Kroko ja hihnahaaveilua

Käytiin Mustissa & Mirrissä. Kiukuttaa, Saivaa ei. Saiva sai krokon ja suorastaan nautti rapakelistä. Minä puolestani en raaskinut ostaa melkein 50e maksanutta monitoiminahkahihnaa, eikä muutkaan hihnat sitten kelvanneet kun tuo tyyris yksilö kummitteli mielessä. Sain kuraisen koiran ja itselleni märät kamppeet (alkoi sataa). Likkakin alkoi loppumatkasta kiukutella, kun ei saanut maistella mitään roskia.

Onneksi sentään nauttii nyt krokostaan täysin siemauksin. Ensinhän sitä piti taas viskellä ympäriinsä, mutta nyt sitä voi jo pureskella.

Tää on muuten hyvvää!

Ostettiin myös hirvennahkarulla, vaihtelun vuoksi. Melko kallishan se oli, mutta Lumes kovasti suositteli ja mainosti kestäväksi. Veikkaanpa, että tämä uusi tuttavuus täytyy komentaa ennen kuin sitä voi nakertaa.

Edit: Pakko lisätä kun kiukuttaa emäntää tämäkin taas vaihteeksi; blogger pilaa aina muuten hyvälaatuiset kuvat!

Opetellaan ohittamista

Mukava törmätä välillä mukaviinkin ihmisiin lenkillä. Vastaan tuli tänään vanhempi rouvashenkilö, jolla oli samanmoinen tyhjän haukkuja kuin tämä meidän likka, rodusta en ottanut tolkkua. Kysyi siinä sitten, että olisiko meillä hetki aikaa treenata tuota ohitusta, kun hän yrittää isomman koiran kanssa sitä treenailla. Toisessa hihnassa rouvalla kulki harmaahapsinen schipperke, joka osasi käyttäytyä.

Tokihan meiltä aikaa löytyi ja siinä sitten kuljeskeltiin tovi eestaas. Aina kun kuului haukku, niin ei kun ympäri ja uusi yritys. Vaati sen pari kolme kertaa niin Saiva meni ohi haukkumatta, vaikkakin hieman meinasi karata "vuh". Rouvallakin meni koiransa kanssa ihan hyvin, mutta veti huomattavasti enemmän kuin Saiva (itsekehu sallittakoon). Hetki siinä sitten rupateltiin pienen matkan päästä ja harjoiteltiin kontaktia ja jatkettiin matkaa.

Oli kyllä mukava sessio! Seuraavan koiran ohitus sujui myös hyvin. Meillähän taktiikka on: namia naamaan ja jos mahdollista niin annetaan toisen koirakon ohittaa. Jos toinen koirakko harrastaa tätä samaa kuin me (perse maahan ja odotellaan) tai etenee etanavauhtia, niin sitten namia naamaan niin pitkään kunnes ollaan niin lähellä ettei Saiva enää nameja hyväksy. Tässä vaiheessa likka pienesti vetäen menee ohi ja ryntää haistelemaan jälkiä. Jos pyydän ottamaan katsekontaktia, niin homma ei onnistu. Kunhan homma alkaa näin sujua, niin sitten alan vaatimaan enemmän, mutta tällä hetkellä kiinnostus meikäläiseen ei riitä riistämään huomiota toisesta koirasta, vaan ennemminkin laukaisee hösläämisen, kun ei saa koko aikaa tarkastella toisen liikkeitä.

Paimennusta ja peuhaamista

Eilen kotiuduttiin reissusta ja kivaa oli taasen! Saiva sai juoksennella mökillä sydämensä kyllyydestä ja touhuta kavereitten kanssa. Mutta palataanpa hieman ajassa taaksepäin, keskiviikkoon ja torstaihin. Käytiin tosiaan tapaamassa islantilaisia, Mysslaa ja Kleppaa. Kleppahan oli täysin uusi tuttavuus, mutta ihan mukavasti tyypeillä meni. Saivalla on vielä vähän hakusessa pienempi kokoisten kanssa leikkiminen ja Klepan haukkuminen taisi pikkuisen ärsyttää. Pitihän sille välillä murnata, mutta torstaina meni jo paremmin. Saiva ei koskaan isompiaan ja vanhempiaan haasta, mutta nuoremmat ja pienemmät kuuluvat poikkeuksetta automaattisesti alempiarvoisiin.

