Rally-toko

Käytiin eilen vielä hiekkamonttulenkin jälkeen rally-tokotreeneissä. Eli toisin sanoen toiset teki hommia radoilla ja me katottiin Saivan kanssa vierestä ja otettiin mallia. Vähän kokeiltiin uusia juttuja, mutta emäntä oli vähän väsy, joten aika lyhyen kaavan mukaan mentiin.

Muutama kuvatus treenikavereista, kun sattui kamera olemaan mukana. Niuniu tuttuna tyyppinä paikalla, lisäksi pari muutakin lappalaista (joista toinen pentupentunen!) ja neljä muunrotuista (joista ei kaikista kuvia).

Niuniun ja emäntänsä hellä hetki.

Huomenna olisi ollut vielä treenit päiväsaikaan, mutta pitää vielä pakata huomenna ja asioillakin joutuu käymään ennen lähtöä.

Illalla suunnataan nimittäin kohti Kainuun korpea. Remonttihommia ainakin tiedossa sekä tietysti mökkeilyä! Jatkan oman kuntoni kohottamista todennäköisesti Nitan kanssa eli laika pääsee juoksulenkille mukaan. Saivan otan varmaan myös välillä völjyyn, mutta en joka kerta sen polvien takia. Juhannuksen jälkeen olisi alustavasti tarkoitus palata Ouluun, riippuu tosin milloin herra suvaitsee meidät hakea. Blogi viettänee siis hiljaiseloa seuraavat 4 viikkoa, jotain pientä sanallista päivitystä saatan kirjoitella.

Hiekkaa!

Takaliston lihasten kasvattelua oli eilen ohjelmassa, eli suunnaksi hiekkamontut! Seurana Salliska ja Mustopoika. Vauhtia riitti, kunnes helle teki tehtävänsä.

Tytöillä oli vaihteeksi omat painimatsinsa ja Musto keskittyi omiin juttuihinsa. Hyvin jaksoi Mustokin humputella kyllä, kun ei hormoniturkki paina.

Kaiken maailman kepakot ja risut on jees.

Muutama sekalainen vielä loppuun.

Kätkökoirat

Vietiin Elinan kanssa lapinturjakkeet ulkoilmaan hankkimaan omat aamuruokansa. Eli tarkoitus oli, että koirat leikkisivät mutta ei niin ei. Liikaa ihania raatoja! Vauhtia siis ei päästy näkemään ja korvattomuuttakin ilmeni vallan riittävästi.

Niuniu on löytänyt jotain hy-vää!

Ja Saikkonenkin..

Molemmat tytöt olivat vallan päteviä geokätköilykoiria. Niuniu tuli ensin tsekkaamaan, että mitäs löyty.

Ja kun Niu oli käynyt toteamassa että löyty on harmiton (ja syömäkelvoton), niin oli Saivan vuoro käydä toteamassa sama.

Suurimmaksi osaksi aika kului "ruoan" etsimiseen ja siihen kun emännät kiljuivat "IRTI". Tai ainakin allekirjoittanut kiljui.

Tässä kuvassa näkyy paikka, jossa yritettiin ottaa kaverikuvaa. Mutta kuinkas siinä kävikään. Ensin Saiva ei malttanut istua paikoillaan (mie yritin kuvata, Elina handlasi oman turilaansa) ja sitten kun S olisi istunut hoksattuaan Elinan namit, niin Niu päätti, että top tykkänään - miun namit! Ehkä vielä joskus.