Temppuja ja kuulumisia

Aina välillä tulee kirjoiteltua jutuista, joita Saivan kanssa opetellaan. Se on unohtunut mainita (ehkä?), että pyytämistä on myös opeteltu. Tunnetaan myös "oravana". Eli koira nostaa istuallaan etujalat ilmaan. Ihan näpsäkästi onnistuukin, mitä nyt vielä aika paljon tukea ottaa käsistä.

Heiluttaminen/vilkuttaminen onnistuu myös. Tämä on opeteltu niin, että kun tassun antaminen alkoi sujua, astuinkin askeleen taaksepäin ennen kuin laitoin käden niin kuin siihen pitäisi tassu läpätä. Koira pysyi omalla paikallaan, joten tassu sitten vaan "vilkutti". Tähän vielä varmuutta tarvitaan, mutta hyvä alku.

En muista itsekään olenko tästä maininnut, mutta herra on puolivahingossa opettanut "tälle puolen" ja "tältä puolen" käskyt. Eli lenkillä kiertää esteet yms. kun sanoo "tältä puolen". Herran kanssa pikkupentuaikoina vietetyt päivät poikivat myös sen, että kun likka jumittaa vessan puolelle tai eteiseen ja se sieltä halutaan pois niin "tälle puolen" riittää halutun tuloksen saamiseen.

Lenkit sujuu ihan mallikkaasti. Välillä tietysti meinaa haahuilla puolelta toiselle ja jotkut ihmiset herättävät jostain syystä mielenkiintoa. Ohitukset sujuu joskus, joskus ei. Korvat kadottaa, joten viime aikoina olenkin mennyt katkaisemaan näköyhteyden menemällä eteen seisomaan. Tämä usein tepsii paitsi jos toinen koira on ihan likellä. Sitten pyydän katsekontaktia ja/tai istumaan. Tänään yllätti tulemalla eteemme istumaan ennen kuin ehdittiin pyytää! Eli alkaa ymmärtämään lopultakin jutun juonen.
Tosin nyt olen päättänyt, että liuskoja en enää nyrkistä syötä. Sormet ovat liian kovalla koetuksella tällä tyylillä. On tyttelillä niin kova kiire syödä se kokonainen liuska, varsinkin jos on tiukka ohitus. Annan mieluummin liuskan palasia (tai muuta herkkua, vaihtelu näyttää virkistävän) avokämmenellä. Viimeksi tänään monen koiran ohitustilanteessa hammas upposi sormenkynnen tyveen, joten kiitti mulle riitti. Välillä olen myös nakellut herkkuja maahan, varsinkin jos samalla pitää kulkea.

Tänään ollessamme metsälenkillä Mysslan ja emäntänsä kanssa huomasin, että plussalumi paakkuuntuu Saivan persaukseen. Kiva. Takamuksen karvat oli täynänsä palloja, samoin mahan alla. Sen verran vaikeaksi meni meno välillä, että piti irrotella suurimpia palloja. Toivottavasti kyseessä on vain tämän talven ilmiö.

Naksutinta en ole opettanutkaan. Se nyt vaan jäi, joten saa nähdä tuleeko ikinä käyttöön Saivan kanssa. Pillillä ei olla vielä saatu haluttua tulosta aikaan, tosin aika monesti unohtuu ruoanannon yhteydessä pilliin puhaltaminenkin.

Paketti saapui!

Saatiin tänään siis kaikkea uutta ja kivaa Saikkulille. Mysslan omistaja ilmoitti, että paketti on saapunut ja sehän sitten haettiin koirien kera, jonka jälkeen käytiin koirapuistossa telmimässä. Saiva alisti paikalla ollutta spanielikaveria nylkyttämällä, hittolainen. Toivottavasti ei nyt ihan vallattomasti ala tuollaista harrastamaan. Puistoilun jälkeen mentiin Mysslan omistajan luokse avaamaan pakettia ja sovittamaan tuotteita koirien päälle.

Eli asiaan. Valopanta, sopii. Heijastinliivi, sopii. Tosin se nyt on sittenkin keltainen, kun kävi pikkuinen kämmi tilausvaiheessa, mutta ei se nyt ole niin justiinsa. Enkä usko, että liivi mahtuu päälle täysikasvuisena, niin jospa sitten ostettaisiin oranssi vaihteeksi. Valjaat, sopii. Kasvuvaraa on jonkun verran, mutta se ei haittaa. Saa nähdä miten pitkään mahtuvat päälle.

Ihanaa, valjaat! Kuvasta näkyy, että takapuolen karvat ovat aika variksenpesä.
Ja tytöllä silmät kiinni.

Mysslan omistajalta ostettiin (maksu tulossa!) näyttelyhihna, musta. Myssla kun sai uuden omaan väriinsä sopivan.

Ai niin, savustetut possunnahkaluut ovat namia! Joten niillekin tuli käyttöä.

p.s. Nettikauppavertailussa PetenKoiratarvike toimii! Ei ongelmia ja tavara tuli nopeasti. Tekstiviesti saapui puhelimeen kun paketti oli noudettavissa. Itse en ollut "Peteen" yhteydessä, mutta heti tilauksen lähetyksen jälkeen huomattu kämmi (valjaat väärän väriset) oikeni helposti soittamalla asiakaspalveluun.

Painimatsia

Käytiin Mysslan luona ottamassa tiukkaa painimatsia. Ja kai ne juoksi matotkin rullalle. Nyt on väsynyt ja tyytyväinen kaveri, joten myöskin omistaja on tyytyväinen. Pikkulikka nukkua tuhnuttaa tuossa, on nukkunut jo monta tuntia.

Mysslan omistajalta tosiaan tuli päivällä hätäviesti, että tarvitsee jonkun kuluttamaan koiruudensa loputonta energiaa, joten me suunnattiin hätiin. Tavattiin samalla heidän naapurissa majaileva noutaja, saman rotuinen kuin se koirapuisto-machoilija. En nyt ala rotua tarkemmin erittelemään tässä, mutta huomasin, että Saivan pelkotila rotua kohtaan oli ilmeisen ohimenevää. Onneksi.

Ajateltiin muuten (ehkä) uskaltautua mätsäriin 21.3. Tai no, Saivahan kyllä uskaltaa, mutta uskaltaako omistaja.