Saiva 11 kk

Meidän naperolla tuli viime torstaina ikämittariin täyteen jo 11 kuukautta! Elokuussa se on jo vuosikas, mihin se aika hävisi? Kasvua varmaankaan ei ole tapahtunut suuntaan tahi toiseen, mutta Saiva sai lahjaksi uuden pedin.

Äiteen varastoista löytyi vanha yhden hengen sängyn petauspatja, joka on aikoinaan palvellut allekirjoittanutta. Roskistuomio uhkasi risaista petaria, joten petari pediksi -pelastustoimenpide oli paikallaan. Äitee osti kankaankin, joten täysin ilmainen peti omalle kukkarolle. Petarin taitoin kolmeen osaan, kankaan ompelu, petari sisään ja käsinommellen viimeinen sivu kiinni. Tein myös neljä pistoa läpi pedin, jotta sisukset pysyy paikoillaan, muuten viimeistään kopistellessa petari lähtisi liikkeelle.

Petari oli tähän tarkoitukseen oikein sopiva: Saiva kun ei välitä paksuista alustoista. Koenukkuminen on tehty, saa nähdä kelpaako pidemmällä aikavälillä.

Lomailua

Saivalla on oikein mukava ja jännittävä viikko takana. Mökkeiltiin paljon, kiusattiin Nita-raukkaa ja tietysti chihuja myös. Käytiin myös perukassa (=maalla), nähtiin metsäpeuroja, jotka toki haukuttiin hienosti autosta käsin, ja karattiin mökkinaapuriin.

Meidän oma pikku kullanmuru

Pikkulikkahan ei ui, kahlailee vain, mutta männä viikolla pulahti järveen. Vahingossa. Mökille oli rakennettu venettä varten lisää laiturinpätkää ja viritelty pyöröhirsi vedenpinnan yläpuolelle. Ite olin uimassa ja kävin riekkumassa pikkusiskon kanssa siinä hirrellä, mistä Saikku varmaankin sai yllykkeen lähteä kokeilemaan onneaan tasapainottelussa. Pääsi kyllä hirren päähän asti ja onnistui kääntymäänkin, mutta sitten lipesi ja uintireissuhan siitä tuli. Oli vähän pöllämystyneen näköinen rannalle päästyään, mutta sitä seurasikin sitten spurttivartti ja kieriskely hiekassa. Hienosti osasi uida, mutta ei silti enää intoutunut uimasille. Tapahtumasta ei valitettavasti ole kuvia.

Kahlailija

Välillä pitää myös levätä

Mökkinaapuri, joka ei meidän mökille näy, mutta jonka ohi kuljetaan joka kerta lenkille lähdettäessä, ei ole aiemmin Saivaa kiinnostanut tippaakaan. Lauantaina kun lähdettiin kävelylle, niin siellä vilahti valkea koira, joten sinnehän toki piti karata kielloista huolimatta. Toisenkin kerran karkasi kesken lenkin, luultavasti nimenomaan naapuriin: valkoiset karvat naamassa paljastivat pirulaisen. Karkureissun jälkeen käännettiin likalle selkä, eikä oltu huomaavinaan. Liekö tämä tepsinyt, ei karannut enää, tai sitten oli todennut, ettei uudesta koiruudesta kaveriksi ole, tiedä häntä. Ei kuitenkaan enää mökin pihasta karannut. Saa nähdä kuinka käy tulevaisuudessa.

Osa laumasta lähti vesille, eihän niitä voi vahtimatta jättää

(Lisää kuvia galleriassa, linkki vasemmalla sivupalkissa.)

Omalla porukalla metsässä

Pitkään aikaan ei olla käyty omalla porukalla vapailu-lenkillä, joten tänään napattiin vapaapäivää viettävä herra mukaan ja suunnattiin metsään ja hiekkamontuille. Oli aivan ihanaa käydä ihan vaan kolmeen pekkaan samoilemassa, viettää vähän omaa aikaa oman pikkuporukan kesken. Herralla ja miulla vauhti oli rauhallinen, Saiva pääsi pinkomaan sielunsa kyllyydestä.


Ihmisten lähellä pysyminen on mielekkäämpää silloin kun ei ole muita koiria matkassa, joten Saiva oli oikein kuuliainen ja kulki lähettyvillä. Eräässä vaiheessa kuului metsästä kova räsähdys, mutta silloinkin likka antoi asian olla, kun karjaisin. Loppuvaiheessa jumitti jonnekin hiekkakasan taakse, mutta se olikin ainoa "katoamistemppu". Hieno likka!

Heinäsirkka! Näiden perässä tuli pompittua

Ja tää on hämis, nää maistuu pahalle

Kaivuri, yksi lempipuuhista

Kato, kato! Näin hianon kuopan tein!

Juomatauko

Joi likka ihan kupistakin

Onhan tässä eurojakin mennyt vaihteeksi. Ostin uuden puolikuristavan, vanha on mennyt pieneksi. Saiva on todellinen Hurtta-typykkä, nimittäin Hurtan panta tarttui mukaan, hintaa jäi alennuksen jälkeen n. 14e, oli halvempi kuin Top Canisin. Ja ostettiin vihdoin ja viimein matkajuomapullo LilZoosta. Kallis oli; 8,50 e; mutta oli pakko ostaa juuri silloin, eikä valinnanvaraa ollut. Oulun näyttelystä tarttui mukaan täytteetön pehmoskunkki, 8e, josta olen haaveillut jonkun tovin. Saiva tykkää kovasti, vingutti eilisiltana sitä putkeen n. 15 min ja uusintarundin vielä parin tunnin päästä. Jälleen uusi hermosaha meidän talouteen.