4.10.
Unohdin tämän treenin kirjata heti ylös, joten menee vähän muisteluksi. Hilpalle neljä maalimiestä, kaks ekaa ääniavuilla ja kaks vikaa pimeinä. Ekassa ei muuta huomautettavaa kuin, että kävi kerran tökkäämässä nenällä, että miksei niitä nakkeja ala tippua. Toinen oli outo. Hip ilmeisesti jotenkin säikähti äänimerkkiä tai jotain, koska haukkua päksytti jo juostessaan. Ilmankos meni pasmat pikkukoiralla sekaisin, eikä äänimerkistä huolimatta löytänyt maalimiehelle. Toisaalta tuo oli muutenkin vähän hankala, koska alue tuolta puolen rajoittui tiehen ja tuuli nyt niin, että koiran piti painua syvälle. Huono yhdistelmä, joten maalimies joutuikin sitten kutsumaan koiran luokse, koska se paineli jo niin lähellä tietä, jota pitkin juuri ajoi auto. Mie en itse nähnyt koko koiraa, koska siinä kasvoi niin tiheästi koivutaimikkoa. Onneksi huikkasi ja eipä siinä mitään, ottivat kuitenkin ilmaisuharjoituksen. Kolmannella ei mitään ongelmaa ja nyt ilmaisikin ilman tökkimisiä, pitää vaan vaatia pitempää haukkua, kun tähän asti on aika lyhyellä sarjalla menty. Neljännelle lähetin vähän turhan kaukaa, meitä oli treeneissä niin vähän, ettei ollut ketään keskilinjalla katsomassa maalimiesten sijaintia ja merkkausyritykset jäi yritykseksi aluskasvillisuuden takia. En siis nähnyt merkkiä vaikka olin sovitut metrit kulkenut eteenpäin. Koira kuitenkin näytti menohaluiselta, joten lähetin sen etsimään. Sieltäpä löytyikin sitten jokin syötävä "aarre", mihin Hips jumittui ja jouduin sen sitten lähettämään uudestaan aika läheltä maalimiestä, kun se jäi niin kiinni herkkuihinsa. Jotain extra hyvää siellä oli, koska kokeneemmatkin siinä kohti vähän empi ja jumitti. Haluttiin onnistunut suoritus loppuun, joten otettiin vielä viideskin maalimies ja sepäs löytyikin sitten onneksi hilpamaiseen tapaan. Hyvä niin.
Saivalle sain taas kaksi maalimiestä, eka oli autotien takia ääniavulla ja toinen pimeänä. Saivamaiseen tapaan tapahtui nostot, paitsi toiselle maalimiehelle piti lähettää uusiksi, kun se lähti ihan vinoon vaikka oli lähetettäessä suorassa. Mikäpä lie ollut, löyty se sitten nopeasti kun uusiksi lähetti.
11.10.
Ihan uusi maasto, kivaa! Helppoa maastoa isoja kaatuneita puita lukuunottamatta. Hilpalle 5 maalimiestä, eka haamu, toka ja kolmas pimeenä, neljäs haamu ja viides ääniavulla. Ihan hyvin selvisi rungoista, mutta pahimmat oksistot kiersi, mikä onkin varmaan ihan fiksua, kun yksi kultsu meinasi oikeasti jäädä oksiin kiinni. Eipä näissä nostoilla ollut nyt sitten mitään ihmeellistä, hyvin löysi, hyvin haukkui, mutta nyt sitten päätti käydä nuolemassa haukkujen välillä maalityyppien naamat. Veikkaan, että on ihan puhtaasti kyse siitä, että sille olisi pitänyt raskia aiemmin ottaa pitempää ilmaisua, mutta minä aristelin kun aattelin ettei se sitä kestä. Ensi kerralla siis ilmaisua, katotaan pitääkö ottaa jarrunami käyttöön vai tokenisko ihan sillä, että maalimiehellä olisi pää piilossa. Hyväntahtoinen tyyppi Hips onneksi on, että tosiaan vain nuolaisut pitäisi saada pois.
Saivalle kaksi maalimiestä ja sekin mokoma päätti lähteä nuoleskelulinjalle! Enkä tiedä mistä se nyt johtuu, kun kävi ihan ensimmäisenä lipaisemassa naamat ja sitten vasta haukkui. Varsin erikoista. Sille oli molemmat pimeenä ja molemmilla lähetyksillä lähti kaartamaan rataa eteenpäin aika reilusti syystä tahi toisesta. Ekalla pistolla huutelin takaisin päin, mutta toisella korjasi itse.
Sittenpä ei ollakaan reeneihin ehditty viikonloppukiireiden tai sairastelujen takia. Päästään me vielä tän vuoden puolella kokeilemaan rakennusetsintää, mutta aikalailla tämä kausi alkaa olla muuten paketissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti