Pyhä-Luosto

Kesälomasta napsaistiin yksi viikko luontolomailuun, kohteena Pyhä-Luoston kansallispuisto. 9.8. ajeltiin Pohjois-Pohjanmaalle, käytiin ekana tapaamassa Hilpan Väpä-veljeä ja siitä suuntasimme Mysslan ja Kelmin luokse. Seuraavana aamuna lähdettiin sitten kahden ihmisen ja neljän koiran voimin Kemin kautta kohti Keski-Lappia. Pyhällä meitä odotti mökki, joka palvelisi tukikohtanamme. Perillä oltiin sen verran myöhään, ettemme jalkautuneet sen kummemmin koirien iltalenkkiä lukuunottamatta.

Väpä ja Hilpa

1. retkipäivä, tiistai. Lähdettiin kävelemään mökiltä Karhunjuomalammen kautta Isokurulle ja Pyhänkasteenputoukselle, kierrettiin rinteiden kautta hotellille ja siitä sujahdettiin takaisin mökille. Komeata oli, kuvat puhukoot puolestaan. Isokuru varsinkin oli hieno. Sää oli erinomainen, alkumatka saatiin olla rauhassa, mutta sitten aloimme saada turistiryhmistä seuraa.

2. retkipäivä, keskiviikko. Viikon harmain päivä ja olo oli flunssan takia kehno. Ajettiin auto luontokeskus Naavan pihaan ja kierrettiin lyhyehkö Poropolku, johon ei kuulunut sen kummemmin nousuja eikä laskuja. Nähtiin metsää, suota ja poroerotusaitaa. Aidalta piti kävellä aika pitkä matka maantietä pitkin ennen kuin polku taas johdatteli meidät metsään. Nähtävyyksien puolesta tylsin käymistämme reiteistä, mutta puolikuntoiselle ihan sopiva koomauspolku. Katsastettiin myös Naavan tarjonta.

Kuusissa oli paljon suopursuruostetta

Tässä ku ootellaan, niin kohta niitä poroja tulee, usko pois

3. retkipäivä, torstai. Jälleen hyvä sää, joskin tuulinen. Noitatunturin valloitus. Valittiin vähän poikkeava reitti, koska olimme jo Isokurun nähneet, eli ajoimme auton Huttulomalle, josta lähdimme nousemaan Annikinlammen kautta kohti tunturia. Ensimmäiset vastaantulijat olivat vasta lammen luona, joten reittivalinta oli varsin onnistunut. Näkymät huipulta olivat hienot, kelpasi katsella maisemia. Takaisin palasimme hieman eri jälkeä pitkin.

Viilennystauko Annikinlammella

Myssla ja Kelmi

Lepotauko

Ruskan merkkejä

4. retkipäivä, perjantai. Hyvä sää, tuulista, pari hassua pisaraa vettä, muuten aurinkoista. Ukko-Luoston valloitus. Luoston puolella reittimerkinnät oli huomattavasti vaillinaisemmat kuin Pyhällä. Alkupistettä etsimme tovin, kunnes huomasin maahan kaatuneet/kaadetut opasteet. Matkaan vain. Portaita oli joku reilut 500, ihan hyvä aamujumppa. Huipulla oli varsin ihastuttava säätutka pallottamassa kuin jättimäinen valkoinen sieni, nice.. Onneksi maisemat olivat kuitenkin taas kohdallaan. Emme lähteneet Torvisen suuntaan, vaan kohti Pikku-Luostoa ja Lampivaaraa. Ihan kiitettävästi oli rakkaa käveltäväksi, mie kävelin jäyhänä jököttävään katajanoksaan pahki ja muljautin nilkkani kivikossa. Koirat bongasivat tietenkin myös poron. Lampivaaralla polku muuttuikin sitten hiekkatieksi, joka jatkui parkkipaikalle asti.

Tästä se lähtee

Mökillä lepiä

 5. retkipäivä, lauantai. Aamulla pakkasimme kamat kasaan, siivosimme ja hyvästelimme mökin, ja hurautimme vielä yhdelle retkelle. Kiersimme Rykimäkurun reitin, joka vei meidät ensin jo tutulle Lampivaaralle ja sieltä Pyhälammelle, jonka jälkeen tavoitimme varsinaisen nähtävyyden eli Rykimäkurun, joka oli jokseenkin puiden peitossa, mutta vaikuttava rotko silti. Reitti olisi voinut olla paremminkin merkitty, joutui välillä vähän tuumaamaan oikeaa suuntaa. Autolle palattuamme alkoikin kotimatka.

Saiva kyllästyi jo posettamaan, huom. hihna vasemmalla..

Kokonaisuutena reissu oli varsin kiva. Osasin jo odottaa tiettyä turistirysämäisyyttä, mutta silti olin vähän pettynyt kuinka paljon joutui kävelemään soralla. Luoston reittien merkkauksille voisi myös tehdä jotain. Muuten en valita muuta kuin flunssaani! En tähän ladannut kaikkia kuvia, loput löytyvät täältä: klik.

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Kävin vielä likkojen kanssa morjestamassa Niuniuta hihnalenkin merkeissä. Mukava oli nähdä tuttuja!