Ha(uk)kuhommia

Startattiin hakukausi tänään. Metsään ei ihan vielä tohittu mennä, vaan kun teemana olikin ilmaisu ja reaktio, niin eipä se haitannutkaan.

Hilpaa olen silloin tällöin koittanut saada haukkumaan, nimenomaan minua. Kyllähän siltä haukku irtoaa silloin kun muita koiria näkee (oli ne sitten tuttuja tai tuntemattomia, haukku on Hiipulle jokseenkin ominaista silloin, kun kierrokset syystä tai toisesta nousee). En ole kuitenkaan saanut haukkumaan sitä itse yllyttämällä, en leluilla, enkä namilla. Saivan saa herkuilla ja palloilla härnäämällä haukkumaan, Hilpaa ei. Treenikaverit sitten sanoivatkin, että eihän se mitään haittaa jos ei minua hauku, vaan eipä hekään saaneet pikkulikasta kiskottua pihaustakaan. Koira kyllä hyppi ja pomppi ja kiskoi, mutta kun ei sekään auttanut niin istahti häntää heiluttamaan ja tarjosi luopumista. Keksittiin sitten vaihtaa paikkaa niin, että Hilpa näki vieressä tokoa treenanneen kaksikon. Siitäkös kierrokset nousi välittömästi ja haukku kajahti. Tällä tavalla saatiin ihan muutamalla toistolla Hilpa haukahtamaan nimenomaan treenikaverille ja myöhemmin haukahdus irtosi myös ilman "häiriökoirakkoa". Hieman arkailemani taktiikka näytti siis toimivan sittenkin.

Käytiin viereisellä pienellä metsäläntillä reaktioharjoituksissa. Maalimies meni edeltä käsin puun juureen kykkimään (oli jo hyvin hämärää) ja mie menin sitten alueelle Hilpan kanssa. Käveltiin vain, ja mun piti aika monesti kehottaa Hilpaa unohtamaan muiden koirien hajut ja jänisten papanat. Sitten se yhtäkkiä saikin vainun, pinkaisi liikkeelle ja mutkan kautta päätyi häntä heiluen puun juurelle. Voi mikä pettymys, kun siinä ei ketään ollukaan! Hetken pieneläin oli aivan tyrmistynyt, se oli ilmeisesti aivan varma, että "tässä se ukko on". Ilman kehotusta se kuitenkin jatkoi matkaansa ja päätyikin melkein suoraan oikean puun luokse. Se sai palkan, mutta sitten siltä vaadittiin myös haukahdus, että sai vähän lisää nakkia. Oikein pätsky tyty!

Saiva oli mulla autossa mukana, kun olin aatellu ottaa sen kanssa höpötemppuja kentällä treenien jälkeen, mutta ryhmän "vetäjä" sanoi, että kokeillaanpa mitä Saiva tuumaa hakuilusta. Harjoitus toteutettiin samalla tavalla kuin Hilpan kanssa, mutta Saivan pidin hihnassa, koska en siihen pimeällä luota. Olisi pitänyt luottaa, koska se sai yhdessä vaiheessa vainun ja nykäisi hieman hihnassa. Mun refleksit ei toiminu, enkä ehtiny päästää otetta hihnasta. Saiva on tuollaisille hirvittävän herkkä silloin kun kyseessä ei ole saalistettava, joten se luopui ajatuksesta lähteä ihmisen luokse ja jatkoi nuuskutteluaan. Kierrettiin sitten lähemmäs maalimiestä ja siinä vaiheessa, kun oltiin hihnanmitan päässä ukosta, niin Saiva kiersi kurkkaamaan maalimiehen olan yli: "hei, mitä sinä siinä kyykit" ja sai nakkipalkan, mistä se oli positiivisen yllättynyt. Täytyy muistaa, ettei Saivan kanssa ole oikeastaan koskaan tehty mitään hakua muistuttavaakaan, metsässä on käyty vain juoksemassa ja verijäljellä. Eikä sille ole rakennettu pohjia makkararingillä tai metsässä juoksevilla ihmisillä tai muullakaan. Siihen nähden oli kiva nähdä, että se täysin vieraasta ihmisestä kiinnostui, vaikkakin luopui siitä myös erittäin helposti, mikä toisaalta on Saivan hieman pidättyväiselle luonteelle tyypillistä. Hauskaa olisi Saivan kanssa ottaa jotain tuollaisia pieniä harjoituksia metsässä nimenomaan ihmisten kanssa, josko se osaltaan kääntäisi sen mielenkiintoa metsän faunasta meihin kaksijalkaisiin.