Viikko sitten maanantaina kävimmä metsässä lappalaisjengin kera. Mukana omien likkojen lisäksi siis vanha tuttu Surku sekä uusi tuttavuus Surkun äiskä Maikki (Sydäntalven Yötuulenkuiske). Ensi alkuun Saivan piti vähän kokeilla, että kukas tämä Maikki oikein on: haistella ja nostaa pää toisen sään päälle ja jäykistellä. Yksi reippaampi rähähdyskin oli, mutta aikansa tepasteltuaan (ja Maikin näyttäessä välinpitämätöntä esimerkkiä) Saiva kävi jo loppulenkistä vähän pusuttelemassa toisen suupieliä.
Maikki
Saivan piti ottaa matsia myös Surkun kanssa, kuten aina ennenkin. Kumma juttu, kun Surkun pitää aina mennä härkkimään ja härnätä niin kauan, että Saikku antaa kipakan vastalauseen. Kaipa se on teinipojasta vain niin kivaa, kun kerrankin joku taistelee kunnolla. Ainakin tähän lopputulokseen Surkun omistajan kanssa tulimme. Hilpa taas tuli molempien koirien kanssa hyvin juttuun, Surkun kanssa rallasivat ja painivat, Maikille taas kävi olemassa "pientä koiraa" eli häntä viuhui ja korvat meni lippaan.
Huono kuva, mutta kerrankin Saivasta ravikuva, joten siksi.
Kiva oli retki, eipä tuossa enempää purettavaa ole. Erityismaininta kuitenkin siitä, että molemmat koirat tottelivat luoksetulo-käskyä, vaikka näkivät jäällä rallatellessaan vieraan koiran. Jee. Mainittakoon myös, että hyvistä aikeista huolimatta Hilpa(kaan) ei osallistu Jalostuspäivien näyttelyyn eikä myöskään Tuusniemen ryhmänäyttelyyn, joista jommassa kummassa ajattelin penskan pyöräyttää näytillä. Hilpan kasvattaja-omistajalla on muitakin rahareikiä tässä vuoden alussa ja itse taas täydennän "Jos koirille sattuu jotain" -rahastoani Saivan sterilisaation jäljiltä. Katsotaan josko sitten keväämmällä Hilipaloo kävisi junnuilemassa.
Koitti vihdoin Se Päivä sairasloman jälkeen, että napsautin Saivalta hihnan pois rajoittamasta liikkumista ja voi mikä riemu siitä repesikään.
Videoilta näkyy oikein näppärä vatsalinja, joka Saivalla oikeasti on rotumääritelmän mukaisesti loiva, mutta kun rintakehässä on normaali turkki ja sen jälkeen masu keritty paljaaksi, niin likka näyttää varsin hauskalta. Ekalla videolla Hiippa ei ryntää haukkumaan outoa ääntä, vaan ohikulkijaa..
Nameja?
Piristävä tammikuinen keli kerrassaan
Nytpä sitten pitäisi päättää, mitä kevyempää nappulaa alan Saivalle syöttämään. Ostin vastikään Brit Caren perusruokaa, joten saa nyt ainakin hetken sitä syödä pienemmällä annostuksella, mutta koska en missään nimessä halua Saikun lihovan tippaakaan liikaa sen polvien takia, niin etsin jotain kevyempää sille. Jos lukijoilla tulee jotain suhtkoht edullista, linnutonta, vähärasvaista, mutta mahdollisimman runsasproteiinista mieleen, niin saa ehdottaa. Hilpalla loppuu myös ihan näillä näppäimillä penturuoka, joten se saa siirtyä Brit Caren aikuisruokaan, jota on höystetty Carniloven pussinpohjalla.
Olen ollut jo varsin pitkään sitä mieltä, että Hilippa on hieman yksinkertainen, mutta onnellinen, tapaus. Se saattaa joskus yllättää, nimittäin yhtenä aamuna se kantoi kepon villasukat sänkyyn, koska sillä oli kakkahätä. On se minullekin kerran kantanut sukkaparin sänkyyn ja kun en ole sitä huomioinut niin tiputtanut sukat sängyn vierellä olleeseen vesikuppiin. En tosin tiedä oliko nämä sattumaa vai harkitusti toteutettuja selviä vinkkejä. Joka tapauksessa keksin eilen opettaa molemmille likoille uuden tempun: kumartamisen. Käytin molempiin saman verran aikaa ja treenikertoja sekä taukoja, mutta mikä oli lopputulos? Saiva tarvitsee enää käsiavun häivyttämisen ja toistojen kautta varmuutta. Hilpa taittaa vain hieman kyynäriään tai vaihtoehtoisesti lipsahtaa makuulle asti. Niin.. Mutta kyllä se siitä. Osaa se istua, mennä maahan, tulla luokse, antaa tassua ja yläfemman. Onhan sekin jo jotain. Ja tietysti pöhistä kaikelle.
Laitetaanpa vielä loppuun yksi kuva sairaslomalaisesta, joka otti lopullisesti kepon omaksi ihmisekseen viime viikolla. Videot ja tämän postauksen kuvat on otettu joululahjaksi saamallani pokkarilla, jonka tuotoksia näkyy varmasti jatkossakin enemmän tai vähemmän blogissa, koska se kulkee kätevästi taskunpohjalla mukana sellaisia yllättäviä tilanteita (ja videoita) silmällä pitäen, toisin kuin iso järkkäri.
