6.8.
Pitkästä aikaa hakuilemassa suopursun tuoksuisessa maastossa, nihkeän hiostava iltapäivä, ilma seisoi. Hilpalle neljä maalimiestä, eli siis kaksi ihmistä, jotka siirtyivät sitten radalla eteenpäin. Meitä oli vain kolme paikalla, joten sai itse olla skarppina seuraamassa, minne maalimiehet maastoutuivat. Onneksi oli suht hyvä näkyvyys. Eka maalimies oli haamu, muille ei apuja. Eka ja kolmas olivat jossain 50 metrissä, toka ja neljäs n. 30 metrissä. Hilpalle on nyt viimeaikoina tehty irtoamisen takia syviä pistoja, joten se painalsikin molemmilla kerroilla tokan ja neljännen ohi. Kivasti se kuitenkin teki töitä, eikä mun tarvinnu suuremmin puuttua asiaan. Tokalta ukolta huusin kerran "tännepäin", kun lähti jo turhan kauas, mutta ei tarvinnut lähettää uudelleen, kun palatessa sai hajun. Neljännellä ei lähtenyt niin kauas haahuilemaan ja ukko löytyi ilman, että puutuin mitenkään. Kolmas maalimies syvällä oli hankalin, kävi kyllä syvällä, mutta ei löytänyt ja palasi itse keskilinjalle. Lähetin uudelleen ja kävelin pari metriä apuna, kun ei tuntunut likka uskovan, että kyllä siellä joku oikeasti on. Hyvä, että tuo pari metriä ja pieni usutus riitti, irtosi uudelleen ja etsi hajua, jonka lopulta saikin ja löysi ukon. Aloittaa hyvin haukun.
Saivalla yksi maalimies niin, että näki menon, käänsin pois hetkeksi ja lähetin. Helppo nakki, löytyi heti. Saiva kuulemma asettelee itsensä haukkuasentoon, etujalat levälleen, ja sitten vasta aloittaa haukun. Höperö muori. Etäisyys maalimiehestä sillä on kyllä kiva ja häntä huiskuttaa niin vaan mahottomasti!
3.9.
Kesäloma tauon jälkeen taas harkoissa. Hilpalle neljä ukkoa, kaks ekaa lähempänä, kaksi muuta kauempana. Kaks ekaa valmiiksi piilossa, kaks jälkimmäistä jäniksiä. Kahelle ekalle teki taas sen, minkä teki joskus heinäkuussakin, eli heti lähetyksessä lähti kaartamaan voimakkaasti eikä mennyt suoraan, vaikka katsoin, että koiran katse oli oikeaan suuntaan, kun käskyn annoin. Muuten ei valittamista. Ilmaisuun on tullut asennetta ja hyvin jo aloittaakin. Harmillisesti meinaa kiihtyä lähetysvaiheessa eli saattaa haukahtaa, kun keskilinjalla asettaudutaan lähtöasemiin. Noh, pitää vain olla tarkkana tuon suhteen. Suoria pistoja pitäisi myös saada aikaan, nytkin olisi jäänyt etukulma tarkistamatta tuolla tyylillä.
Saivalle yksi hömpötysmaalimies haamuna. Kivasti löytyi, hetkeksi oli kuulema istahtanut miettimään ennen kuin aloitti haukun. Voisi joskus ottaa kaksikin maalimiestä, vaikka onkin vain kakkoshömppäkoiruus.
8.9.
Hilpalle viisi maalimiestä, tavoitteena suorat pistot. Ekan menon sai katella niin pitkälle kuin näki, toka oli haamu. Kaksi seuraavaa pimeenä ja viimeinen haamuna. Haamut oli syvemmällä ja pimeät vähän lähempänä. Haamut oli pala kakkua ja myös pimeät meni nyt hyvin ja koira lähti suoraan, eikä kaartamaan. Kolmannelle ukolle (eka pimeä) lähetettyäni Hilpa pinkaisi ihan vähän viistoon pienelle kummulle, seisahtui sinne, nappasi hajun ja kävi nostamassa ukon. Ei mikään tyhmä otus, kun ei lähtenyt päättömänä siihen pusikkoon pomppimaan! Toinen pimeä, eli neljäs ukko, löytyi myös hyvin, vaikka joutuikin tekemään vähän töitä tuulen suunnan takia.
