Allekirjoittanut on aloittanu työharjoittelun heppatallilla ja tallin suojaisan sijainnin ansiosta olen uskaltautunut ottamaan Saivan harjoittelupaikkaan mukaan riekkumaan vapaana. Tallilla Saivalla on seuraa Mustosta ja Sallista sekä talonväen kahdesta koirasta - puhumattakaan muista koirista, joita piipahtaa säännöllisesti omistajiensa mukana. Saiva nauttii täysin rinnoin 7 tuntisista ulkoilupäivistä ja onkin aina loppupäivän väsynyt, mutta onnellinen, pikkukoira. Likka on myös saanut kehuja iloisuudestaan! Pitäisi joku aurinkoinen päivä ottaa kamera mukaan, niin saisi tyypeistä kuvia.
Hevosia Saivanteri on nähnyt ohimennen joskus aiemminkin, mutta onhan se ihan eri asia pyöriä päivät heppojen keskuudessa. Hevoskakat maistuu - samoin senioriruoka ja porkkanat, ja kauraakin on pitänyt maistella. Kauraa ei tosin ole toista kertaa syönyt, joten se ei selvästikään ollut suurta herkkua.
Suuret nelijalkaiset eläimet olivat ensi alkuun hippasen pelottavia, mutta erittäin kiinnostavia. Nenä pitkällä piti haistella, mutta kirmata sitten karkuun kun polle hörähti tai teki jotain muuta epäilyttävää. Sittemmin Saiva keksi, että nämähän on selvästi niitä eläimiä, joita kuuluu paimentaa, joten haukku raikaa. Eihän ne heposet mihinkään liikahda, katselevat vain, jotta mikäs pikkuinen siinä huutaa. Ja siitäkös likka suivaantuu! Hyvin itsepintaisesti on yrittänyt jo useamman päivän paimennushommia, saapa nähdä milloin luovuttaa. Vähän olen yrittänyt sitä komentaa, mutta en haluaisi liian kovasti kieltää, ettei paimennusinto häviä kokonaan. Uskoo se kiellosta aina hetkeksi, mutta äkkiäkös se unohtuu. Kunhan ei nyt kuitenkaan liian lähelle menisi haukkumaan, ettei saa kaviosta.
Sitten pitkästä aikaa treeniasiaa, sillä tällä viikolla on päästy jopa kolme kertaa treeneihin! Ensin oli treeniringin reenit, seuraavaksi oli lappalaiskoirien hallivuoro ja tänään nätöharkat. Pitkästä aikaa päästiin koiraseurassa treenailemaan ja Saikku oli niin mahdottoman pätevä. Nyt kun sen motivaation on saanut kaivettua esille, niin tuosta pikkuisesta olisi vaikka mihin. Kun vaan emäntä osaisi oikein kouluttaa. Hukkaan se minulla menee.
Saiva hoksaa nopeasti uudet asiat, vaikka ei aina maltakaan käyttää omia aivonystyröitään miettimiseen. Varsinkin koiraseurassa tekemisen intoa löytyy, toisinaan vähän liiaksikin, mutta en valita. Toki muiden koirien perään pitää edelleen toisinaan haikailla, mutta sitten kun S toteaa, ettei sinne ole asiaa niin palaa äkkiä kontaktiin. Mainio tyyppi!
Tokokoirankin tästä varmasti saisi, mutta enemmän veri vetää agilityradalle. Saiva on kompakti paketti, ketterä, vauhdikas ja kova hyppimään. Eli edelleen säästellään rahoja, jotta päästäisiin alkeiskurssille. Terveystarkit on vuorossa seuraavaksi, mutta jos sitten vihdoin ja viimein...
Hallivuorolla Saivaa seisottaessani sattui pieni vahinko. Oikaisin vähän takajalkoja (höselö jää toisinaan seisomaan ihan hassusti) ja samaan aikaan Saiva liikahti eteenpäin, jolloin joku karva jäi sormieni väliin ja S vingahti. Tämän päivän nätöharkoissa Saiva sitten veti seisottaessa itsensä mutkalle eikä selvästikään olisi halunnut seistä. Ja eihän sellainen seisominen ole mistään kotoisin, jos ei koiralla ole kivaa, eikä tuomaritkaan tykkää. Joten nyt sitten ennen Ristijärven ryhmänäyttelyä opetellaan uudestaan koko seisominen. Ei siinä kauaa pitäisi nokka tuhista, joten toivotaan parasta, että reipas seisominen saataisiin takaisin.
7 kommenttia:
Onpa hauskaa, että on hommia, joihin voi ottaa koiran mukaan! Varmaan joka koiran unelmapäiviä :)
Hettakaan ei ainakaan toistaiseksi ole tallilla mennyt ihan hevosten lähelle (mistä olen iloinen) eikä pahemmin haukkunutkaan. Tosin, yleensä kun ollaan käyty, on ollut aina koirakavereita leikkimässä ja hevoset on vaan jököttäneet paikoillaan. Eli jos ne juoksentelisi, niin en tiiä mitä sitten tapahtuisi... Jäämme oottelemaan :D
Carollekin tekis kovasti terää päästä jollekin tallille kunnolla heppoja kattelemaan. Meillä on tapana käydä välillä ulkoilemassa paikassa, jossa melko usein näkyy hevosia ja siitä seuraa armoton haukkuminen ilman, että mikään kielto menis perille. :p On ne hevoset vaan niin mahottoman jänniä elikoita...
Saivasta on tullu sitten oikein hieno tallikoira! :)
Kuura-siskokin on tulossa Ristijärven näyttelyyn, kun itsellekin rahatilanne antoi periksi ja on sopivan lähellä. Sotkamossakin olisi toukokuussa ryhmis, oletteko sinne ajatellu tulla? :)
Laura: Jep, kyllä sen koirasta näkee kuinka se nauttii saadessaan olla koko päivän touhuissa mukana. :) Hetta taitaa siis olla maltillisempi hevosten suhteen kuin Saiva, joka jaksaa kyllä haukkua vaikkei hevoset edes liikkuisi. Siitähän se riemu repeäisi kun ne lähtisi juoksemaan! Saivalla on myös hassu tapa tulla aina tarkastamaan, että onko emäntä hengissä, kun tulen jonkun hevosen luota pois. :)
Bemary: Sehän kuulostaa siltä, että ei kun vaan jollekin tallille polleja katselemaan. Eiköhän Caro rauhoittuisi nopsaan, kun pääsisi tutustumaan lähemmin. :) Mut joo, onhan hepat jänniä, varsinkin kun ne on niin isoja!
Maija: Kiva juttu! :) Ristijärvellä siis nähdään! Sotkamoon ei näillä näkymin olla tulossa, koska käydään jo aiemmin samassa kuussa Kajaanissa (lähiviikko), joten en usko, että on varaa lähteä.
Rupesin oikein miettimään tota haukkumista: "vakitallilla" Hepu on käynyt ihan pikkupennusta asti ja ollut aina vapaana toisten koirien kanssa. Välillä se käy ihmettelemässä hepoja ja tulee sitten pian pois. Mutta kun käytiin yhellä toisella tallilla, mikä oli vieras paikka ja missä täytyi olla hihnassa, niin kyllä se sillon haukkui. Liittyy varmaan jotenkin siihen paikan tuttuuteenkin tuo hiljaisuus siis.
Laura: Kiva kuulla toisten tallikokemuksia. :) Ja olet varmasti pähkäillyt ihan oikein, ainahan vieraat olennot ovat eri asia kuin tutut. Saiva sai tänään kyytiä yhdeltä suokilta, joka hermostui haukkumiseen. Säikähti aika kovasti, mutta onneksi tosiaan selvisi pelkällä säikähdyksellä! Loppu päivän oli hyvin hiljaista tyttöä.
Voi että, jo on Saivalla onnenpäivät!! :)
Lähetä kommentti