Eilettäin tavattiin aivan uusi tuttavuus, nimittäin lapinkoiraneiti Biegga (
Dagolas Violetta). Ikää pikkuisella on vasta nelisen kuukautta, mutta ei korkeudessa kovin montaa senttiä häviä meidän Saikkoselle. Ai miten niin Saiva on hyväksytyn koon alarajalla.
 |
| Biegga eli Dagolas Violetta painimatsin jälkeen |
Allekirjoittanutta vähän huoletti, että miten tämä oma turjake tuollaiseen vauvakoiraan suhtautuu, kun ei olla pitkään aikaan tuollaisia nähty ja joskus aikoinaan Saiva leikki hieman turhan rajusti pienen Tatu-corgin kanssa. Mutta huoleni oli aivan aiheeton! Saivahan osoittautui vallan mainioksi leikkitätiksi, nuuskuttelujen jälkeen olisi heti pitänyt pistää painiksi (vaikka molemmat olivat vielä hihnoissa) ja kun lopulta päästiin metsään asti ja koirat irti, niin samantien kaksikko spurttasi vauhtiin. Saiva antoi Bieggan kiipeillä päällään ja roikkua karvoissa, juoksuttikin pienempäänsä urakalla. Ei ihan Biegga vielä pysynyt Mustan Salaman perässä ja ilmoittikin harmituksensa haukkumalla. Oikein reipas pennelihän tuo oli. Kovasti jo uikin ja otti kontaktia emäntäänsä. Ja rohkea penska. Saivalle luovutti kaikki kepit helposti, mutta hienosti nujusivat muuten keskenään.
Ja niitä kuvia. Oli pilvinen päivä, joten kamerani ei suostunt ottamaan vauhtikuvia. Tässä siis muutama kuva, joissa koirat oli peräti suht paikoillaan - ja salamaa oli pakko käyttää. Valtaosan ajasta vauhtia oli huomattavasti enemmän kuin kuvat antavat ymmärtää.
 |
| Biegga tuumii, että mikäs tämä itseäni mustempi olento on |
 |
| "Annas mää tutkin sua tarkemmasti" |
 |
| Molemmin puolista "maistelua" |
 |
| Musta olento paljastui lapinkoiraksi! |
 |
| Sen nimi on Saiva ja sen kanssa on kiva hammastella |
Iso kiitos Bieggalle ja emännälleen seurasta! Tapaamme varmasti uudemmankin kerran, kun tytöt noin hyvin toistensa kanssa viihtyivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti