Juhannustunnelmia

Juhannus vietettiin totuttuun tapaan mökillä, mikä tarkoitti että Hilpakin oli ekaa kertaa siellä yötä. Mökki itsessään oli täyteen ahdettu, kun veljeni oli pienen perheensä kanssa siellä meidän poppoon lisäksi, joten mie nukuin Saipa-tiimin kanssa saunakamarissa. Silloin kun olin pieni, eikä mökkiä oltu vielä rakennettu, niin kamarissa nukkui kolme lasta ja kaksi aikuista, joten hyvin sinne yksi ihminen kahden pörrön kanssa sopi.

Hilpalla on ainakin vielä toistaiseksi tapana piippailla ennen nukkumaanmenoa, tapa jonka toivon jäävän pois ajan kanssa. Mun hermorakenne ei jostain syystä kestä yhtään tyhjänpäiväistä kitinää, vaan verenpaine nousee välittömästi. Ei piipitystä kauaa kestä, ehkä puoliminuuttia, mutta riittävästi. Itse yöt meni ihan mukavasti, neljän korvilla Hiipalle tulee aina pissahätä, joten silloin herättiin, mutta mökkielämä on ilmeisen rasittavaa, kun penikka pisti heti uudelleen nukkumaan, kun sen taas saunaan vein. Yleensähän se touhuaa jotain omiaan (yrittää tuhota huonekaluja) pienen hetken ennen kuin jatkaa unia. Molempina aamuina se kyllä sitten heräsi vähän ennen kuutta ja yritti järsiä yhtä jos toistakin esinettä sekä kiusata Saivaa, mutta allekirjoittanut on sen verran periksiantamaton aamu-unisuuden suhteen, että lopulta Hilpa jatkoi uniaan sentään seiskaan asti. Uni on allekirjoittaneelle pyhä asia ja sen Saiva sisäisti aikanaan nopeasti. Hilpa vielä opettelee.

Hilpa pääsi myös isojen koirien kanssa ekaa kertaa lenkille. Nita ja Saiva olivat kiinni ja Hips vapaana. Saivaa pidän nyt toistaiseksi yhteisillä lenkeillä melko paljon kiinni ihan senkin takia, ettei se opeta pennulle kauaksi irtoamista. Lisäksi Hilpa vielä vasta opettelee omaa nimeään ja luoksetuloa, joten siihen ei tarvita eestaas juoksentelevaa häiriötekijää väliin. Lenkki oli ehkä sellainen 45 min ja nappasin Hilpan aina silloin syliin, kun näytti että puhti loppuu.

Kivasti meni mökkeily. Saiva ja Hilpa leikkivät paljon, nyt kun Saivalla valeraskaus on jäänyt taakse ja emäntä on asiasta iloinen. On nimittäin taas astetta energisempi pentukoiranen, mutta sitähän mä tilasinkin!

Loppuun tunnelmakuvia.

Superkuu

Juhannusyö

Saiva ja kummityttö

Rakkauspakkaus

Juhannusruusu

Herättäjä

Aktiviteettia

Siskon vieressä on hyvä olla

Lämpenee, lämpenee..

Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.
Käytiin me metsässäkin.

Jumppamaikka Saiva

 Aikookohan Hilpa seurata Saikkosen esimerkkiä ja kasvattaa pitkän kuonon.

Nita odottaa syksyä ja saarireissuja.

"Ai näinkö?"

Vähän poseerausta ja muutakin.

Mäkärä korvassa?

Pentuarkea

Naskalihampaat varpaissa, pissaläikkä lattialla, osumaa ottavat huonekalut, nurmella spurttaava pallerokoiranen. Niistä on pentuarki tehty.

Chihujen petiin mahtuu vielä

Saiva ei enää kavahda kauemmas Hilpasta niin helposti kuin aiemmin ja yllätinpäs tyypit nukkumasta puolen metrin etäisyydellä toisistaan. Tänään mökillä Saiva leikki ensimmäistä kertaa hetken pennun kanssa, jee! Jospa valeraskaus alkaa jo helpottaa. Kuvia ei valitettavasti ole, kun olivat silloin liian lähellä, enkä ehtinyt kauemmas kameran kanssa.

Hippo ja Hippo, eiku...

Mitä isot edellä...

 Sitä pienet perässä.

 Pitkät piuhat tuolla pennulla on. Huonekaluja maistelevaa pentu-Saivaa ei tarvinnut kovin montaa kertaa komentaa, kun se jo uskoi, mutta Hiippa tuntuu tarvitsevan vähintään kymmenen huomautusta. Tänään tehtiin ulkohommia, tyhjennettiin ja putsattiin mm. piha-allas. Hilpa innostui, kun kielsin kaivamasta kuoppaa altaan viereen ja sain nostaa sen moooonta kertaa pois hiekalta. Komentamisesta innostuneena se veti sitten rallia pitkin kukkapenkkiä ja ulkoilurupeaman päätteeksi pentukoira oli hyvin hiekkainen ja multainen ja joutui ekalle pesulle (=huuhtelu). Ei-sana tuntuu tehoavan jo toisinaan, riippuen vähän miten kiva kielletty tekeminen on käynnissä. Jaa, miten niin EItä on tullut hoettua ja survottua lelua lahkeessa roikkuvan penikan kitaan?

Ollaan käyty ihmettelemässä suurta maailmaa hihnasta käsin, sekä Saivan kanssa että kahdestaan. Kivasti se kulkee jo valjaissa, tosin hitaanlaisesti, kun kaikkea pitää ihmetellä. Hilpalla on joku pakkomielle naapuripihaa kohtaan ja kun en anna sen mennä sinne, niin silloin alkaa kiukuttaa. Ollaan käyty ihan lyhkäsiä pyrähdyksiä ja nekin näyttää jo uuvuttavan pientä ihan tarpeeksi.

Meillä kävi viikonloppuna vieraitakin, kummityttöni vanhempineen. Saiva olisi totuttuun tapaansa taas halunnut nuolla vauvan naaman ja Hilpa tuntui olevan sitä mieltä, että kyseessä on vain astetta suurempi purulelu. Hilippa sai haistella vauvan ja nuolaista sormia, mutta siihen se yhteinen aika pitkälti jäi, kun hampaiden käyttö on vielä turhan runsasta.

Yksinoloja on harjoiteltu jo vähäsen, tosin tähän asti Hiipalla on ollut täällä joku ihmisistä läsnä. Tänään se oli Saivan aamulenkin ajan puolituntia ihan yksinään makuuhuoneessa koiraportin takana. Veljeni (ainoa paikalle jäänyt) nukkui omassa huoneessaan ja telkesin chihut myös sinne. Hilpa näki, kun laitoin portin kiinni, mutta ei jäänyt kitisemään perään ja kotiin tullessamme se heräsi sängyn alta unilta. Hyvä Hiipanen!

Tänään kasvattajan luota oli lähtenyt viimeinenkin metsänväkeläinen. Haluamme toivottaa kaikille siskoille ja veljille oikein ihanaa kesää ja onnea kunnon koirakansalaiseksi oppimisen taipaleelle!