Jollei jouluna ole lunta...

Onko pihalla lunta, onko?

Onhan siellä himpun verran, muutama hiutale.
Saivan mielestä sitä ei kyllä ilmeestä päätellen lasketa.

Dyyd, ei näissä voi kieriskellä!

Tänään käytiin Letonniemessä Mysslan ja Klepan kanssa. Kävimme talsimassa samaisen polun omalla porukalla kesällä. Nyt Letonniemi ei ollut otollisimmallaan, vesi katkaisi välillä polun ja räntää satoi. Paljaissa puissa on jotain karun kaunista, mutta kauniimpia ne olisivat olleet auringonpaisteessa. Pitkospuut olivat liukkaat ja saikin olla tarkkana. Saivakin oli muutamat kerrat livetä pitkospuilta jorpakkoon. Ihan hauska extremereissu oli kuitenkin ja saatiin liikuntaa, mikä on se pääasia.

Laatuaikaa

Emäntää hemmotellaan useammalla vapaapäivällä, vasta keskiviikkona tarvitsee seuraavan kerran raahautua harjoittelupaikkaan. Otamme siis Saivan kanssa ilon irti ja tarkoitus olisikin viettää laatuaikaa omalla porukalla, mutta myös tavata tuttuja koirakavereita.

Tänään suuntasimme aamupäivästä metsään. Ajattelin, että lauantai ja hyvä sää ovat sellainen yhdistelmä, että lähimetsämme kuhisee koirakkoja. Otettiin siis mukaan uudenkarhea liina (pyykkinaru, 20 m ja hintaa vajaa 3e) kameran lisäksi, jotta emäntä voisi keskittyä kuvaamiseenkin pelkän kyttäämisen sijaan. Testikäytössä uusi liina osoittautui huomattavasti järkevämmäksi kuin vanha pyörää punosta oleva liina. Uusi liina on kevyempi, liikkuu liukkaammin maastossa eikä takerru yhtä helposti juurakkoihin yms. En myöskään usko, että uusi liina rispaantuu käytössä kuten vanha liina teki. Kuvissakin liina vilkkuu, kiitos valkean värin, mutta älkää siitä häiriintykö.

Eipä sillä, että liinaa olisi tarvittu. Nähtiin vain yksi koirakko! Loppumatkasta keskenkasvuinen sakemanni pääsi meidät yllättämään, Saiva näki sen ensin ja pysähtyi, jolloin allekirjoittanutkin tajusi, että jotain tapahtuu. Astuin liinan päälle, mutta ei Saikkonen edes yrittänyt mennä vieraan koiran luokse. Luoksetulokäskyn kuultuaan empi ensin (sakemanni louskutti leukojaan about 4-5m päässä), mutta toisesta käskystä tuli luokse ja matka jatkui. Mun pieni koirani taitaa kasvaa aikuiseksi.

Lintubongari osa XxX

Joulukuisia joutsenia

Tulossa ollaan

Poseerauksenko halusit?

Valolla leikkimistä

Kullanmuru

Maanmainio posepaikka: ylösalaisin oleva vene

Saiva tuumii

Ja tuli siihen tulokseen, että on hippaleikin aika!

Akka, ala jahdata!

Näyttelyreenit

Uhmasimme tänään myrskysäätä; tuulen tuisketta ja sadetta, ja käytiin harjoittelemassa näytelmöintihommia. Saivan kanssa ei olekaan seisomista ja kehäkäyttäytymistä reenailtu varmaan sitten viime kevään, mutta yllättävän hyvin oli jutun juoni muistissa. Mittakepilläkin riehuttiin ja kyllä tuo hurtta vaan on sen 43cm korkea (tai matala- miten sen nyt ottaa). Ihan mukavasti antoi katsoa hampaatkin, sitähän aikoinaan treenattiin vähän enemmäkin, kun sitä hommaa vähän ujosteli ja vetäytyi pois. Saivan mielestä lääppiminen on aika ällöttävää, mutta antaa kopeloidakin kyllä kun herkulla vaan houkuttelee pysymään aloillaan.

Myrsky taisi karkottaa suurimman osan osallistujista ja paikalla olivatkin vain neljä koiraa Saivan lisäksi. Mutta tulipahan reenattua. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta harjoittelukertojen määrään nähden meni mukavasti. Treenien jälkeen Saiva pääsi tutustumaan Niuniuhun, paimensukuiseen lapinkoiraan. Tyttäret ovat melko samanikäisiä, joten pienellä varauksella suhtauduin asiaan. Tytöt päästettiin irti ja alkuunsa jäykistelivät, mutta vetivät sitten ralliakin.

Vähän mielistelyäkin oli aistittavissa

Rallia! Ja Saivan piti tietenkin haukkua

Alku vaikutti sangen lupaavalta siis, mutta sitten tunteet kuumenivat. Tapahtuikohan se silloin, kun Hupi-koira pääsi vapaaksi? En ole aivan varma.

Niu irvistää

Saiva väisti ensin järkevästi Niuniun irvistelyt, mutta sitten jostain kumman syystä hyppäsi sen selkään, eikä siinä sitten enää muuta mahdollisuutta ollut kuin rähinä. Käytiin kiskomassa tytöt erilleen ja Niu joutui hihnaan. Saikkonen vähän ontui toista etujalkaansa, mutta ei siitä mitään löytynyt, taisi filmata kuten jalkapalloilijat konsanaan ja nopeasti ontuminen unohtui. Saikku pääsi riekkumaan Hupin kanssa ja tällä kaksikolla menikin hienosti yksiin. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.

Pusi!

Lopuksi Hupi otettiin kiinni ja Niuniu päästettiin taas vapaaksi. Käveltiin treenipaikkana toimineen parkkipaikan ympäri tytöt vapaina, jotta päällimmäiseksi ei jäisi tappelu mieleen. Ei tytöt leikkineet vaan pitivät etäisyyttä - vaan eipä rähinöitäkään syntynyt. Niuniu ja emäntänsä vielä saattoivat meitä jonkun matkaa kotia päin, eikä mitään kyräilyjä ollut, mikä on hienoa. Saivaa selvästi kiinnostaisi Niu hirveästi, kävellessäkin kiilasi vähän väliä Niun lähelle ja eleistä päätellen hyvissä aikeissa.

Kiitos siis treeneistä ja seurasta! Kaikkien kuvien copyright Taru V. Kiitos kuvalainasta!