Torstaina ajeltiin Kainuuseen ja illalla Saiva ehti vielä leikkimään Nitan kanssa, joka oli kerrankin leikkituulella. Pikkukoiria piti myös vähän "kiusata".

Nita, Pilvi ja Saiva. Hirvenlihaa kiikarissa.

Reissun aikana tutustuttiin 11 kuukauden ikäiseen vauvaan, joka on aiemminkin tavattu ja haisteltu, mutta tällä kertaa lapsonen liikkui pitkin lattioita, joten sinänsä ihan eri asia. Saiva ei ole aiemmin tavannut vastaavaa. Tosi nätisti kyllä osasi olla, vaikka lapsi koski koiraan ihan eri tavalla kuin se on tottunut. Saiva nuoleskeli sormet moneen kertaan ja naamankin olisi halunnut pussailla, mutta sitä ei annettu tehdä. Ei kovin pitkään jaksanut kiinnostaa ja jaksettuaan tovin lääppimistä siirtyi kauemmas. Lapsonen kyllä tykkäsi kovasti ja ryömiskeli perässä jos annettiin.

Perjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja vielä maanantaina mökkeiltiin. Eli Saiva sai juosta vapaana metsässä ja järven jäällä. Pilven kanssa kuljeskeli pitkin mättäitä ja hankia. Niillä menee ulkona hyvin yksiin, vaikka sisätiloissa Pilvi käy herkästi karvoihin kiinni. Naureskeltiin ikkunasta kun saattoivat kaksistaan istua mökin kuistilla ja katsella maisemia. Perjantaina nähtiin mökkitie-lenkillä (Saiva vapaana, Nita hihnassa) metsäpeura. Hetkeä aiemmin oltiin hoksattu tiellä jälkiä ja sitten Saiva sanaakaan sanomatta hyppäsi kinokseen ja suuntasi kohti metikköä. Nita aloitti kaamea haukun, josta tiedettiin, että peurahan siellä ja vieläpä näköetäisyydellä. Huutelin Saivan takaisin ja siellähän se sarvipää katselikin meitä puiden lomasta ennen kuin lähti karkuun. Äitini naureskeli, että Saiva ajatteli tietysti paimentaa karkulaisen kotiin..

Saiva ja Pilvi, "ulkokaverukset"

Lauantaina mökillä kävi kylässä tuttuja, joilla oli mukana noin 5 kuukauden ikäinen Ukko -koira. Ukko on sekarotuinen, jossa on ainakin berniä ja siitä kasvaa aika iso, joten Saiva oli nyt suurinpiirtein samankokoinen ukkelin kanssa. Kolme tuntia peuhasivat kun me ihmiset paistettiin makkaraa ja kahviteltiin. Olivat muuten aika näköisiä; aivan märkiä ja rapaisia. Paikoitellen mökin piha alkaa olla jo sula, niin tietäähän sen minkä näköisiä karvaturrukoita siinä sopassa tulee.

Sunnuntaina mökillä kävi kylässä lukioaikainen kaverini porokoiransa Reetun kanssa. Reetu on hiukkasen nuorempi kuin Saiva, ja Reetu tavattiin ensimmäisen kerran edellisellä reissulla, jolloin leikit menivät hyvin yksiin. Nytkin tyypit juoksenteli pitkin poikin hammastellen. Reetu oli välillä vähän hämillään kun Saiva ei alistunutkaan yrityksistä huolimatta, ja taisi pikkumiestä hieman harmittaa kun Saiva oli nopeampi. Meinasivat kerran karata pilkkimiestä moikkaamaan, mutta muuten eivät kauas lähteneet. Tosi hienosti oli Reetu oppinut pillillä luoksetulon!

Saa nähdä miten Saiva pysyy mökin pihassa kesällä, kun lumi ei ole hidastamassa vauhtia. Pari kertaa meinasi karata, toisella kerralla koiran haukun perään pitkin jäätä ja toisella kerralla tietä pitkin, kun oli tietysti nähnyt Ukon (autossa) siihen suuntaan lähtevän. Vislailemalla ja huutelulla sai kuitenkin aika helposti takaisin. Kesällä ei tietysti pääse jäitä pitkin juoksemaan, mutta saa nähdä kantautuuko koiran haukkua enemmän houkuttelevasti korviin, kun mökkiläisiäkin on enemmän.

Tämä päivä ja huominen, ainakin, ollaankin sitten ihan iisisti. Saa Saiva hengähtää, ja emäntäkin..