Hipsutin täytti eilen 11 viikkoa. Ei-sanalla on selkeästi jo merkitys, johdot eivät tunnu enää aivan niin vastuttamattoman ihanilta. Luoksetulossa toimii käskynä tule, mutta kaikista parhaiten reagoi vihellykseen. Ennen ruokaa ja ovien avautumista pitää istua, vaikkei aina malttaisi. Saivan pöksy- ja häntäkarvoissa roikutaan uutterasti ja ihmisten sormiakin olisi vielä mukava maistella. Naama alkaa tummentua ja koivet venymään, painoa 5,2 kg.
Kotipihalla mejäilyhommissa löytyneen aaarteen kimpussa.
Varsinkin viikonloppuaamuisin suuntaamme monesti läheiselle jättömaa-alueelle, siellä saa koirat touhuta vapaana. Joskus käymme myös alueella myös arki-iltaisin, kuten eilen.
 |
| Saiva tarkistaa, että heinänsyönti tapahtuu oikeaoppisesti |
 |
| Liikettä |
 |
| Fiilistelyä |
 |
| Mami kato mä löysin jalan! |
Kukkaistytöt.
 |
| Nice try... |
Hilpa ei jaa Saivan loputonta mielenkiintoa keppeihin.
Saikovskista saa yllättävän kivuttomasti seisomakuvia. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun pentusesta mokomia otoksia ei saa sitten millään.
 |
| Heinäsirkkojen paratiisi |
Raunioharjoittelua?
 |
| (Likainen) Kieli keskellä suuta |
Rapakkokin löytyi. Ja siitä siirryttiin vielä sorakasalle ennen paluumatkaa.
 |
| Kintut alkaa venyä |
 |
| Ihana siililelu! |
 |
| Siili lähikuvassa |
 |
| Pikkulikka |
 |
| Likka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti