Eilettäin kävimme Siilinjärvellä eläinfysioterapeutin vastaanotolla. Saiva on käynyt Susannan käsittelyssä kolmisen vuotta sitten ja Hilpa kävi taannoin Susannan ja dobo-ohjaajan yhteisvastaanotolla. Saivan tilanne oli aikakin tsekata uudestaan ja Hilpan halusin käyttää, kun tiineys kuitenkin rasittaa kroppaa jonkin verran. Sen lisäksi mama otti mittaa kaatuneesta puunrungosta heti mammalomalta paluunsa jälkeen, joten sekin oli ihan hyvä tarkistaa, ettei tärskäys ole mitään aiheuttanut. Myös Aatu lähti mukaan hakemaan vinkkejä mitä nuoren pojan kanssa kannattaisi ottaa huomioon, jotta siitä tulisi isona vahva metsästyskoira.
Saivalla oli ristiselän tienoo melkoisen jumissa, mikä on jo ihan omakin vika, kun olen ollut olevinaan niin kiireinen, ettei ole ollut aikaa istahtaa mummukkaa hieromaan. Selän jumit ovat aina kuitenkin pysyneet kurissa säännöllisellä hieronnalla, joten sille on vaan järjestettävä aikaa. Myös jumppailut ovat jääneet vähemmälle, mikä näkyy reisilihasten katoamisena. Huonot reisilihakset heijastavat valitettavasti polveen ja varsinkin vasen polvi on löysempi kuin aiemmin, minkä olen itsekin pistänyt merkille hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Takajalkojen tilanne on toki syyllinen selän isoon jumiin, koska selkä kuormittuu enemmän, kun takaset eivät tee niille tarkoitettua työtä. Lähdetään siis nyt järjestelmällisemmin kehittämään reisilihaksia. Jumppaohjeiksi saatiin tuttu hidas ylämäkikävely ja tasapainotyynyjen kanssa puuhastelu - varsinkin takajalkatargettina, mitä itseasiassa aloinkin opettemaan koirille hetki sitten. Myös tasapainolauta olisi hyvä, kun se on kova alusta, jolla polvet ei pääse muljuamaan (muistiksi itselle: laita tyyny tms etujalkojen alle, jotta selkälinja pysyy suorana). Semmoinen menee hankintalistalle. Lisäksi opetellaan ottamaan sivuaskelia harjanvarren yli (sivuaskelet ovat helposti hissuttelevia/hiihtäviä, joten esteellä luodaan askeleeseen korkeutta. Saivan tapauksessa esteen pitää olla hyvin matala, koska korkeissa jalkojen nostoissa polvi luksoi.) Kokeillaan josko näillä konsteilla mummo saataisiin parempaan kuosiin - ja pysymään luonamme vielä hieman pitempään.
Hilpalla oli tyypilliset synnyttäneen nartun jumit lavoissa ja ristiselässä. Selkälihakset olivat vähän kärsineet mammalomailusta, joten kunhan pururadat sulaa niin pitää järjestää Hilpalle kahdenkeskistä aikaa, että lähdetään hölkkälenkille, missä mama saa ravata ja vahvistaa selkää. Tehdään myös kahdeksikkoharjoitusta jalkojen välissä (hitaasti ja pää selän jatkeena, mun jalkoja nuolevaa liikettä, takamus ei saa heittää kauas), jolla pidetään lapojen seutu ja ristiselkä auki. Myös Hilpalle alan ottamaan noita Saivan harjoituksia, että tietoisuus takajaloista - ja sitä myötä niiden käyttötehokkuus - lisääntyy.
Aatulla ei juuri mitään ollut, hieman jotain muokattavaa selän ja reisien alueella, mutta se oli lähinnä "lihasten kasvua valmistelevaa" -käsittelyä. Ranka oli aavistuksen mutkalla, joten se oikaistiin myös. Aatulla on hieman ulospäin harittavat takaset, mutta fyssari ei ollut tästä huolissaan, vaan piti todennäköisenä, että asento korjaantuu, kun reidet vahvistuvat. Aatulla on pitkä selkä, mikä pitää ottaa huomioon ja lisätä sillekin ravilenkkejä (eli isäntä pääsee hölkälle!), jotta selkä vahvistuu ja sitä kautta ryhti pysyy hyvänä. Fyssari sanoi, että eipä nuo tytöille annetut jumppavinkit tietenkään hukkaan menisi ukkelillakaan, joten eiköhän Aatukin tule ainakin tasapainotyynyillä jonkin verran keikkumaan.
Saiva sai suosituksen tulla käymään vielä tämän vuoden puolella uudelleen, nuoremmat saivat "vapauttavat" lausunnot. Kaikki käyttäytyivät mainiosti. Saivaa vähän jänskätti alkuunsa, kun kuvitteli että tultiin eläinlääkäriin(!), mutta se on niin kiltti, että hyvin sai makuulle ja siinäpä se jännityskin hellitti, kun huomasi, ettei mitään kamalaa tapahdukaan. Hilpa ei olisi alkanut makuulle millään, kumma kyllä, mutta hyvin sekin sitten rauhoittui käsittelyyn, eikä ollut mikään kiire nousta, kun fyssari oli valmis. Aatu saa erityismaininnan kultaisesta käyttäytymisestään! Vaikka ulkona fyssari aiheutti vähän epävarmuusurinoita, niin rauhoittui nopsaan ja tosi nätisti malttoi tuon ikäiseksi käyttislabbikseksi pötkötellä käsiteltävänä. Hieman toki piti tylsyyttä valittaa ääneen, mutta ei sentään sinkoillut joka suuntaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti