Viime viikolla käytiin pariinkin otteeseen treenailemassa kaveripoppoolla. Taisi olla tiistai kun Oili ja Raija saapuivat emäntänsä kanssa tähän meidän lähelle parkkipaikkatokoiluun. Vettä satoi tasaisen tappavaan tahtiin, mutta kumi- ja kuoripuvut yllä ei ollut mitään hätää ja koiratkin oli virkeitä, kun ei ollut kuuma. Nämähän oli Hilpan ensimmäiset varsinaiset häiriöreenit, kun silloin hakuviikonlopun tottiksissa jokainen koirakko harjoitteli yksinään toisten odotellessa omaa vuoroaan. Otin Hiippasen kanssa ihan perusharjoituksia eli istumista, maahan menoa, seisomista ja paikka-käskyä vähän myös. Varsinaisena tavoitteena oli emännän kanssa työskentely ihanista koirakavereista huolimatta sekä saada aikaiseksi vauhdikas luoksetulo edelleenkin niistä ihanista koirakavereista huolimatta. Molemmat tavoitteet täyttyivät.
Saivan otin mukaan lähinnä mielenvirkistykseksi, mutta sillekin sitten rakentelin luoksetuloa vauhdikkaammaksi, kun sen mielestä emännän tykö ehtii rauhallisemmallakin askelluksella. Paikkamakuun ajattelin myös ottaa sille tavoitteeksi, tosin häätyy vähän hienosäätää sitä asiaa, sillä huomasin, että Saikkonen yhdistää 'paikka' -sanan hyvin vahvasti istumiseen. 'Maahan' saa sen menemään maahan, mutta jatkokäsky 'paikka' saa sen istumaan. Tämän uskoisin korjaantuvan sillä, että rakennan maassa pysymisen toiselle käskysanalle.
Täkäläisten lappalaiskoiraihmisten kanssa oli puhetta, että otettaisiin tällaiset itseohjautuvat kimppatreenailut viikoittaiseksi tavoitteeksi, mikä olisi kyllä erittäin hyvä nostattamaan omaa motivaatiota treenailuun plus saada Hilpallekin iskostettua lisää yhteistyön tekemistä, vaikka mukavasti se miun kanssa työskenteli nytkin. Ainakin tänään mennään taas uudelleen samalla kokoonpanolla touhuilemaan.
Torstaina käytiin Hilpan kanssa sitten hieman kauempana Oilin, Raijan ja Surkun kera näyttelyharkoissa. Saivan jätin matkasta, että saan keskittyä kokonaan Hiippaan, lisäksi oli todella lämmin ilma ja autossa jo kolme ihmistä ja neljä koiraa. Treeneissä oli yhteensä ehkä noin kymmenkunta koiraa. Hilpan kanssa on viimeksi mitään näyttelyitä muistuttavaa harjoiteltu viime syksyn erkkarissa, joten seisominenkin oli pätevästi unohtunut kuluneen vuoden aikana. Sitä muistuteltiin mieleen ja koko treeniporukka kopeloi pikkulikan läpi, että tottuu muittenkin kuin omian ihmisten lääppimiseen. Mukavasti meillä meni, joten voinemme käydä jossain näytelmöimässä syksymmällä. Surkun emäntäihminen otti kuviakin, niin läppäsenpä niitä tähän, niin on jotain mitä katsellakin jos joku ei jaksa treenilöpinöitä lueskella.
2 kommenttia:
Tosi kiva blogi, sait uuden lukijan! :)
Olisiko sinulla vinkkejä? sillä itselläni on lapinkoira poika ja mätsäreissä se haukkuu kehässä, eikä se ole oikein miellyttävää.:/
http://siljuaaa.blogspot.fi/
Moikka Silja ja kiitos kehuista, käynkin piakkoin vastavierailulla. :)
Kysymyksesi puolestaan on melko hankala, sillä pitäisi nähdä missä tilanteessa koira haukkuu, mille se haukkuu ja millä äänensävyllä, että voisi kunnon neuvoja antaa. Oleellista kun on, että haukkuuko koira innosta, onko se kenties hermostunut vai peräti vihainen. Haukkuuko se muulloinkin muita koiria nähdessään, saatko siihen kontaktia jne. Esimerkiksi miulla tämä riistariiviö tuhahtelee /haukkuu muille koirille ja sille on parhaiten toiminut namit eli se alkaa ehdollistua siihen, että kun se näkee toisen koiran niin emännältä saa pikkuherkun, jolloin se haukkuminen unehtuu. Ei tosin vielä ihan aina. ;)
Lähetä kommentti