Syksyn kuulumiset

Onpas hurahtanut taas aikaa edellisestä päivityksestä! Aloitetaan vaikka siitä, että Hilpa parani steriloinnistaan oikein hyvin, takapakeista ei jouduttu kärsimään.

Aatu the labradori sen sijaan onnistui särkemään tassunsa. Antura ratkesi ja sitä paikkailtiin eläinlääkärissä asti. Toipuminen vähän venähtikin, kun tikin mukana ihon alle oli ommeltu hieman karvoja ja tassuhan ei moisesta tietenkään tykännyt. Viikko oltiin paranneltu, kun huomasin, että haava näyttää oudolta ja lauantai-ilta sitten vietettiinkin kylppärin lattialla. Irrotin kriittiset tikit ja haudutettiin haavaa lämpimällä vedellä, että saatiin märkä pois. Onneksi Aatu on niin kamalan kiltti luppakorva, että hoito onnistui. Vältyimme näin päivystyskäynniltä ja antibiooteilta. Haavakin alkoi sitten paranemaan, mutta reilu kolmisen viikkoa siinä vierähti ennen kuin Pottu pääsi kunnolla taas lenkkeilemään. Hoitaneen tahon kanssa otimme puheeksi hoitovirheen, sitä ei myönnetty, mutta meitä muistettiin 50 euron lahjakortilla "mielipahasta". Onhan sekin jotain, tikkaus maksoi yli 200 €..

Tikkauksen jälkeen kotona

Sylipottu

Ensimmäinen siteenvaihto

Viikko tikkauksesta, pari tikkiä irrotettu

Kotihoidon jälkeen

Paranemissession päätteeksi meillä kävi kotona hierojakin pitkästä aikaa. Lauman mustat pääsivät käsittelyyn: Aatulla oli tassuhaavajalan etureidessä kireyttä ja myös selkää oli tarpeen muokata. Sillä onkin aivan kamalan pitkä selkä, mikä tulee vaatimaan säntillistä lihashuoltoa. Saivalla oli hieman jumia selässä ja toisella kyljellä, eli ei juuri mitään uutta edellisiin käsittelyihin verrattuna.

Tässä syksyn mittaan ehdin käväistä myös Oulun suunnalla. Ihan sellainen rento viikonloppu Emman ja hunnien luona. Olipa ihana nähdä pitkästä aikaa ja ajan kanssa rupatella ja parantaa maailmaa. Koiratkin tuntuivat viihtyvän.

Saiva on ehtinyt käydä silmätarkissa ja senioritarkissa. Silmät ovat edelleen terveet, edellisen tarkistuksen jälkeen ei ollut tullut muutoksia. Pigmenttipisteitä on ja se yksi pistemäinen samentuma, joka ei ole laajentunut minnekään, joten tämä oli sitten mummelin viimeinen silmätarkki, jos ei mitään akuuttia tule. Omasta mielestäni Saivan silmissä on nähtävissä jotain muutosta, mutta juttelin asiasta silmälääkärin (Leena Ruotsalainen-Ryökkynen) kanssa. Hän arveli, että kyseessä on vain luonnollinen linssin muutos, joka liittyy vanhenemiseen. Eli ns. ikänäkö, kun linssi ei olekaan enää ihan niin joustava kuin nuorena.

Senioritarkissa tarkistettiin lohjenneen poskihampaan tilanne. Se on ollut nyt noin vuoden seurannassa, että vaatiiko toimenpiteitä, mutta edelleenkään ei ole sellaisia muutoksia, että vaatisi poistoa tahi juurihoitoa, joten se saa olla. Lisäksi kontrolloitiin veriarvot, lähinnä munuaisten tilanne kiinnosti. Kaikki oli ok, jotain pientä heittoa oli esim. natriumissa, mutta ei mitään mistä pitäisi huolestua. Munuaiset ja maksa oikein nätisti viitearvoissaan. Myös kilpirauhasen tilanne tsekattiin, silläkin saralla kaikki ok. Luustoa ei lähdetty tutkimaan.

Marraskuussa Pohjois-Savon lappalaiskoirien alajaosto järjesti Lappalaiskoirien Superpäivän. Järkkäiltiin parin aktiivin kanssa 7 eri lajia Koiramekka -nimiseen halliin. Itse tutustutin kiinnostuneita koiratanssin pyörteisiin, ja mieltä kyllä lämmittikin roppakaupalla, kun seurailin ihan vasta-alkajien heittäytymistä eri tehtäväpisteillä. Jokaiselle oli myös minun kanssa kahdenkeskistä aikaa, jossa käytiin vähän läpi mistä lähteä liikkeelle ja kumpiko laji (freestyle vai htm) ko. koirakolle kävisi paremmin. Osa selvästi innostuikin kovasti, joten toivottavasti näämme ainakin pari koirakkoa koiratanssin merkeissä tulevaisuudessa!

Saivan kanssa osallistuttiin noseworkiin; lajiin johon ei ollut mitään kosketusta ennestään. Mustasurma olikin aluksi vähän ihmeissään, että mistä sitä palkkaa tässä hommassa oikein heruu. Otti mm. oikein kauniisti kontaktia kouluttajaan. Mutta kyllä se siinä sitten jyvälle pääsi! Vanhakin koira oppii uusia temppuja. Ihan hauska laji, jota voisi ajanvietteenä vaikka kotonakin harrastaa. Hilpan kanssa käväistiin doboilemassa, se onkin sille tuttua huttua.

Aatulla on isännän kanssa omat jutut ja puuhat. Näin kotosalla se on lähinnä kunnostautunut Hilpan härnäämisellä ja muulla varsin viihdyttävällä puuhalla...

Havupallon tekoa

Saisinko pitää nää, plz?

Laitellaas loppuun vielä syksyisen mökkireissun kuvia lokakuulta.