Joulu oli ja meni

Saivan kohtutulehduksesta huolimatta uskaltauduttiin ajamaan Kainuuseen joulun viettoon ja onneksi mentiinkin. Ikävähän tuo olisi ollut viettää juhlapyhät yksin koirien kanssa kaupungissa. Saikkonen pärjäsi oikein hyvin, sillä on edelleen vuotoa, mutta mitään muutosta käyttäytymisessä tai yleisessä voinnissa ei ole suuntaan tahi toiseen viikon takaiseen verrattuna. Huomenna heti aamusta soitan puhelun ja varaan sille leikkausajan, kun ei tuo vaiva näytä lääkitykselläkään tokeentuvan.

Kepo kävi Kainuun perukoilla meitä tervehtimässä ennen aattoa. Suunnitelmat toki oli suuret, että käydään vaikka ja missä, mutta kovin oli märkää, pimeää ja sateista, vaikka lunta iloksemme olikin, että koirien ulkoilutuskin hoidettiin vain pyöräteitä pitkin. Nähtiin molempia allekirjoittaneen kummityttöjä, joten varsin lapsirikasta oli lomailumme. Aiemmin ostettujen pantojen lisäksi koirat eivät saaneet muita lahjoja kuin poron lantiot syötäväksi aattona. Hyvinpä vaikuttivat tyytyväisiltä.

Tiesittekö että uunissa on kinkku?

Ps. Täytyy vielä lisätä, että sain joululahjaksi lapaset, jotka oli kudottu langasta, jossa puolet oli Saivan pohjavillaa ja puolet harmaan suomenlampaan villaa. Kyllä kelpaa. ♥