Saivalle sain kaksi maalimiestä, jes! Sai katsella, kun menivät pusikkoon ja käänsin sitten hetkeksi pois. Ekalle lähti itsevarmana ja vauhdikkaasti, mutta oli lähtenyt kaartamaan rataa eteenpäin n. 10 m ennen maalimiestä. Kävi ihan kiitettävän kiekan kiertämässä radalla, palasi keskilinjalle (jolloin vasta pusikoiden takia näin koiran) ja kutsuin luokse. Lähetin uudelleen ja Saiva lähti ihan samalla draivilla etenemään! Olin erittäin mielissäni, sillä Hilpakin usein vastaavassa tilanteessa kyseenalaistaa sen, kannattaako samaan suuntaan muka enää lähteä. Mutta Saikkonenpa meni vain, nyt upposi tarpeeksi syvälle, sai hajun ja kääntyi kannoillaan (se tuuli..) ja nosti ukon. Toinen ukko löytyikin sitten nopsemmin, kun tuuli paukkasi hajun suoraan nokkaan.
17.9.
Hipsulle viisi maalimiestä, kaksi ekaa pimeinä, kaksi seuraavaa pienellä ääniavulla ja viimeinen haamuna. Tarkkailua hankaloitti hieman oikealla puolella voimakkaasti kumpuileva maasto ja vasemmalla runsas kasvusto. Eka lähetys oikealle, löysi ilmeisesti aika suoraan, kun ilmaisu kuului niin nopeasti. Toiselle lähettäessä lähti hyvin suoraan, mutta syvemmällä lähti kaartamaan rataa eteenpäin, sai sieltä kuitenkin sitten hajun ja viiletti tuulispäänä suoraan maalimiehelle. Kolmas nousi taas nopeasti. Neljäs oli vaikea, tuuli painoi hajun jonnekin kauas. Joutui kiertelemään aika kauan, mutta jaksoi työskennellä. En nähnyt pikkulikkaa kokoaikaa, mutta välillä vilahti sen verran, että tiesin sen olevan kutakuinkin oikealla suunnalla, joten maltoin mieleni. Sieltäpä se ukko sitten löytyikin, kannatti uskoa koiraan! Viides oli haamuna melko jyrkän kallion päällä. Reippaasti kiipesi ylös ja kävi ilmaisemassa. Varsinkin kahdella viimeisellä ilmaisu oli tosi kiva, muilla tuli ekana useampi "väy, väy väy" ennen semmoista kunnon tasaista haukkua. Pitkiä ilmaisujahan tuolla ei vielä olekaan. Pitää koittaa saisinko sen haukkumaan nuo ylikierroksista kertovat väyväyt pois ennen kun lähdetään varsinaisesti suorittamaan.
Saivalla yksi maalimies, ekaa kertaa pimeänä! Ohhoh, alkaako miun luotto sitä kohtaan kasvaa? No nyt viimeistään, sillä sehän teki ihan oikeasti töitä eikä lähtenyt haahuilemaan. Tai emmie varma ole, kun se lähti reippaasti (ei ihan niin vauhdikkaasti kuin avuilla, mutta kuitenkin), mutta kaartoi sitten sekin radalla eteenpäin. Palasi sitten minua kohti, mutta sai siitä hajun ja pinkaisi maalimiehelle. Mulla on vielä opettelua tuon tuulen kanssa, miten se mistäkin tulee ja miten se koiraan vaikuttaa, mutta väittäisin, että se ei saanut hajua ukosta ja haahuili hetken sen takia. Kiva lyhyt harjoitus Saivallekin, ja hyvä minä, kun uskalsin päästää sen pimeälle ukolle!
8 kommenttia:
Käyttekö te jossain tottistelemassakin, että ehkä mahdollisesti joskus jossain Hilpa voisi käydä kokeissa (vaikka vaan BH:n ensin)? Tietysti saatte harrastaa ilman koetavoitteitakin, mutta erinäisistä syistä mua kiinnostaa myös toisten mahdolliset koehaaveet. :)
Ei me missään ryhmässä treenata tottista. Sillon tällöin koitan yksikseni, mutta mie tartteisin kyllä jonkun ohjaajan (viisaamman apua) noitten tottisten kanssa, ja erityisesti potkimaan persuuksille, etten laiskistu liikaa. Tottiskuvioiden hiominen on mun akilleen kantapää. :) Oon kyllä BH:ta aatellu, että ees sen vois ottaa tavoitteeksi, mutta mun intoa laskee se, että Hilpa reagoi edelleen toisiin koiriin, vaikka ollaan siitä hirveästi harjoiteltu pois.
