16.6. eli mökkiviikonlopun lauantai-iltapäivänä vedin Saivalle ja Nitalle
verijäljet. Käytin ihan reilulla kädellä verta, kun molemmat koirat ovat
aloittelijoita. Menin laskuissa sekaisin, joten tarkkaa pituutta en
osaa sanoa, veikkaisin että jotain 500-600 metrin luokkaa. Molemmille
jäljille kaksi makausta kulmiin (90 asteen kulmat), kumpikaan koirista
ei ole aiemmin mennyt kuin max. yhden kulman jälkiä. Heti jälkien vedon
jälkeen alkoi sataa kaatamalla vettä ja vettähän riitti sunnuntaiaamuun
asti. Jäljet vanhenivat noin 17 tuntia ja jälkiä ajaessa
ei satanut enää vettä.
Nita oli ensimmäisenä vuorossa. Sateen jälkeen ilma oli tyyni ja koirassa enemmän virtaa kuin olisi tarvis. Olisi pitänyt käydä sopivan pituinen väsytyslenkki ennen jälkeä, mutta en malttanut ja tyhmästä päästä kärsii. Laika väläytteli viime kesänä hienoa työskentelyä, mutta nyt siitä ei ollut kuin tippa jäljellä. Ninnu ei keskittynyt kuin aivan jäljen alussa ja lopussa, muuten meni jatkuvasti hukaksi ja vouhkasi aivan muita juttuja. Onneksi saatiin edes sinne loppuun vähän pidempi haistelupätkä ennen kaatoa. Makauksillekin piti palauttaa, tosin merkkasikin ne sitten kyllä selkeästi (pissasi). Ei ollut Nitan päivä kyllä ollenkaan.
Saivalla meni puolestaan tosi kivasti. Sen nenätyöskentely ja keskittyminen oli hienoa, ekalle makaukselle pysähtyi selkeästi ja löysi helposti oikean suunnan ylämäkeen. Vähän ennen toista makausta tuli hukka, en havainnut mistä olisi voinut johtua, ja jouduin vinkkaamaan takaisin jäljelle. Sen jälkeen loppu meni yhtä kivasti kuin alkukin eli kokonaisuudessaan mukava suoritus.
Suunnitelma oli, että olisin vetänyt Saivalle kesän mittaan useamman jäljen ja olisin syksyllä pyrkinyt viemään sen kokeeseen asti. Mutta sitten tuli niin paljon muuta ajateltavaa, ettei olla edes harjoiteltu tämän enempää. Onneksi syksyä on vielä jäljellä, josko saisi jäljen tai pari vedettyä, ja ensi kesänä sitten tuumailisi sitä koetta. Ennen koetta pitää vain harjoitella ja saada sitä kautta lisää varmuutta työskentelyyn, sekä minun pitää kiinnittää huomiota vauhtiin. Aika rauhallisesti Saiva työskentelee, mutta kun hitaimmankin tuomarin pitää pysyä vauhdissa, niin täytyy kokeilla miten Saikku reagoi jarrutteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti