Koitti vihdoin Se Päivä sairasloman jälkeen, että napsautin Saivalta hihnan pois rajoittamasta liikkumista ja voi mikä riemu siitä repesikään.
Videoilta näkyy oikein näppärä vatsalinja, joka Saivalla oikeasti on rotumääritelmän mukaisesti loiva, mutta kun rintakehässä on normaali turkki ja sen jälkeen masu keritty paljaaksi, niin likka näyttää varsin hauskalta. Ekalla videolla Hiippa ei ryntää haukkumaan outoa ääntä, vaan ohikulkijaa..
Nameja?
Piristävä tammikuinen keli kerrassaan
Nytpä sitten pitäisi päättää, mitä kevyempää nappulaa alan Saivalle syöttämään. Ostin vastikään Brit Caren perusruokaa, joten saa nyt ainakin hetken sitä syödä pienemmällä annostuksella, mutta koska en missään nimessä halua Saikun lihovan tippaakaan liikaa sen polvien takia, niin etsin jotain kevyempää sille. Jos lukijoilla tulee jotain suhtkoht edullista, linnutonta, vähärasvaista, mutta mahdollisimman runsasproteiinista mieleen, niin saa ehdottaa. Hilpalla loppuu myös ihan näillä näppäimillä penturuoka, joten se saa siirtyä Brit Caren aikuisruokaan, jota on höystetty Carniloven pussinpohjalla.
Olen ollut jo varsin pitkään sitä mieltä, että Hilippa on hieman yksinkertainen, mutta onnellinen, tapaus. Se saattaa joskus yllättää, nimittäin yhtenä aamuna se kantoi kepon villasukat sänkyyn, koska sillä oli kakkahätä. On se minullekin kerran kantanut sukkaparin sänkyyn ja kun en ole sitä huomioinut niin tiputtanut sukat sängyn vierellä olleeseen vesikuppiin. En tosin tiedä oliko nämä sattumaa vai harkitusti toteutettuja selviä vinkkejä. Joka tapauksessa keksin eilen opettaa molemmille likoille uuden tempun: kumartamisen. Käytin molempiin saman verran aikaa ja treenikertoja sekä taukoja, mutta mikä oli lopputulos? Saiva tarvitsee enää käsiavun häivyttämisen ja toistojen kautta varmuutta. Hilpa taittaa vain hieman kyynäriään tai vaihtoehtoisesti lipsahtaa makuulle asti. Niin.. Mutta kyllä se siitä. Osaa se istua, mennä maahan, tulla luokse, antaa tassua ja yläfemman. Onhan sekin jo jotain. Ja tietysti pöhistä kaikelle.
Laitetaanpa vielä loppuun yksi kuva sairaslomalaisesta, joka otti lopullisesti kepon omaksi ihmisekseen viime viikolla. Videot ja tämän postauksen kuvat on otettu joululahjaksi saamallani pokkarilla, jonka tuotoksia näkyy varmasti jatkossakin enemmän tai vähemmän blogissa, koska se kulkee kätevästi taskunpohjalla mukana sellaisia yllättäviä tilanteita (ja videoita) silmällä pitäen, toisin kuin iso järkkäri.
Ihana, kun toinen on riehakkaana. Mukavan nopeasti toipuminen sujunut. :)
Sun pokkari tekee kivaa jälkeä auringon puutteesta huolimatta! Minkä nimen se tunteekaan, vaikuttaa potentiaalisesti kiinnostavalta kapistukselta? Vai kysyinkö mie jo... Jos kysyin, en muista enää. :D
Pieni sininen pokkari tuntee nimen Canon Ixus 132 ja kyllä, hän vaikuttaisi tekevän jo sumukelillä yllättävän hyvää jälkeä. Kun hintaa kävin vakoilemassa niin lienee varsin harkinnan arvoinen pikkukamera. :)
Tytöillä on näköjään samantyyppinen leikkityyli kuin Mestalla, eli tarrataan kaveriin vauhdista kiinni ja mennään nurin... Onneksi niillä on vauhti vähän maltillisempi kuin noilla mun hullujuoksijoilla...
Olen varsinkin pelloilla, toisinaan myös metsässä, joutunut kieltämään Mestalta tuollaisen leikin, koska molempien koirien juostessa ihan hurjaa vauhtia pelkään niiden joku kerta kuperkeikkaa heittäessään taittavan vielä niskansa, on oikeasti pahannäköistä. Mesta ei myöskään katso oikein edes eteensä jahdatessaan Lumesta ja on esim. ojan tullessa yllättäen eteen lentänyt nurin, kun ei ole ehtinytkään hypätä yli. Omassa pihassa Lumes osaa säädellä tuota juoksua eikä Mesta pääse niin pahasti kaatamaan sitä + Mestalla on usein joku tavara suussaan, niin ei pysty purra kiinni, joten kotona uskallan antaa leikkiä noinkin.
Allu ja Lumes ja muut tuntemani koirat ovat olleet aina niin nättejä leikkijöitä, että Mestan raisuus ihan kauhistutti mut, mutta näköjään sekin tyyli on ihan normaalia. :D
Enpä ole edes hoksannut pitää likkojen leikkityyliä mitenkään poikkeavana, oon jo niin tottunut tuohon raisuuteen, kun Saiva on pennusta asti noin leikkinyt. :D Varsinkin tuota kaatumista se on harrastanut eräänlaisena väistöliikkeenä jo pennusta asti.
Anonyymi, Brit Care Lightissa on se huono puoli, että siinä on kalkkunaa. Saiva ei kanaa pysty syömään, enkä taida viitsiä kokeilla onneani (ja koiraparan suolistoa) kalkkunallakaan.
6 kommenttia:
Ihana, kun toinen on riehakkaana. Mukavan nopeasti toipuminen sujunut. :)
Sun pokkari tekee kivaa jälkeä auringon puutteesta huolimatta! Minkä nimen se tunteekaan, vaikuttaa potentiaalisesti kiinnostavalta kapistukselta? Vai kysyinkö mie jo... Jos kysyin, en muista enää. :D
Pieni sininen pokkari tuntee nimen Canon Ixus 132 ja kyllä, hän vaikuttaisi tekevän jo sumukelillä yllättävän hyvää jälkeä. Kun hintaa kävin vakoilemassa niin lienee varsin harkinnan arvoinen pikkukamera. :)
Tytöillä on näköjään samantyyppinen leikkityyli kuin Mestalla, eli tarrataan kaveriin vauhdista kiinni ja mennään nurin... Onneksi niillä on vauhti vähän maltillisempi kuin noilla mun hullujuoksijoilla...
Olen varsinkin pelloilla, toisinaan myös metsässä, joutunut kieltämään Mestalta tuollaisen leikin, koska molempien koirien juostessa ihan hurjaa vauhtia pelkään niiden joku kerta kuperkeikkaa heittäessään taittavan vielä niskansa, on oikeasti pahannäköistä. Mesta ei myöskään katso oikein edes eteensä jahdatessaan Lumesta ja on esim. ojan tullessa yllättäen eteen lentänyt nurin, kun ei ole ehtinytkään hypätä yli. Omassa pihassa Lumes osaa säädellä tuota juoksua eikä Mesta pääse niin pahasti kaatamaan sitä + Mestalla on usein joku tavara suussaan, niin ei pysty purra kiinni, joten kotona uskallan antaa leikkiä noinkin.
Allu ja Lumes ja muut tuntemani koirat ovat olleet aina niin nättejä leikkijöitä, että Mestan raisuus ihan kauhistutti mut, mutta näköjään sekin tyyli on ihan normaalia. :D
Enpä ole edes hoksannut pitää likkojen leikkityyliä mitenkään poikkeavana, oon jo niin tottunut tuohon raisuuteen, kun Saiva on pennusta asti noin leikkinyt. :D Varsinkin tuota kaatumista se on harrastanut eräänlaisena väistöliikkeenä jo pennusta asti.
Vaihda ruoka Brit Care lightiin :)
Anonyymi, Brit Care Lightissa on se huono puoli, että siinä on kalkkunaa. Saiva ei kanaa pysty syömään, enkä taida viitsiä kokeilla onneani (ja koiraparan suolistoa) kalkkunallakaan.
Lähetä kommentti