Millä tavalla se reagoi niihin, haukkuu, haluaa luo? Miten ootte harjoitelleet? Aattelisin, että jos ette ole kokeilleet, niin sama vois toimia, mitä oon omien kanssa tehnyt jo pennusta asti, eli että kentälle, minuutti hirveen hauskaa leikkiä lelulla/nameilla, takas autoon. Kolmisen näitä per kerta niin kauan, että sillä ajatus muuttuu siten, että kentälle mennään pitämään hauskaa sun kanssa. Ei siis opeteta koiraa pois kiinnostumasta toisiin koiriin vaan opetetaan se kiinnostumaan tekemään yhdessä, jonka jälkeen se ei enää ole kiinnostunut koirista. :) Ei siis mitään kontaktitreenejä, oleskelua tai varsinaisia liikeharjoituksia vaan jotain tosi supersiistii ja kivaa, jota tehdessään ei ehdi ajatella mitään muuta ja niin lyhyissä pätkissä, että ei yhtään ehdi kyllästyä ja katsella muita.
Ootko koittanut sellaista, että meette kentälle/halliin, otat 3-4 kertaa 1-2min aktiivisen ja vauhdikkaan leikkihetken lempparileluilla/nameilla, joka kerran jälkeen autoon/häkkiin. Teet siis itsesi kanssa olemisen superpaljon kiinnostavammaksi kuin mikään muu asia paikalla, ja siksi vain muutama tosi lyhyt pätkä, ettei into ehdi lopahtaa vaan jää päälle. Tätä niin kauan, että kentälle/halliin tullessa Hilpa jo muistaa, että tää oli se hauska paikka, jonne tullaan tekemään sun kanssa huippukivaa, ja vasta sitten alkaa ottaa leikin väliin jotain pientä perusasentoa, maahanmenoa, kontaktia. Ajatuksena siis, ettei opeteta koiraa olemaan kiinnostumatta toisista koirista, vaan opetetaan se kiinnostumaan ja motivoitumaan ohjaajastaan, ja kun se on kunnossa, ei se kiinnostu niistä koiristakaan enää.
Tämä siis tietämättä, miten ootte koittaneet harjoitella ja millainen Pihka noin niinkuin oikeasti on. :) Ei tietty kaikille sovi, mut näin oon tehnyt omieni kanssa pikkupennusta asti ja niillä toimii. :)
Vielä yks kommentti perään, kun luulin että se aikaisemmin laittamani sama leikkiehdotus vaan katosi, niin laitoin uuden, mut ehkä sekin meni vaan tarkistusjonoon, vaikka en muistakaan, että siitä olisi sen lähettämisen jälkeen lukenut mitään, niin luulin, että painelin vääriä nappeja, mutta poista nämä mun ylimääräiset kommentit ja jätä vaan yksi, kun mulla ei pää vissiin pelaa nyt kunnolla... :)
Hyviä ehdotuksia! Tuon kaltaista on kokeiltu, mutta treeniryhmän puute eli satunnaiset harjoituskerrat tekee työn tyhjäksi. Hilpa reagoi siis haukkumalla. Se on nokikkain alistuva, eli väksyttää todennäköisesti epävarmuuttaan (sosiaalistamisesta huolimatta sillä taitaa päällimmäisenä olla mielessä ne kerrat, kun sen päälle on karannut irtokoiria). En saa sitä hiljaisena kentälle enkä halliin, mutta mun pitäisi varmaan keskittyä kääntämään sen huomio supersiistillä leikillä itseeni, leikkiä sen kanssa ja ottaa taas uusiksi. Ja koittaa olla välittämättä niistä haukahduksista, jotka siltä aluksi pääsee.
Eikös siellä teilläpäin ole niitä pk-harrastaja lappalaiskoiraihmisiäkin? Hertta? Mami? Heidän mukaan voisi päästä tottistelemaan, jos sillä yhdistyksellä, jossa hakua treenaatte, ei ole tottistreenejä?
On meidän yhdistykselläkin tottiksia (kesäisin), mut sen verran kaukana, etten mie niihin täältä asti ennätä. Seudun lappalaisihmisillä on harvakseltaan yhteisiä treenejä ja kunnon tottistelut tuppaa olemaan sitten muiden yhdistysten kautta, joihin minä en kuulu. Eipä sillä, suurin ongelma BH:n suhteen meillä on ns. katukäyttäytyminen. Kentällä Hilpa aluksi vähän haukahtelee, mutta kun aletaan vaan touhuta, niin unohtuu sitten ne muut. :)
Lähetä kommentti