Hilpa & Rihtu

Projekti "Hilpalle pennut" toteutui! Kolme poikaa ja yksi tyttö syntyivät 4. tammikuuta Sannan luona Siilinjärvellä ja siellä pesue myös kasvaa ja varttuu, kunnes lentävät pesästä. Porukka rekisteröidään aikanaan Miskajasmin-kennelnimen alle.

Mitenkäs tässä näin kävi?
Hilpan kasvattaja ja sijoittaja luopui oikeudestaan käyttää Hipsua jalostukseen erinäisistä (koiraan liittymättömistä) syistä ja niinpä sitten päätin kysäistä kaveriltani Sannalta, että kiinnostaisiko häntä ottaa Hilpaa jalostuslainaan, kun itselläni ei ollut mahdollisuutta pentuprojektiin. Runsaasti taustatöitä tehtyämme päätettiin ryhtyä projektiin, kun pari potentiaalista urosvaihtoehtoa löytyi kuin löytyikin! Urokseksi valikoitui lopulta Rihtu, virallisesti Taigahaun Pakkaspeikon Polkka. Hilpan silmätarkastus uusittiin ja Rihtulle teetätettiin geenitestit, joita jäimme sitten jännittämään. Päivä ennen juoksujen alkamista geenitestit näyttivät meille vihreää valoa!
Sanna oli kirjannut omille sivuilleen varsin kattavasti yhdistelmästä, joten linkitän sivuston tähän: klik!

Rihtu

Tällä kertaa Hilpan juoksut edistyivät normaalia nopeammin ja Sanna lähtikin neidin kanssa astutusreissulle Raaheen jo 9. vrk juoksujen alkamisesta. 10. vrk kohdalla astutus sitten onnistui ja reissulaiset pääsivät kotimatkalle. Ultrassakin Hilpan käytin 29 vrk astutuksesta, kokematon ultraaja ei tohtinut alkaa arvailemaan lukumäärää, mutta sanoi että kyllä siellä ainakin kaksi pentua näkyy. Parin päivän sisään ultrasta alkoikin näkyä sitten jo selviä ulkoisia merkkejä tulevasta mamasta ja aikanaan tuli myös selväksi, että kyllä siellä masussa kasvaa useampi kuin kaksi pientä vauvakoiraa.

Hilpa ja Rihtu

Ennen uuttavuotta vein mammakoiran Sannan luo ja 3.-4. päivän välisenä yönä alkoikin tapahtua todenteolla. Viestintävälineeni petti ja sain tiedon vesien menosta ja ensimmäisen, kuolleena syntyneen, narttupennun kuolemasta yhtä aikaa. Siinäpä sitten nykäisin vaatteet niskaan ja läksin kolmelta yöllä ajamaan Siilinjärvelle. Hilpa oli kovin iloinen, kun kuuli minun tulevan, minun sylikoira! Seuraavan pennun syntymää odoteltiinkin sitten melkein viiteen asti. Ulos pullahti urospentu ilman kalvoja ja istukkakin oli irronnut, mutta virkeä ukkeli kuitenkin oli, vaikka ehdittiin jo pelätä pahinta. Seuraavaksi syntyi taas uros, kranssikaulainen suloisuus, sitten saatiin maailmaan elävä tyttökin ja vielä viimeiseksi kolmas poitsu. Nämä neljä syntyivät jotakuinkin parin tunnin sisällä. Kuolleessa tyttöpennussa ei näkynyt ulospäin mitään vikaa, se oli syntynyt kalvojen sisällä ja muutenkin ns. oppikirjojen mukaan, mutta mikä lie sitten ollut. Muut pennut vaikuttivat ensi hetkestä asti elinvoimaisilta tyypeiltä ja ovat sitä tätä kirjoittaessanikin sitä. Hilpa kaipasi kovasti ihmisen tukea, se paljastui sen verran kipuherkäksi (kiljahteli varsinaisen ponnistusvaiheen alussa ja pyrki pystyyn, rauhoittui kahden vikan pennun kohdalla kuitenkin), että tämä jää sen ainoaksi pentueeksi. Sen verran raskasta oli henkisesti myös kätilöille tämän nartun kanssa. Liekö kivusta johtunut, että Sanna joutui yhden napanuoran sitomaan ja katkomaan, kun H ei sitä tehnyt. Muuten se hoiti ja hoitaa pentujaan hyvin ja huolellisesti.

3 urosta ja 1 narttu