Kesän eka verijälki

Juhannuksen aikaan emäntä otti vihdoin ja viimein itseään niskasta ja veti Saivanterille tämän vuoden ensimmäisen verijäljen. Pituutta ei ollut hääppöisesti, koska tämä nyt oli lähinnä kokeilu, että vieläkö koira muistaa asiat ja mikä tärkeintä - muistaako emäntä. Kaartuva jälki ja yksi makaus. Vedin jäljen illalla tyynellä säällä, nukuttiin yön yli ja käytiin heti aamulla muiden vielä uinuessa ajamassa.

Saiva nuuskutteli hienosti alkumakauksen ja eteni hienosti nenä mättäikössä. Allekirjoittanut teki ennen makausta mokan. Olin tehnyt paikoitellen huonosti itselleni merkit ja osa merkeistä oli päässyt tippumaan. Luotin liikaa omaan muistiini ja jarruttelin Saivan menoa, kun se oli mielestäni menossa väärään suuntaan. Saiva yritti pari kertaa jatkaa etenemistä "väärään" suuntaan ja lopulta istui minua tuijottamaan, kun en päästänyt. Aikani katseltuani ympärilleni huomasin seuraavat merkit ja niinhän siinä kävi, että Saiva oli menossa juuri oikeaan suuntaan, mutta tyhmä tyhmä emäntä esti! Onneksi likan mielenkiinto jälkeen palautui nopeasti ja se löysi hienosti tiensä makaukselle.

Makauksen jälkeen muuttuneet sääolot pääsivät vaikuttamaan negatiivisesti Saivan työskentelyyn. Illalla jäljen vetäessäni oli ollut täysin tyyntä, mutta aamuksi tuuli oli yltynyt. Alkujäljelle tuuli ei päässyt vaikuttamaan, mutta jäljen kaarevuudesta johtuen loppupätkä meni häneksi, kun tuuli pääsi tuulemaan kaadolta suoraan nenään. Saiva siirtyi ilmavainuun ja siihenpä se homma sitten kaatuikin, kun en osannut sitä siitä palauttaa oikeaan työskentelyyn.

Eli hyvä alku ja surkea loppu. Kunhan löydämme tästä lähistöltä hyvän jälkipaikan niin päästäisiin taas kokeilemaan hommaa.

Juhannus

Useampi päivitys on nyt jäänyt roikkumaan ja tekisi jo mieleni kertoa suurimmasta asiasta eli muutosta, mutta hillitsen itseni ja etenen aikajärjestyksessä. Eli luvassa katsaus juhannukseen.

Koko jussi oltiin mökillä ja Saiva sai olla koko päivän pihalla vapaana. Olen erittäin tyytyväinen meidän pikkuiseen, joka pysyy pihassa ilman ongelmia. Hyvin voi itse olla grillikatoksessa tai mökissä ja vilkaista vain välillä ikkunasta, jossa missä päin tonttia musta häntä heilahtelee. Muutaman kerran piti käydä komentamassa koira hiljaiseksi, kun mokoma äkkäsi naapurissa liikettä ja asiasta piti toki ilmoittaa kovaan ääneen.

Puunlehden kalastusta

.. saalis napattu

Käytiin myös saaressa juoksuttamassa koiria. Nitakin uskallettiin päästää nauttimaan vapaudesta, kun todettiin ettei eläinten ja lintujen lapsosia ole näkyvillä. Lintuja ehtivät hätyyttelemään sen verran, että kävivät ajamassa korpit pois haaskalta, muuta häiriötä koiruudet eivät luontokappaleille aiheuttaneet.

Pilvi

Nitan jäljet

Meidän "vanha rouva" Nita

Pikakuulumiset

Löysin pienen pienen raon blogin päivittelyyn, joten tulin ilmoittamaan, että hengissä ollaan. Kiirettä piisaa; työharjoittelun ohessa on pakkailtu kamoja kasaan, opiskeltu ja tehty tehtäviä, sairastettukin (ihmiset siis). Juhannus vietettiin mökillä ja siellä oli jos jonkinmoista actionia Saivalle. Luvassa siis mökkipäivitystä, Reetu-porkkiksen kyläilypäivitystä sekä verijälkipulinaa. Kirjoitukset kuvineen seuraavat perästä, kunhan saadaan nämä kiireellisemmät asiat pois alta eli palataan ensi kuussa astioille!