Saiva pääsi (/joutui) tänään ensimmäistä kertaa elämässään fysioterapeutin vastaanotolle. Kyseinen käynti on ollut mielessä jo pitkään, mutta nyt vihdoin rahatilanne, aika ja oma mielentila (ei ylimääräistä stressiä mistään) olivat otollisia. Vaikka tietenkin oma selkänikin kaipaisi vähintään hierojan käsittelyä, mutta näin kai se koirahuushollissa menee, että ensin hiskit sitten itse? Käsittely oli suhteellisen hintava (56 e), mutta kyseessä oli arvostettu, suosittu ja suositeltu fyssari, joten eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä.
Vastaanotolle saavuttuamme saimme hetken odottaa omaa vuoroamme, mitäs oltiin taas hyvissä ajoin paikalla. Kierrettiin odotustila, Saiva nuuski paikat ja sitten istuttiin odottamaan. Saikkonen oli tuttuun tapaansa rennolla fiiliksellä mukana, sen kanssa on ihanan helppoa kulkea. Sitten moikattiin westie-uros, joka tuli "toimenpidehuoneesta" ja sitten olikin meidän vuoromme.
Fyssari katsoi ensin käytävässä Saivan liikkeitä kävelyvauhdissa ja hölkässä, totesi liikkeen varsin nätiksi ja sitten menimme huoneeseen, jossa Saiva sai tutkia paikat sillä välin, kun minua haastateltiin. Kyseltiin kattavasti Saivan taustoista, onko suvussa patellaluksaatiota, onko vaivannut, mitä lääkärit ovat sanoneet, mitä harrastetaan jne. Minua kiiteltiin kovasti siitä, että olin valinnut likalle rauhalliset harrastukset, enkä esim. agilityä. Vähän hämmennyin, että onko se nyt oikeasti niin kumma, että haluan harrastaa koiran ehdoilla?
Mutta sitten oli käsittelyn vuoro. Saiva oli fyssaritätistä vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on eläinlääkäri, joka varmasti tekee jotain kiusaa. Se kökötti vain miun jaloissa, eikä korvaansa lotkauttanut kutsuille. Neuvoin sitten, että Sai on niitten kaveri, joilla on ruokaa, joten terapeutti kaivoi koirankeksit esille, ja johan muuttui ääni Saivankin kellossa.
Fyssari tunnusteli ensin koiran läpikotaisin, tunnusteli lihaksistoa, onko jumeja, onko toispuoleisuutta. Etupää oli varsin hyvä, ei jumeja, ei toispuoleisuutta. Ristiselkä oli juntturassa, mikä on melko yleinen jumipaikka koirilla ja Saivan tapauksessa takajalat vielä vähän lisää jumiutumista. Lisäksi reidet oli hieman pinkeinä. Vasen reisi on Saivalla oikeaa hieman heikompi lihaksistoltaan, mikä onkin varsin loogista, kun sen vasen polvi on oikeaa hieman huonompi. Saiva rauhoittui mukavasti pötkölleen käsittelyä varten. Etupäätä ei käsitelty juuri ollenkaan, koska se oli kunnossa, vaan hoito keskittyi takapäähän ja selkään.
Siinä Saivan hoidon aikana sain myös oivallisen liudan vinkkejä takapään lihaksiston parantamiseksi. Ohjeeksi saatiin tehdä esterataa niin, että laitan keppejä tms. niin, että vasen pää on noin 15 cm korkeudessa ja oikea pää maata vasten. Sitten vain kävelytän koiraa rauhallisesti keppien yli, jolloin sen oikean jalan ei tarvitse nousta normaalia enempää, mutta vasen jalka nousee. Lisäksi Saivalle tekee hyvää tasainen, suora ravi, joten hölkkäämään hop hop, heti kun kelit sallii! Höttölumessa kahlaaminen on myös jees, vedessä kahlaaminen (ja uiminen) sekä mäkien nouseminen rauhallista tahtia, jotta koira joutuu oikeasti työntämään jaloillaan. Mitä nopeampi tahti, sen helpommalla tyyppi pääsee, joten hi-taas-ti.
Olen harkinnut dobo-pallon ostamista likoille, mutta halusin kysyä siitä ensin jonkun viisaamman mielipidettä ja hyvä että muistin nyt kysyä fyssarilta asiasta. Hän suositteli meille ehdottomasti mieluummin löysäksi puhallettua ilmapatjaa, kuin doboa. Dobossa totutteluaika on pitkähkö (koska pallon muoto ja myöskin korkeus), koirasta riippuen toki, lisäksi pitää aloittaa tosi rauhallisesti ihan vain sillä, että koira makaa pallon päällä ja siitä edetä pikkuhiljaa. Suurin syy on kuitenkin, että pallon päällä koira joutuu liikkumaan varsin pienellä pinta-alalla, jolloin liikkeet ovat ns. terävämpiä. Saivan kohdalla kannattaa nimenomaan suosia laajoja liikekaaria, ettei polviin kohdistu äkillistä painetta, ja ilmapatja tämän sallii. Testasimmekin paikalla ollutta ilmapatjaa ja Saiva käppäili ja pyörähteli sen päällä kuin vanha tekijä, joten käyn tuommoisen patjan meille hommaamassa piakkoin. Hintakin on muuten selkeästi huokeampi kuin dobo-pallolla. Patjan päällä saimme ohjeeksi tehdä "mitä nyt mieleen tulee, mutta rauhallisesti". Seuruuttamista, "istu-seiso" hinkkaamista, laajoja pyörähdyksiä ja ihan vain seisomista samalla kun itse hytkytän patjaa, näin esimerkiksi. Patja tulee tosiaan jättää löysäksi, että koira joutuu oikeasti tekemään töitä. Harjoitukset kannattaa pitää lyhyinä, kuulosti kuulemma hyvältä jos treenaan molempia koiria vuorotellen 5+5 min.
Fysioterapeutin mukaan jonkinlaisia tuloksia voimme odottaa 6 viikon päähän, jos treenaamme säännöllisen ahkerasti lepopäivät muistaen. Mitään varsinaista hoitoa Saiva ei tarvitse, mutta tosiaan jumppaamalla takapäähän lisää lihasta polvia tukemaan. Pyysi kertomaan kuulumisia ja ottamaan yhteyttä mikäli tulee jotain kysyttävää. Ja sanoi että uudelleenkin saa tulla käymään, mutta ettei se ole välttämätöntä, kun kerta itekin osaan Saivaa hieroa ja alan jumppaamaan em. ohjeiden mukaisesti. Varsin mukava alansa ammattilainen kyseessä ja sain sitä mitä hainkin: vinkkejä ja ohjeita Saivan varalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti