Ilmassa on haikea tunnelma. Pepi chihuahuamme - tuo kovia kokenut ja ongelmallinen, mutta rakastettava pikkukaveri - sai eilen aamulla rajuja epileptisiä kohtauksia, jotka taukosivat vain lyhyiksi hetkiksi ja jatkuivat uudestaan. Lääkkeet eivät tehonneet, eikä mitään muuta ollut enää tehtävissä, kuin päästää toinen menemään. Suru ja kaipuu on suuri, kun nuori koira, jonka hyvä elämä oli vasta aluillaan, joutui lähtemään varhain ja niin rajulla tavalla.
En ole ikiunessa, en ole poissa,
olen tuhat tuulta puistikossa,
olen valon välke aallokossa,
olen timantti hankien loistossa.
En ole jättänyt teitä, en ole vaiti,
olen lintujen laulu taivaalla,
olen kuiskaus viljapellolla,
olen henkäys rakkaani poskella.
- Eino Leino
Pepi
26.11.2007 - 12.1.2011
2 kommenttia:
Voi ei... paljon voimia lähetämme. Pepillä on kuitenkin parempi nyt näin.
Kiitos, Pau. Mekin yritämme ajatella, että Pepin on nyt hyvä olla.
Lähetä kommentti