sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Lo-loppiaista
Loppiaisena oli kirpsakka pakkassää kera auringon! Alma oli emäntänsä kanssa tullut Kuopiossa käymään, joten raahasimme kaksikon metsälenkille, mukaan otettiin myös Oili, Raija ja Sanna. Lenkillä muut riekkasivat irti, paitsi mammautuva Oili ja epä-mammautuva Saikkuli. Pääsi Mustasurmakin vapaaksi, eikä menny kauaa kun sinkosi kunniakierrokselle jonnekin metsään vieden Hilpan mukanaan. Siinä hyvä tovi käveltiin ees ja taas ja huudeltiin parivaljakkoa takaisin. Hilpahan sieltä pinkaisi takaisin ja viimein Saivakin. Ei kai ne oikeesti niin kauaa olleet pois (15-20 min?), mutta odottavan aika on pitkä. Saiva sai vielä mennä tovin matkaa vapaana ja ihan nätisti kulkikin, kun oli saanut pahimmat patoumat laukkoa pois, mutta vaati sen verran tiivistä käskyttämistä -> palkkaamista, että otin sen lopulta flexiin (allekirjoittaneen sorminakit jäätyi makupaloja syöttäessä). Muuten oli kiva lenkki meillä. Sanna oli kamerankin raahannut mukaan, onneksi, mie kun laiskana jätin omani matkasta. Olihan muuten sippiä porukkaa kotiinpaluumatkalla: Saiva, Hilpa ja Alma kolmikko matkusti täysin tyytyväisinä farmarin takakontissa, vaikka tulomatkalla en ollut kärsinyt kiroilevaa Saivaa taakse laittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hyvä tuo "ei kai ne oikeesti niin kauaa olleet pois (15-20min)", kun mä olisin jo ihan hätäännyksissä, jos koira(t) olis minuutinkin pois mun näkökentästä... :D Lumes ja Mesta ei onneksi oo koskaan olleet edes sitä minuuttiakaan, Allu joskus nuorena on pari kertaa lähtenyt jäniksen perään ja ollut just jonkun vartin verran, että kadotti ajettavan. Mutta aika ihanan kuurapartaista porukkaa kuvissa. :)
Joo, kirjoituksessa oli ripaus sarkasmia mukana. :D Sen minuutin vielä kestän (esim. Hilpa menee usein siveellisesti kakille pusikkoon niin etten nää sitä), mutta kyllä tommoset pidemmät rupeamat on hermoja raastavia ja väkisin huolettaa. Saivasta kyllä tiiän, että se minut löytää, mutta siltikään tommoset karkailut ei oo toivottavia. Kolmistaan kun ollaan kuljettu, niin on pysynyt liinakuurin jälkeen kivasti kuulolla, mutta ilmeisesti seura ja toiset maisemat sai sen innostumaan vähän liikaa. Hilpa ei kauas lähde muuten kuin Saivan perässä.
Tuli mieleen yksi kaverin lapinkoirien juttu: Vanhempi tykkäsi lähteä ajamaan kauriita (muistaakseni oli niitä) takaa ja vaikka nuorempaa ei niin kiinnostanut, niin se vanhemman perässä lähti aina mukaan ja lopetti aina samantien kuin vanhempikin. Kerran, en muista oliko vanhempi remmissä vai mitä, mutta taas näkyi kauriita ja nuorempi lähti perään, mutta yhtäkkiä kesken ajon vilkas sivulleen "mitä! kaveri ei ookaan mukana!" ja pyörti samantien takas. Se oli niin oppinut vanhemman kanssa lähtemään ajoon, että kerran, kun vanhempi ei sitten päässytkään lähtemään, niin totutusta tavasta lähti perään, kunnes huomasikin olevansa yksin ja tuli hätä tai sellainen "wtf mitä mä tätä yksin teen". :D
Joo, ihan just niin ku munkin tytöillä, Hilpa saattaa yksinäänkin pyrähtää jonkun perään, mutta se jää siihen pyrähdykseen kun ei olekaan kaveria jonka kanssa juosta. :D
Lähetä kommentti