Eilen sitä tuli! Lunta! Sen kunniaksi käytiin Muston ja Sallin kanssa eilen illalla lenkillä. Kuvia ei ole kun oli jo pimeää, mutta voitte kuvitella, että pienet lapinkoirat olivat hyvin hyvin iloisia. Tässä muutama kuva tältä aamulta, kun Saivan kanssa hihkuen totesimme, että lumi on edelleen maassa.
Toivottavasti muuallakin olette saaneet nauttia lumesta!
 |
| Tuolta sitä tuli, lunta |
 |
| Nenä |
Saivan serkku
Lumes oli esitellyt blogissaan lempilelujaan. Lumeksen emäntä oli toteuttanut suorastaan tieteellisen tutkimuksen asian tiimoilta, mutta me ei Saikkosen kanssa jaksaneet moiseen ruveta. Varsinkaan, kun emännän olohuoneeseen kantamasta lelukopasta löytyi puhtaaksi kaluttuja putkiluita, joiden puhtaus piti toki Saivan toimesta tarkastaa. Tässäpä lellipennun lelukasa.
Sieltähän löytyy kaikkea nylkytyskirahvista (krhm..) itse tehtyyn solmuriepuun. Aktivointipallojakin on kaksi, toisen Saiva löysi pihalta ja kantoi kotiin. Samoin pesäpallo ja footbag ovat Saivan löytöjä.
Saiva ei ole kovin tarkka sen suhteen, mitä lelua riepottaa, mutta ehkä kaikista suosituimmat ovat nämä:
Kuten kuvasta näkyy, pallot ja pyöreät otukset ovat in. Sininen ihmisen muotoinen hemmo kantaa nimeä människa, sisällä on vinku. Pallojen ohella Saiva rakastaa vinkuleluja, mikä on välillä suorastaan rasittavaa. Vaaleanpunainen(ruskea) possu on joskus aikoinaan röhkinyt ja se on moneen kertaan paikattu. Värikäs pehmopallo on Saivan ensimmäinen pallo, senkin sisällä on ollut vinku, mutta kovassa käytössä pallo on (ihmisten onneksi) hiljentynyt. Narupallo on menettämässä suosiotaan, koska pallo on ulkokäytössä napsahdellut rikki.
Kaikista suurin lemppari lienee kuitenkin vähän kiellettykin pehmo. Herran emännälle ostama lehmäpehmo, johon Saiva ei periaatteessa saisi kajota, mutta koska tyyppi rrrrakastaa kyseistä pehmoa niin paljon, on emäntä antanut periksi. Ja sen näköinen mokoma lehmä onkin.
Vähiten on käytössä kumiset lelut, pehmot kun ovat Saivan juttu pallojen lisäksi. Kumisillakin leluilla voi kuitenkin leikkiä, mutta ehdottomia inhokkeja ovat kuminen röhkivä possu ja skunkki, joilla se ei edes suostu leikkimään. Skunkki oli aivan huippuleikkikalu, kunnes herra astui sen päälle (sisällä vinku) ja sai siitä irtoamaan niin karmean äänen, että minäkin sain melkein slaagin. Moisen onnettomuuden jälkeen Saiva hylkäsi skunkin totaalisesti.
Laitetaanpa loppuun vielä Saivan ikkunasta kyttäilyä. Jokseenkin yliryhdikästä menoa.
Leppoisaa itsenäisyyspäivää kaikille!
