keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Mustoa ja Sallia sekä vähän löysää masua

Maanantaina lähdettiin Muston ja Sallin kanssa metsälenkille vähän riehumaan. Kyllä Saiva olikin ihan intona, kun pitkästä aikaa näki hyviä kavereitaan. Yllättävän hienosti, myös muisti emännän huuteluja kuunnella, ajattelin, että on unohtunut ihan kokonaan luoksetulot kolmen viikon Kajaanin reissulla.

Muston mielistelyä, ollaan kavereita, jookos?

Penikka kunnolla!


Maanantai-tiistai välisenä yönä likka herätti piippauksellaan joskus kahden aikoihin, yöllä tietenkin.. Ei normaalisti piippaile yöllä, joten heräsin niinkin hienovaraiseen vihjaukseen. Ulos lumisateeseen oli Saivalla hinku ja vetelä riukuli suolistosta sitten tupsahtikin. Loppu yö meni kommelluksitta, mutta jostain syystä tyttö sai normaalin aamuruokansa (älynväläys), joten aamukakkiskin oli ripuli. Saiva jäi yksin puoliyhdeksän aikoihin, ja kun herra kävi ruokkiksella täällä, niin valkoisella matolla odotti miellyttävä yllätys eli ripuli. Iltaruoaksi sai pikkuisen riisiä ja piimää ja vatsa oli vielä illallakin löysällä. Vähäinen ruokamäärä tosin kostautui, vaikka yölliseltä ulkoilureissulta vältyttiinkin: oksensi tyhjää mahaansa noin kolmen aikoihin yöllä. Ja kyllä, valkoiselle matolle. Herran raportin mukaan tämän aamun tavara oli jo huomattavasti tiiviimpää tavaraa, joten voiton puolella ollaan ja ehkä täten vältymme apteekkireissulta. Mitä syötävää lie metsästä löytänyt.

Kuuntelin tänään eilisen nauhoitteen ja alkoi ihan surettaa, kun kuuli, että tyypillä on ollut kauhea hätä eikä kukaan ole päästänyt ulos. Paljon piippailua, lopulta haukahtelua ja ulinaa, onneksi ei ollut mekastanut kovaa kuin muutaman minuutin. Piippaaminen ei luultavimmin kuulu naapuriin. Piippailua lisää, jossain välissä selvästi yritti keksiä jotain tekemistä (pahvin repimistä), että kakkishätä unohtuisi, mutta lopulta piippaamisen saattelemana oli pakko tehdä tarpeet sisälle. Raukka.

Muisti typykkä kuitenkin nauttia täysin siemauksen ensilumesta. Eiliseen aamulenkkiin kuului hillitöntä kieriskelyä lumisessa maassa ja jäisten lehtien pureskelua.

Ps. Pahoittelut kuvien asettelusta ja kuvatekstien puuttumisesta, meni hermot bloggerin kanssa

5 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Ihania toimintakuvia ;);)

Toivottavasti maha on pian kunnossa ja ne valkoiset matot säästyvät täst edes kaikelta ylimääräiseltä.....

Rumba kirjoitti...

Saiva ressukka... Meilläkin meni matot pesuun, sekä valkoset, että muut...

Emma kirjoitti...

Loistava tuo Sallin "huutokuva" :D

leila kirjoitti...

Näinhän se menee, aina matolle, ei vahingossakaan lattialle... Sen jälkeen, kun Allu kerran oli oksentanut sohvalle ja mies istui oksennusten päälle (hah, olis katsonut eteensä), niin sohva on aina yksinoloiksi tyynytetty siten, ettei Allu mene siihen. Mutta onneksi noita mahasekaisuuksia on kuitenkin vain harvoin.

wind-up toy kirjoitti...

Onneksi vatsavaivaisuus helpotti heti seuraavana päivänä. :) Mattokin puhdistui suht hyvin, tosin oksennusta jäi keltainen läntti..