Hilpan fyssarikäynti 14.7.

Olen todennut, että koiran käyttäminen fysioterapeutilla on antoisaa, varsinkin jos rakenteessa on yksikin heikko lenkki. Saivahan on fyssarilla käynyt jo ja sieltä hyvät lihashuolto- ja jumppaohjeet saanut, mutta heinäkuussa tarjoutui tilaisuus käyttää koira fyssarin ja dobo-ohjaajan yhteisvastaanotolla. Sinne ilmoitin siis Hilpan.

Hilpan ongelma on suht suorat kulmaukset (onni on, että se on tasapainossa kulmauksiensa kanssa kumminkin) ja hieman luisu lantio. Lisäksi sillä on ne C:n lonkat, mikä tarkoittaa sitä, että koiralla saisi olla kiitettävä lihaskunto. Arjessa havaittava ongelma Hilpalla on hihnassa peitsaaminen. Se lähtee kyllä liikkeelle ravilla, mutta sen ravi on nopeaa ja kun hihna loppuu, alkaa peitsaaminen. Meillä osa lenkeistä tapahtuu väkisinkin hihnassa, joten tämä olisi ratkaistava, koska peitsi ei ole järkevä askellaji koiralle: se ei kehitä lihaksia ja nivelten sekä selän liikkuvuus on huono, kun koira vain nakkelee jalkaa toisen eteen.

Vastaanotto alkoi sillä, että fysioterapeutti katsoi Hilpan liikkeitä ja sitten siirryttiin rauhalliseen takahuoneeseen, missä Hips kopeloitiin läpikotaisin. Vasemman polven sisäpuolelta löytyi vähän rahinaa, mutta fyssari epäili, että se rahisee käyttämättömyyttään (paljon peitsilenkkiä alla). Hän neuvoi minulle, mistä kohti rahinan löytää ja miten taivuttamalla sen saa esiin, enkä ole sitä havainnut enää jumppailujen jälkeen. Lihakset Hilpalla on kuitenkin tasapainossa, ei ole toispuoleisuutta, eikä löytynyt jumeja.

Keskusteltiin peitsaamisesta ja kuinka päästä siitä eroon. Ensimmäinen ohje tietenkin oli se, että vauhdin pitäisi olla sellainen, että koira ravaa. Tämän toki tiedostin jo valmiiksi. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että miun pitäisi hölkätä ja miun kunto ei riitä hölkkäämään jokaista lenkkiä, eikä totta puhuen edes lähelle sitä. Toinen ohje oli, että paljon liikuntaa pehmeässä maastossa ja ylämäessä ja sitä tehdäänkin mahdollisimman usein muutenkin. Kolmanneksi saisimme jumppaohjeita, joita kävimme seuraavassa vaiheessa läpi yhdessä dobo-ohjaajan kanssa.

Ilmapatjat ja/tai -tyynyt on hyviä. Niiden päällä istu-seiso -harjoituksia, rauhallisesti tehtyjä kieppejä ja taivuttamisia, peruuttamista sekä tassun antamista seisoen. Lisäksi sivuaskelten opettelua ja niidenkin siirtämistä patjalle, takapääharjoitteita (esim. etujalat tyynyllä, takajalat liikkuu) sekä kävelyesteitä. Kävelyesteet tarkoittaa sitä, että sijoitetaan keppejä (esim. aurauskeppejä) asuntoon tai pihalle erinäisiin asentoihin ja laitellaan nameja sekaan niin, että koira niitä etsiessään tulee nostelleeksi jalkojaan milloin korkeammalle ja milloin matalemmalle. Miun kämppä on suhteellisen ahdas tuohon hommaan, eikä omaa pihaa ole, mutta saimme myös kivan vinkin, että saman asian ajaa kivikkoiseen/juurakkoiseen maastoon kylvetyt namit.

Näillä harjoitteilla on tarkoitus lisätä takapään liikkuvuutta ja käyttöä, ns. herätellä sieltä kaikki mahdolliset lihakset. Taivutteluilla ja venyttelyillä huolehditaan siitä, että harrastavaan koiraan ei kehity esim. seuruutusten myötä lukkoja ja jumeja. Hips sai paljon kehuja siitä, miten reippaasti se touhusi mukana ja yllättäen se osoitti olevansa parhaimmillaan nopea oppimaan! Se kun ei varsinaisesti ole ollut Hilpan vahvuus.

Jumppailuja en ole vielä saanut vakinaistettua viikko-ohjelmaamme, kun tämä kesä on ollut yhdenlaista hulinaa, mutta kunhan lomat saadaan pidettyä ja arki taas rutinoituu, niin helpottaa. Koska hihnalenkkejä en yksinkertaisesti jaksa juosta kuin max. pari lenkkiä viikossa, niin Hilpa on nyt muutaman viikon kulkenut meidän aamu- ja iltalenkit 8-metrisessä flexissä (päivisin en tykkää flexiä käyttää ihmisten ilmoilla, kun liikennettä on sen verran paljon). Lisääntynyt liikkumavara tarkoittaa pidempiä ravipätkiä ja vähemmän peitsiä. Onhan sekin jo jotain. Toivotaan, että näillä eväillä saataisiin heräteltyä lihaksia ja löytyisi vaikka vaihde hitaampaankin raviin.