Tämmöisen pätkän olin kirjoitellut itselleni muistiinpanoksia elokuun alussa. Julkaistaan se nyt niin ei jää pyörimään, vaikka kuvia ei nyt tän kylkiäiseksi olekaan.
Hilpan juoksut on juostu, niissä ei mitään sen ihmeempää. Saivalle se murahti kerran pienesti luun päältä. Se on tehnyt vastaavan kerran aiemminkin nimenomaan juoksuisena, ei koskaan muulloin. Saiva on näihin pariin tilanteeseen suhtautunut luontevasti: väistää samantien pois ja menee kauemmas pötköttelemään seinille katsellen. Mitään kränää tytöillä ei siis ole ollut, ja normaalissa tilassaan Hilpan kunnioitus Saivaa kohtaan on niin suurta, että se varmasti luovuttaisi luunsa sille, jos Saikku niin röyhkeä olisi, että kävisi sen ottamassa. Normaalissa tilassa likat syövät herkullisimmatkin luunsa usein samalla alustalla lähekkäin, joskaan eivät sentään ihan kylki kyljessä. Toivottavasti nuo satunnaiset murahtelut jäävätkin tuohon. Toistaiseksi Saikkonen on selkeä pomo, eikä Hilpalla tunnu olevan tarvetta asiaa kyseenalaistaa, mutta asetelma voi toki muuttua kunhan mutiainen vanhenee. Toivon, että mahdollinen vallanvaihdos tapahtuu luontevasti ja helposti. Fiksuja likkoja nuo onneksi ovat, paita ja peppu, bestikset.
Saivan bot-loimen sisäänajo sujui hyvin. Uskon, että ostos oli kannattava, sillä Saiva tuntuu pitävän loimestaan ja se on pärjännyt huomattavasti vähemmällä hieromisella siitä asti, kun loimi taloon tuli. Jotkut käyttävät loimea myös ulkoillessaan, mutta itse haluan varjella sitä likaantumiselta parhaani mukaan, jotta sitä ei tarvitse turhaan pestä, eikä se ainakaan sen takia menettäisi tehoaan. Olkoon loimi siis käytössä suunnitelmieni mukaan raskaamman lenkin päätteeksi ja toisinaan myös öisin.
Hilpa kasvattaa hissuksiin karvaa takaisin. Se ruukaa pudottaa pohjavillan lisäksi aina aimo tukon myös päällikarvaa, mikä on selvä ero Saivaan verrattuna. Se kun on aina pudotellut päällikarvojaan varsin säästeliäästi. Saivalta on alkanut nyt irtoamaan onneksi villa ihan itsekseenkin. Pelkäsin jo, että se ei siitä suosiolla luovu, mutta neiti olikin vain vähän myöhäinen. Aloitin sille sinkkikuurin, sillä sen turkki on vähän kuivahkon oloinen, mikä voi toki johtua karvanlähdöstäkin. Sille tuli myös hassu kolo karvapeitteeseen ja sen anturat ovat aina olleet melko kuivahkot. Testaillaan josko sinkki auttaisi näihin oireisiin.
Saiva on myös päässyt laihtumaan ihan huomaamatta. Se on nyt turhankin laiha, vain 12-kiloinen, kun se saisi painaa kuitenkin rapiat 13 kg. Mieluummin toki näin kuin liian lihava, mutta en siltikään oikein ole tyytyväinen asiaan. Miten en huomannut asiaa kuin vasta nyt, vaikka niin tunnollisesti seuraan molempien koirien fyysistä olemusta? Kai sitä on niin vainoharhainen lihomisen suhteen, ettei niin noteeraa laihtumista. Ruokamerkki vaihtui jokin aika sitten kylmäpuristetusta Lukulluksesta Barking Headsin lammasruokaan (bad hair day taisi olla tarkka nimi), mikä on ainoa syy, minkä keksin laihtumiselle. Lihamäärä ja liikunta ovat pysyneet kutakuinkin samana. Rasvaa BH:ssa on kuitenkin enemmän kuin aiemmassa ruoassa. Noh, lisäilen sekä nappulan että lihan määrää pikkuisen ja katson kuinka käy. Hilpan paino on pysynyt kutakuinkin samana vaihdoksesta huolimatta. Toivottavasti Saikkulinkin paino alkaa nousta, pitää kokeilla eri nappulaa jos onkin niin ettei tuo sille sovi. Hassua, että steriloitu keski-ikäinen syö enemmän kuin parivuotias leikkaamaton ja enemmän vapaana juokseva koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti