Juoksupäivien ulkoilua

Sade ja harmaat päivät kiusasivat meitä melkein koko viime viikon, joten nyt kun aurinko paistaa niin oli pakko ottaa kamera mukaan, vaikka tiedossa olikin vain hihnalenkkeilyä. Näinä aikoina, kun pikkumusta juoksee, se saa nauttia ulkoilun riemusta hyvin pitkälti hihnasta käsin. Se kyllä kulkisi ihan kivasti mukana, mutta se on niin uppoutunut hajujen maailmaan, että allekirjoittaneella menee hermot kun se sinkoilee jäljeltä toiselle ja korvatkin näyttää unohtuvan matkasta.

Käytiin käppäilemässä rantaraitilla ja Saiva heitti villasukat.

Jokin aika sitten oli paikallislehden yleisönosastolla kirjoitus huonokuntoisista linnunpöntöistä. Nytpä asialle oli tehty jotain ja pöntöt saaneet lisäksi väriä niskaansa. Tässä muutama oma suosikkini, toivottavasti tällaiset taideteokset kelpaavat tirpoillekin.

Käveltiin koskelle tarkoituksena bongata lintuja, mutta ei nähty kuin telkkäpariskunta kaukana, yksinäinen heinäsorsa, räkättejä ja pari västäräkkiä. Eikä yhdestäkään kuvaa, pöh. Toiselta koskelta oli bongattu harjakoskelo, mutta olihan se nyt ihan turha toivo, että se olisi lehahtanut tälle meidän lähikoskelle. Mutta eipä meitä haittaa, kun on kaunis päivä ja koskenpauhua. Kelpaa. Rantaa pitkin kulkeva polku muistuttaa kovasti Ouluun jättämäämme vakituista lenkkireittiä, joka seuraili järvenrantaa.

Mutta eipä me siitäkään välitetä, vaan tähytään kovasti kohti tulevaa. Kevät on muutoksen aikaa ja me kohdataan se Saivan kanssa rinta rottingilla.

Metsässä pystyy kulkemaan, vaikka lumet lähti, kunhan vain kiertää pahimmat suopaikat.

Hellyin päästämään Saivan irti hetkeksi.

Mukava reitti, ellei satu pelkäämään ajoittaista.. hmm.. kosteutta.

Yli päästiin. Kosteimmissa paikoissa voin luottaa siihen, että Saiva löytää kuivimman väylän.