Eilen käytiin herran kanssa pitkästä aikaa kahdestaan keikalla, joten Saiva pääsi tuttavapariskunnalle hoitoon siksi aikaa. Likka oli ollut jo päivällä yksin työpäivän ajan ja on todistetusti ilta-aktiivinen tapaus, joten päädyimme hoitopaikkaan. Varsinkin, kun ei tiedetty kuinka pitkään meillä vierähtää. Ja hyvä että vietiinkin, sillä narikalla jonotettiin tunti eli vasta kahden aikoihin päästiin keikkapaikalta pihalle.
Saivanteri oli ollut ihan näpsäkästi hoitopaikassaan, ei ollut edes ikävöinyt. Pariskunnalla ei ole omia lemmikkejä, mutta heillä on jonkin verran kokemusta koirista ja tykkäävät kovasti meidän likasta, joten hyvillä mielin heille koira annettiin. Pari kertaa tyttö oli haukahtanut leikin tiimellyksessä, liekö yrittänyt yllyttää jahtausleikkiin. Ulkona olivat käyneet useamman kerran ja siellä oli kolmeen kertaan luiskahtanut puolikuristavasta pois riehuessaan kepakkojen kanssa. Olisi tietysti voinut antaa solkipannan mukaan tahi valjaat, mutta noh, eipä noista luiskahduksista vahinkoa aiheutunut.
Muuten oli oikein kiltisti, ainakin niin meille väitettiin. Tosin leikittäjiltä oli puoliltaöin loppunut puhti, vaikka likalla olisi vielä virtaa riittänyt, yllätys yllätys. Oli kuitenkin rauhoittunut unten maille ja kun käytiin tyyppi hakemassa, niin näytästi siltä, ettei kiinnosta lähteä meidän mukaan. Erittäin hyvä hoitopaikka siis. Kiitokset!
4 kommenttia:
Hyvä hoitopaikka on kullanarvoinen asia :)
Molemminpuolista iloa siis. :)
Voi kun olette löytäneet hyvän hoitopaikan. :) Aivan parasta!
Jekulla kanssa lähtee panta kaulasta yhtenään, muttei se mitään haittaa kun ei minnekään lähde. :) Voi kyllä hoitajalle olla jännä kokemus :D
Mekin ollaan tosi tyytyväisiä. Saavat kyllä toistekin Saivan vaivoikseen. :D
quu: Jostain syystä Saivalta ei ole kertaakaan lähtenyt panta päältä silloin kun minä olen hihnan toisessa päässä. Herran kanssa lähtee sitäkin useammin. Hoitaja oli hieman säikähtänyt, mutta kehui sitten, kuinka kiltti tyttö S oli, kun ei pakoon lähtenyt. :)
Lähetä kommentti