Treffeillä

Tänään treffattiin pitkästä aikaa Mustoa ja Sallia. Vakkaripeuhukavereilla olikin useamman viikon tauko tässä välissä, joten vauhtia piisasikin sitten roppakaupalla! Kamerankin otin mukaan, kun aamulla näytti tulevan niin aurinkoinen ja selkeä päivä, mutta kun päästiin tästä keskustan tuntumasta tuonne "korpeen" niin heti tuli pilvistä. Seuraavat kuvat on otettu Muston ja Sallin kodin takapihalta, osa auringon paistaessa, osa ei.

Läskiä läjässä

Musto ja Musta Surma

Ota kiinni jos saat!

Ja saihan se

Lapinkoirat ja niiden leikit..

Saikkonen 2v ja 1 kk

Muston nassu

Joku kerjää huomiota

Salli

10 suosikkirotua

Karvahelvetissä oli kiva haaste eli lyhykäisyydessään olisi tarkoitus listata kymmenen omaa lempparirotua ja vähän kertoilla, että miksi juuri kyseiset rodut. En nyt haasta ketään tähän, mutta vinkatkaa ihmeessä jos joku lukijoista innostuu moisen listauksen tekemään.

Omat suosikkini ovat seuraavat, satunnaisessa järjestyksessä:

1. Suomenlapinkoira

Suomenlapinkoirassa nyt vain on kaikki mitä koirasta haen. Se miellyttää mun silmää olemalla pystykorvainen, normaalikuonoinen, liioittelematon jne. Plus se nallemainen olemus, lempeä ilme ja monimuotoisuus. Myös luonne miellyttää, ne osaavat rauhoittua, mutta niistä löytyy myös energiaa. Ne ovat melko tottelevaisia, mutta kuitenkin sen verran itsenäisiä ja oman tahdon omaavia, etteivät ole aivan lapasia. Myös kotimaisuus ja laphalaisuus on aika tosi jees juttu.

2. Lapinporokoira

Porkkiksissa pätee melkolailla samat perusteet kuin lapinkoirassakin. Sitä jotain siitä vain puuttui, minkä valkkasin koirakseni ennemmin pörröisen version, mutta porokoira on kuitenkin sellainen kaveri, että voisin joskus tulevaisuudessa itselleni moisen ottaa.

3. Itäsiperianlaika

Kaunis koira ja luonne täysi kymppi. Jos metsästäisin niin itälaikan ottaisin ehdottomasti, mutta koska en metsästä niin en voi laikaa hommata. Onneksi kotosalla on yksi Ninnukkainen - mikä ei toki vaikuta siihen, että rotu on top10:ssäni.

4. Siperianhusky

Kuva

Jälleen yksinkertaisesti kaunis koira. Jos asuisin maalla ja minulla olisi paljon tilaa ja energiaa, niin ottaisin lauman huskeja ja niitä juoksuttaisin päivät pitkät. Siis JOS. Nyt tyydyn ihailemaan kauempaa. Upeita koiria. Alkukantaisuus on näköjään meikäläisen valinnoissa avainasemassa.

5. Japaninpystykorva

Kuva

Japaninpystykorvat on jotenkin hellyjä. Joskus tulevaisuudessa jos/kun pikkukoiran haluan niin japsi olisi varmaan potentiaalisin vaihtoehto. Yhtään en kyllä tunne, mutta luonteesta olen kyllä kuullut hyvää.

6. Beagle

Kuva

Beagle on joskus ollut meillä kotona. Heta-raukasta jouduttiin luopumaan, kun se aiheutti äidilleni niin pahoja allergia- ja astmaoireita. Heta sai uuden kodin tuttavapiiristä, mutta jäi valitettavasti melko nuorella iällä liikenteen uhriksi jänismetällä ollessaan. Baageli on varmaan ainoa luppakorvainen koira, jolla on ikuisesti paikka sydämessäni. Kattokaa ny tota pentukuvaakin! Kävin joku vuosi sitten katsomassa beaglepentuja, ettekä voi uskoa kuinka vaikea oli vastustaa kun peräti neljätoista (14) tuommoista juoksi vastaan! Heta oli muistini mukaan maailman lempein koira, joka syttyi kuitenkin jänisjahdissa.

