Kaikkihan tietävät, että eilen alkoi sorsastuskausi (myös karhunmehtuu, mutta semmosiin myö ei lähetä), joten lähdettiin katsomaan näkyisikö vanhassa tutussa saaressa sorsia. Isäpuoleni kiersi saaren ympäri, emäntäihmiset söi mustikoita ja istui hiekkarannalla, ja koirat juoksivat minkä kerkesivät, mutta saalista ei tullut. Teeriä olisi kyllä näkynyt! Muutkin olivat keksineet, että saaressa on hyvin mustikoita, mutta koirat antoivat marjastajien olla rauhassa.
Syksy on tulossa, todettiin. Punertaa jo. Ja vuoden päästä saadaan mustikoiden lisäksi villivattuja, näytästäisi.
Jäimme vielä mökille odottelemaan iltaa, josko sorsaonni olisi sitten parempi. Istuin äitini kanssa tosin suurimmaksi osaksi tuvassa takkatulen ääressä. Illat alkavat olla viileitä.
Hurjat lintukoirat ottivat tehtävänsä vakavasti. Toisella oli tosin enemmän kärsivällisyyttä kuin toisella.
Niin.. Eihän sitä saalista tullut, mutta sehän ei olekaan meille tärkeintä.
