perjantai 17. toukokuuta 2013

Hankintoja ja kuulumisia

Juoksut alkaa vedellä viimeisiään, joten kohta päästään kauden ekalle verijäljelle! Allekirjoittanutta "vähän" houkuttelisi ilmoittaa Saipai kokeeseen asti (tai ainakin yrittää, kun kokeet tuppaavat täyttymään jo järjestävän seuran jäsenistä), mutta katsotaan nyt ensin, että miten homma on muistissa. Raporttia seuraa.

Pilvellä juoksut alkoivat viikkoa myöhemmin kuin Saivalla ja sillä alkaa olla pikkuhiljaa tärpit ohi, kun taas Minni päätti ajoittaa ensimmäisen kiimansa isompien tyttöjen vanaveteen. Juoksuhuuruisia neitikoiria talo täynnä siis. Nita (ainoa koirista, jolla on kiima vain kerran vuodessa) viihtyy mielellään kopissaan, enkä ihmettele..

Minni "pääsee" vajaan viikon päästä hampilääkäriin isolle kylälle. Sillä ensinnäkin puhkesi pysyvät hampaat todella myöhään, eikä maitohampaat nyt taho lähteä irti. Ainakin kaksi kulmuria vaatii irrotusoperaation, samoin yläetuhampaista osa on vielä kiinni. Leuat ovat kasvaneet niin eri tahtia, että vanhat etuhampaat ovat jääneet reilusti uusien hampaiden taakse. Ihmeellinen irvileuka, tämä meidän Minnimanna. Alakulmureita ei vielä näykään, saa nähdä milloin ne puhkeaa ja irtoaako vanhat tieltä.

Ostin tässä paketillisen vinkuvia tennispalloja. Oikein luettu: vinkuvia ja tennispalloja. Pitää varmaan jo tänä iltana suunnata läheiselle kentälle temppuilemaan ja ottaa pallo palkaksi mukaan. Saikovski rakastaa kahdenlaisia leluja eniten maailmassa: palloja ja vinkuleluja, joten luulen että uudet pallot on hitti!



Lisäksi ostin 12 eurolla 10m liinan luoksetulojen muistuttelua varten. Suurimman osan ajasta Saiva kuuntelee hyvin, mutta silloin kun ollaan liikkeellä koiraporukalla, niin meinaa akan olemassaolo unohtua. Aiemmin ollaan oltu pitkän pyykkinarupätkän varassa, jonka luulin olevan hyvä ostos, mutta. Kuuluisa mutta. Sen lisäksi ettei siinä ole lukkoa (olen sitonut sen valjaisiin kiinni), se ei halua pysyä suorana. Narulla on suorastaan oma tahto: koiran perässä roikkuessa se haluaa mennä tuhannelle mutkalle, kuten tässä kuvassa, ja sitten se tarttuu juurakoihin yms:


Ja kun sen yrittää kieputtaa kasaan säilytystä varten, niin se räjähtää järjettömäksi vyyhdiksi heti kun päästää käsistään. Joten uusi liina, vihdoin ja viimein.


Muutama kuva tältä päivää. Lämpöä piisaa ja Saivan mielipaikka on kylmällä laatotuksella. Vielä kun saisi takapihan aidattua, niin voisi olla vahtimatta ulkona.



Pihan ensimmäiset väripilkut.







4 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Kevätterveisiä Saivalle ja emännälle!
Täälläkin jo odotellaan juoksujen päättymistä :)

Tuollainen liina voisi olla meitäkin varten - sillä eritoten metsässä Wiima ottaa liikaa etäisyyttä mielestäni, saisinkohan tuollaisella sen sööttiin kaaliin taottua miten kaukana enintään pitäisi kulkea vapaanakaan - mietintämyssyyn :)

wind-up toy kirjoitti...

Lämpimiä kevätterkkuja teille takaisin! Täällä ainakin piisaa hellettä. :)

Liina on ollut meillä käytössä aina toisinaan. Sillä on hyvä muistutella, että mitenkä kaukana sitä saikaan mennä ja pitikös sitä akan kiekaisuihin aina vastata. ;) Nykyään tosiaan on ongelmallisempaa tuo seurassa vapaana kulkeminen, kun ois vaan niin mukava yhdessä mennä vouhottaa koirakaverin kanssa!

iisamai kirjoitti...

Vinkuvat pallot olisi varmaan Kuurankin mieleen :) Meillä on käytössä muovitettu jälkiliina, siihen ei tartu mitkään roskat ja on kyllä kestävä.

wind-up toy kirjoitti...

Jep, tosin vinkupallot ovat vain ulkokäyttöön. Sisällä vois mennä emännällä hermot. ;) Muovitettu jälkiliina kävi myös mielessä, mutta eläintarvikekaupat olivat jo kiinni, enkä viitsinyt alkaa tilailemaan, joten saa nyt pärjätä tuolla ainakin toistaiseksi.