7. Eurasier

Kuva

Ulkomuotonsa ansiosta tämä rotu kiinnostaa kovasti. Joskus olen tätäkin harkinnut itelleni, mutta jäi sitten siihen, kun en eurasiereita tunne.

8. Basenji

Kuva

Basenji on semmoinen rotu, johon ajatuksissani palaan tasaisin väliajoin. Kuuluu kategoriaan ikuinen haave, mutta ei kovan riistaviettinsä takia varmaan koskaan päädy meidän talouteen saakka asumaan. Joku tässä ruttuotsassa viehättää kovasti.

9. Bretoni

Kuva

Otetaas loppumetreillä vielä yllätysveto. Vilkas ja iloinen bretoni. En koskaan aiemmin ole tämmöisestä edes haaveillut, mutta eräässä työharjoittelupaikassani oli hoidokkina pari tämmöistä ja luonne oli niin loistava, että pääskööt nyt suosikkilistalleni.

10. Saluki

Kuva

Jos vinttareista pitäisi joku valita niin se olisi ehdottomasti saluki. Salukia huokailen myös aika ajoin, mutta toisaalta taas ei ole ihan mun juttu. Kaunis koira silti.

Kävästiin taas Kaenuussa

Tuossa viikonloppuna siis. Kuvia ei ole eikä tule, koska kamerani linssinsuojus päätti jumiutua totaalisesti objektiiviin kiinni heti alkutekijöikseen ja sain sen vasta eilen irti. Eli saatte tyytyä kuvattomaan reissuraporttiin.

Tavattiin ihmislapsia, allekirjoittaneen ja herran kummityttöä sekä tytön pikkuveljeä. Saiva ei suuremmin noista ihan pienistä vauvoista välitä. Tai no lähinnä ei noteeraa niitä laisinkaan. Saikkuli on muutenkin vieraita ihmisiä kohtaan kohteliaan välinpitämätön ja hyvin pienet ipanat eivät aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia. Kävi Saiva poikavauvan haistelemassa, kun tämä pötkötti lattiantasossa vaipanvaihdon yhteydessä. Tyttö taas kiljahteli ja välistä jahtasikin Saivaa, kun "pieni Saiva-koira" on niin mielenkiintoinen ja ihana. Mukavasti alkaa tyttö kyllä ymmärtää, että silloin kun Saiva menee eteiseen niin koira haluaa levätä ja kunhan koira tulee eteisestä pois, niin sitten voi taas nätisti silittää. Tyttö heitti aivan innoissaan Saivalle palloakin, ja surkuhan siitä sitten tuli, kun pallo hävisi sunnuntaina jonnekin eikä sitä löytynyt enää mistään. Eli mukavasti meni ipanoitten tapaaminen jälleen kerran.

Lauantaina nähtiin Reetu-porkkista mökillä. Harmittaa, kun en niitä kuvia saanut. Saivalla oli siis to-del-la paljon virtaa ja Reetu oli täpinöissään tyttöseurasta. Saikkonen juoksutti Reetua ja poikaparkaa harmitti, kun ei ketteryys yltänyt aivan samalle tasolle pikkumustan kanssa. Reetuhan onkin huomattavasti isompi kuin meirän likka, joten ei voi vaatiakaan yhtä nopeita käännöksiä. Mukava oli Reetua nähdä. Saivallakin oli hauskaa, paitsi silloin kun ReetuRöö tunki nenänsä liian tiiviisti tytön takamukseen. Mutta sellaisia ne on nuo nuoret miehenalut, kyllä ne siitä oppii. Toivottavasti nähdään pian uudelleen!