Neiti Niu

Marraskuussa tapasimme näyttelytreeneissä paimensukuisen lapinkoiran Niuniun (Kellokas Novrrán). Meillä koiran emännillä oli sellainen kutina, että tytöistä voisi saada kaverukset, vaikka ensitapaamisella tunteet pääsivätkin kuumenemaan.

Eilen pakkauduttiin siis läheisen järven jäälle Niuniuta tapaamaan. Minulla oli kamera mukana, mutta näpit niin armottoman jäässä, etten kyennyt kuvia ottamaan. Onneksi Niun emännällä Elinalla oli myös kamera matkassa, joten saatiin vähän blogimateriaalia. Kaikki kuvat siis Elinan käsialaa.

Nätti Niuniu

Mustaa ja hallavaa

Juoksu maistui

Saiva muisti olevansa paimen..

.. ja Niuparka..

.. joutui poron rooliin

Välillä puuhailtiin - tai laidunnettiin?

Kunnes taas..

Juostaisiinko vähän lisää?

 Erilaisia juoksutyylejä Saivan ja Niuniun tapaan.

Valas- tai delfiinityyli

Laukkaa

Ahmatyyli

Liitäminenkin luonnistuu!

Sitten itsekeskeisesti Saivaa.

Van ohan se sievä!

Plääh..

Minua ei kyllä kuvata

Protesti - leikkiseura liikkeelle heti!

Osaa se sieväkin olla, kun sille päälle sattuu

Kuvaaja nimesi tämän joulupukiksi

Niu putsasi välillä tassujaan

Juostaanko sitten?

Tunnin tytöt taisivat juosta ja humputella, välillä kokeiltiin, jotta mitenkäs keskinäinen arvojärjestys asettuukaan. Tasaväkisiä tytöt ovat, mutta lopulta Niuniu taisi viedä voiton, nimittäin Elina tokaisi loppuvaiheessa: Kato, nehän painii! Ja niinpä niin, siellähän ne painiskelivat vailla huolen häivää. Arvojärjestys lienee selvä.

Kiitos kuvalainasta ja erityisesti seurasta! Otetaanhan uusiksi.