Viikonloppuvieras Sani

Viime perjantaina meille tuli Sani kylään isäntäväkensä kanssa. Olin itse töissä kun vieraat saapuivat, joten pakko oli luottaa, että muut täällä osaavat handlata tilanteen. Sani ja Saiva kun eivät aivan tuosta noin vain sujahda samaan laumaan. Pari räsähdystä oli kuulema alkuunsa ollut, ja kun kotiuduin töistä niin Saikkonen ja Pilvi olivat koiraportin takana Sanin ja Nitan ollessa toisella puolella. Saman illan aikana kuitenkin saatiin tilanne sille mallille, että nuoret likat pystyivät oleskelemaan samassa huoneessa. Jee!

Seuraavana päivänä nähtiin jo leikkimistä. Isompi Jee! Tunnustelevaa leikkiähän se oli, kokeilua suuntaan jos toiseen. Kestääkö kaveri leikkimurinaa, entäs jos otan tästä kohtaa kiinni, entäs jos nylkytän. Kaikki lelut oli toki kerätty pois ja mie tarkasti seurailin molempien eleitä. Selkeä halu olla toisen kanssa, mutta kun ei ihan luontevasti pystynyt. Välillä oli jäykistelyä, esim. kun Saikkuli istui äitini vieressä niin Sani ei olisi saanut siihen tulla. Mutta ei mitään isompaa. Käytiin mökillä riekuttamassa koiria niin saivat purkaa juoksemiseen energiansa.

Lauantai-ilta ja sunnuntai menivätkin sitten jo tosi kivasti. Ei ollut mitään mutinoita kummallakaan ja leikkivät jo rennommin. Pötköttelivätkin rennosti vierekkäin ja molemmat paljastivat masunsa leikin aikana. Sani ja Saiva ovat oikein malliesimerkki siitä, että vaikka lähtökohta näyttää huonolta, niin hyvä siitä tulee.

Kuvia ei valitettavasti ole, kun sisällä on niin pimeä ja ulkonakin oli harmaata ja lumisateista.

Kirpsakkaa itsenäisyyspäivää!

Oli tarkoitus ottaa alapihalla kivoja poseerauskuvia, mutta Saikovski löysi marjapensaan juurelta vanhan luun. Siinäpä se loppupäivä meneekin luuta järsiessä.

Aamupäivä kului ulkoilun ja häkissä haukkumisen merkeissä. Saiva on keksinyt itselleen Tärkeän Tehtävän: meidän pihalle ei tule yksikään elävä olento ilman, että Musta siitä ilmoittaa. Meidän pihan ohi (tai yli, kuten linnut) ei kulje yksikään elävä olento ilman, että Musta siitä ilmoittaa. Itseasiassa meidän pihalla tai sen lähistöllä ei liikahda lehtikään ilman, että Musta siitä ilmoittaa.
Huoh.

Tutkimusmatkalla

Käytiin Saivan kanssa etsimässä talvisesta metsästä potentiaalisia lenkkireittejä. Löydettiinkin yksi, mutta jotta päästäisiin kunnolla tutkimaan minne polku vie, niin pitää vielä odotella että soiset kohdat jäätyvät kunnolla. Meinasi välillä upottaa, joten en uskaltanut kävellä kovin pitkälle märkien sukkien pelossa.

Samalla reissulla käväistiin läheisellä lahdella tarkistamassa jäätilanne. Metsäneläinten jälkiä oli paljon rannalla ja Saivakin riekkui jäällä sen mitä flexi antoi myöten (edelleen se korvattomuus..). Taidan kuitenkin vielä hetken odotella ennen kuin uskalletaan jäälle varsinaiselle lenkille. Lahden ranta on kesäisin ruokottomassa kunnossa, siellä lojuu jos jonkinlaista muovia ja tynnyriä yms. Mutta lumi peittää kaiken puhtaan valkoisen vaipan alle.