Meidän pääsiäinen vierähti reissun päällä. Kummitettavan synttäripippalot kutsuivat, joten suuntasimme pitkäperjantaina auton keulan kohti Vantaata ja tällä kertaa Saivakin pääsi sitten mukaan. Automatkat sujuivat ihan mukavasti, hellepäivistä huolimatta. Pysähdyttiin jaloittelemaan ja juomaan, jotta matkanteko pysyisi suht siedettävänä. Saiva ei onneksi enää voi pahoin autossa, se ongelma ei ole vaivannut enää pitkään aikaan, mutta edelleenkään matkustaminen ei ole kaikista mukavinta. Stressaa sen verran, ettei esimerkiksi suostu juomaan auton lähettyvillä vaan vesikipon joutuu kiikuttamaan kiitettävän matkan päähän, ennen kuin pystyy juomaan.
Perillä oli vastassa iloinen kaksivuotias ihmislapsi, joka riemastui vallan mahdottomasti koirasta. Reippaan lapsen kiljahdukset ja jatkuva lääppiminen vähän ahdistivat. Saiva pitää lapsista, mutta noin pieni lapsi on vähän kummallinen, varsinkin kun sitä ääntä piisaa. Lapsi sai aina aikansa silitellä ja hoivata Saivaa, kunnes likka sai tarpeekseen ja vetäytyi vilpoisalle parvekkeelle.
 |
| Haukottelua |
Ruokinta-aikaan tyttölapsi sai lapioida Saivalle nappulat kippoon ja kävipä lapsonen välillä kastamassa kätensä vesikuppiin, meni koiran luo ja sanoi "koira maistaa". Ja Saivahan lipaisi vedet pois kätösestä ja sekös lasta riemastutti. Palloakin heitti Saivalle monet, monet kerrat ja aina päikkäreitten/yöunien jälkeen kuului kysymys "Missä Saiva-koira?" Tyttösestä kasvaa selvästi oikein pätevä koiranhoitaja!
 |
| Saiva ja käpy |
 |
| Leikkipuiston reunamilla lauman tarkkailua |
1 kommentti:
Suklaamuru ja Kermakaramelli + se yks salmiakkipastilli tahtois ojentaa saivalle kehunapin, kun se on niin nätti ja tää blogi on niin kiva.
Lähetä kommentti