Poseeraaminen on tylsää!

Käytiin Saivan kanssa kaksistaan parituntinen mehtälenkki. Tyyppi oli oikein pätevä, pysytteli näköetäisyydellä ja sen kerran kun spurttasi kauemmas, niin äkkiä palasi, kun kuuli etten tulekaan perässä. Yhdessä vaiheessa kiipesin myös torniin kurkkaamaan saisiko sieltä napsittua hyviä kuvia. Lopputulos: S tuli napottamaan alas ja haukkumaan.

Tule HETI alas sieltä!

Tavoitteenamme on, ettei Saikkunen pahemmin näköpiiristä katoa. Ja aika hyvin se näin ihmisseurassa muistaa taakseen vilkuilla.

Etsi kuvasta koira

Saiva karkasi loppuvaiheessa haukkumaan lenkillä ollutta ihmistä. Vahtihaukkuen. Likka kuvittelee jostain syystä, että kaikki metsässä liikkuvat pitää komentaa, todella miellyttävää. Eihän se kuuleviin korviinsa ottanut, kun oli saanut päähänsä, että tämä mies pitää nyt käydä katsastamassa. Onneksi kyseessä oli koiraihminen, eikä hän turhaan säikähtänyt tätä marjastajien kauhua.

Yritin ottaa myös jouluista kuvaa, jonka voisin laittaa lähempänä joulua tänne blogiin sekä muutamaan muuhun paikkaan. Saivanteri ei ollut täysin samaa mieltä asiasta ja kuvista tulikin lähinnä alla olevan kaltaisia.

Havuja..

Taempana olisi ollut ihanaa luonnonvaloa, mutta tytön piti totta kai asettua varjokohtaan. Takana olevat lumen painosta riippuvat oksat tarjosivat myös idyllisen taustan - tai olisivat tarjonneet, mikäli neiti S ei olisi päättänyt tiputtaa niiltä kaikkia lumia. Niin ja sitten nuo havut. Niitä piti syödä vaikka tarkoitushan oli, että tyyppi olisi malttanut hetken nätisti napottaa.

Kirpsakka lenkki

Tänään käytiin aamu/päivälenkki reippailemassa metsässä Muston ja Sallin kera kirpeässä pakkassäässä. Emäntä suuntaa kohta töihin ja tässä välissä olisi ehtinyt pikaisesti tehdä tarpeellisia kotiaskareita, mutta päätin sitten kuitenkin siirtää kuvat kamerasta ja päivittää tänne blogiin muutaman otoksen.

Tytöt edustaa

Leikkiinkutsu

- jota seurasi singahdus!

Hali

huono kuva noin muuten, mutta talvilook on upea

Musto ei jostain syystä usein kameran linssin eteen eksynyt. Mutta kyllä poikakin aina välistä intoutui tyttösten kanssa leikkiin. Parituntinen tuolla vierähti, S on ainakin erittäin tyytyväinen ja uninen pikkukoira. Kiitos seurasta!

Pakkaspäivän viettoa

Tärpit oli ja meni, Musto ja Salli kävivät eilen kylässä meitä viihdyttämässä ja huomenna Saivanteri pääsee metsälenkille.

Saiva innostui taas parvekepötköttelystä. Kun menen sytyttämään kynttilöitä, niin tyttö tulee partsinovelle katsoa tillottamaan silmiin, "saanko määkin tulla?". Tulkoon nyt sitten, ehkä se siitä tajuaisi, ettei pakkasia vasten kannata turkista luopua. Piti eilen illalla käydä neitokaiselta oikein kysymässä, jotta jokos sitä tullaan pirttiin. Eip, ei tullu diiliä, mutta sitten kun mainitsen, että lähdetään lenkille tai syömään, niin johan kelpaa tulla sisälle.

Yritin ottaa vaivihkaa kuvaa ikkunan läpi, mutta S omaa liian hyvän kuulon

Yllä Saiva nauttii herkustaan. Yritin ottaa itsekseni tyypistä seisomakuvaa, mutta lopputulos ei ole hääppöinen. Kuvasta erottuu hyvin kauluksen villat, muuten onkin melko rimpula tapaus.
Alla kuva elokuulta, jolloin helteillä sai päivitellä turkin paksuutta.

Kuva: Emma Penttinen

Loppukevennykseksi kuva, joka löytyi arkistojen kätköistä. Kanit Sykerö ja Rumpali sekä kääpiöhamsteri Vilkas aka Vilppu. Sykke on ainoa, joka enää on elossa ja voi onneksi hyvin.