keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kunnon kohotusta

Saivan kunto pääsi vähän laskemaan tuossa marras-joulukuun aikana. Ei se onneksi läskistymään päässyt, mitä nyt lihaskunto heikkeni aavistuksen. Saiva pääsee paljon harvemmin rallaamaan vapaana kavereiden kanssa kuin ennen, enkä tainnut aiemmin tajuta miten paljon rallailun puuttuminen vaikuttaa. Noh, nyt ollaan terästäydytty ja Saikkonen on kohta siinä peruskunnossa, missä haluankin sen olevan.

Nyt kun järvissä on jäät, niin Saiva saa mennä tunninkin lenkin vapaana. Ei se niin paljoa juokse yksinään kuin kavereiden kanssa, mutta liikkuminen on sentään vapaampaa ja allekirjoittanut heittelee keppejä ja lumipalloja, joiden perässä voi juosta. Korvat alkavat myös olla paremmin päässä, joten lenkillä ei tartte pitää samanlaista natsikuria kuin aikaisemmin. Eli uskallan sallia spurttailut, kun ei enää pelota että koira lähtee jäniksen perään.

Hihnalenkeillä poiketaan välillä umpihangen puolelle tarpomaan. Jos Saivalla olisi nivelrikkoa niin en umpihankeen uskaltaisi sitä viedä ilman erillistä lupaa, mutta toistaiseksi ainakin uskallan. Lisäksi käydään kerran tai pari viikossa potkuroimassa. Saiva ei vedä kuin satunnaisesti muutaman metrin verran, joten en ole hankkinut sille vetovaljaita. Varusteina on mittatilaus y-valjaat, monitoimihihna ja tietysti joustokappale.

Lähtöasemissa
Vauhti on verkkainen, koska haluan Saivan menevän reipasta ravia, mikä tarkoittaa itselleni melko rauhallista potkimista. Saanpahan kuitenkin vähän eri lihaksia kuormittavaa liikuntaa. Välillä otetaan intervalliharjoituksia: laukkaa - ravia - laukkaa - ravia. Pidetään paljon pissataukoja (eikä lumikylpytaukoja saa unohtaa!), sillä haluan mennä aika pitkälti koiran ehdoilla. Olen muutenkin varovainen sen suhteen, mitä Saivalta vaadin. Jos se ei jotain tee mielellään (nimenomaan siis liikunnallista), niin sen ei tarvitse. Uskon, että S osaa itse varoa viemästä jalkojaan siihen asentoon, jossa polvien luksoituminen tapahtuu, joten jos se ei jotain mieluusti tee, niin en siihen pakotakaan, sillä enhän minä tiedä milloin jokin tuntuu sen mielestä pahalta.

3 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Hyvä, että Saikkuli on pysynyt hoikkana. Meillä Usma on sterilisaatioleikkauksen jälkeen alkanut lihoa ihan hirveästi, vaikka ruoka on vaihdettu kevyempään ja liikunnasta ei taatusti ole puutetta.

Punainen potkuri sopii erinomaisesti pienen mustan väreihin :)

Bemary kirjoitti...

Kyllä se vapaana lenkkeily luonnossa vaan tekee tosi hyvää niin korvien välille kuin fyysiselle kunnolleki - ja samahan pätee tunnetusti niin koiraan kuin omistajaanki. :)

wind-up toy kirjoitti...

Millan, mie välttelenkin vielä toistaiseksi Saivan steriloimista, ettei vain kävisi niin kuin Usmalle. Ja se taas ei tekisi ollenkaan hyvää polville. :/ Ikävää, että Usmalla on paino lähtenyt nousuun.

Bemary, sanopa älä muuta! Molemmista on paljon mukavampaa, kun hihna ei ole häiriköimässä kulkemista.