Kaksi vuotta sitten..

Eli helmikuussa vuonna 2010 allekirjoittanut kävi Mysslan ja Klepan omistajan kanssa Haaparannassa shoppailemassa. Koirat olivat ostosreissun ajan hoidossa Kemissä M&K:n mummolassa ja sain nyt käsiini muutaman kuvan pikkuruisesta Saikkulista. Likalla kuvissa ikää siis vähän päälle 5kk.

Myssla ja pikku-Saiva

Neidit sängyllä, kuinkas muutenkaan

Iso kiitos kuvista!

Polvikontrollia

Tänään piipahdettiin Saivan polvien kanssa taas eri eläinlääkärillä. Eläinlääkärissä suorittamani harjoittelun aikana sain vähän vinkkejä lääkäreitten suhteen, joten nyt suunnattiin pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Soppelan Esan pakeille. Soppela on käynyt ortopedian ja kirurgian jatkokursseja, joten kuulosti ihan hyvältä maallikon korvaan.

Saiva-raukka, se ei pitänyt yhtään eläinlääkäriin joutumisesta. Odotushuonessa se oli oma itsensä ja tervehti iloisesti hoitajan ja eläinlääkärin, mutta kun se hoksasi, että käveltiin toimenpidehuoneeseen niin johan alkoi likkaparka pyöriä ympäriinsä, hyppäsi minua vastenkin. Onhan se tietysti inhottavaa, kun toisen polvia muljautellaan pois paikoiltaan. Rauhoittui se sitten, kun hoksasi, että loppuaika vain jutusteltiin ell:n kanssa.

Samaa tuomiota tuli täältä kuin edelliseltä ell:ltä Lakovaaralta. Eli vielä ei kannata hätäillä leikkauksen kanssa, mutta nyt sain kunnon perustelutkin tälle asialle. Polven luita suojaavat rustot ovat Saivalla vielä varsin hyvässä kunnossa eli luksoituminen ei ole niitä ainakaan toistaiseksi kuluttanut. Kun rustot kuluvat, luut pääsevät hinkkautumaan vastaikkain (kuuluu rahinana), mikä aiheuttaa muutoksia eli nivelrikkoa. Toistaiseksi Saivalla ei siis ole nivelrikkoa. Jos polviin nyt lähdettäisiin tekemään leikkausta, jossa mm. syvennettäisiin telauraa, se ärsyttäisi polvea niin paljon, että nivelrikkoa mitä todennäköisimmin muodostuisi ihan vain leikkauksen seurauksena. Paranemisen jälkeen muutoksia ei enää tulisi, mutta toipumisaikana kyllä. Ja mitä alttiimpi Saiva on nivelrikolle (kulkee perimässä), sitä enemmän sille sitä tulisi. Lyhyesti sanottuna: leikkaus tässä vaiheessa aiheuttaisi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Sitten kun rustot kuluvat, niin kannattaa leikata. Tällöin leikkauksesta aiheutuva nivelrikko muodostuu pienemmäksi haitaksi kuin leikkaamattoman polven toisiaan vasten hankautuvien luiden aiheuttama nivelrikko. Mutta se taas on kysymysmerkki, että mitä tahtia rustot kuluvat. Se riippuu monesta seikasta, on yksilöllisiä eroja ja toki myös liikunta vaikuttaa. Pitkät vaellukset, maratonjuoksut ja muut sellaiset on meiltä kielletty, mutta perusliikunta on ehdottoman hyvä juttu. Rustojen hyvinvoinnille olennaisin osa on nivelneste ja nivelnestettä muodostuu silloin kun nivel liikkuu.

Minkäänlaista ennustetta rustojen kulumisen suhteen ei siis voi antaa. Eli elämme tästä eteenpäinkin päivä kerrallaan, tarkkaillen ja välillä polvia kopeloiden. Voi olla, että parin vuoden päästä Saikkuli on leikkauspöydällä, mutta on myös mahdollista, että se porskuttaa menemään vielä kymmenen vuoden päästäkin ilmaan mitään leikkauksia. Polvet onneksi luksoituvat ainakin toistaiseksi vain äärimmäisessä ääriasennossa, minkä takia Saiva taitaakin olla noin oireeton.

Olen saanut jo onnitteluja eläinlääkärikäynnin jälkeen, mutta itse en ole ihan niin onnellinen. Epätietoisuus on vaikea pala. Tapanani on suunnitella kaikki mahdollisimman hyvissä ajoin etukäteen, mutta nyt se on mahdotonta ja sitä on vaikea niellä. Pyritään kuitenkin ajattelemaan positiviisesti; hyvällä tuurilla likan rustot eivät kulu vielä pitkään aikaan. Ell antoi neuvon, jota pyrin noudattamaan: "Ajattele, ettet edes tietäisi diagnoosia".  Ja pääasia on, ettei Saiva ole tietääkseenkään rikkonaisista polvistaan vaan porskuttaa päivästä toiseen yhtä innokkaasti ja vauhdikkaasti.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Tämän tiedon myötä, ettei leikkaus ole vielä ajankohtainen, uuden pennun hankkiminen on taas askeleen lähempänä.

Edit. Niin, unohtui ihan. Puolentunnin rupattelutuokio lääkärin kanssa kustansi 57e.

Puikkis

Kaverini otti tänään tallilla Saivasta pari oikein edustavaa otosta. Meidän pieni puikkonokka.

Sulla on varmasti siellä taskussa nami!

Silmiinkö tässä pitää taas tuijottaa, namia!

Kuvalainasta kiitos Niina H.