sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Temppuja ja kuulumisia

Aina välillä tulee kirjoiteltua jutuista, joita Saivan kanssa opetellaan. Se on unohtunut mainita (ehkä?), että pyytämistä on myös opeteltu. Tunnetaan myös "oravana". Eli koira nostaa istuallaan etujalat ilmaan. Ihan näpsäkästi onnistuukin, mitä nyt vielä aika paljon tukea ottaa käsistä.

Heiluttaminen/vilkuttaminen onnistuu myös. Tämä on opeteltu niin, että kun tassun antaminen alkoi sujua, astuinkin askeleen taaksepäin ennen kuin laitoin käden niin kuin siihen pitäisi tassu läpätä. Koira pysyi omalla paikallaan, joten tassu sitten vaan "vilkutti". Tähän vielä varmuutta tarvitaan, mutta hyvä alku.

En muista itsekään olenko tästä maininnut, mutta herra on puolivahingossa opettanut "tälle puolen" ja "tältä puolen" käskyt. Eli lenkillä kiertää esteet yms. kun sanoo "tältä puolen". Herran kanssa pikkupentuaikoina vietetyt päivät poikivat myös sen, että kun likka jumittaa vessan puolelle tai eteiseen ja se sieltä halutaan pois niin "tälle puolen" riittää halutun tuloksen saamiseen.

Lenkit sujuu ihan mallikkaasti. Välillä tietysti meinaa haahuilla puolelta toiselle ja jotkut ihmiset herättävät jostain syystä mielenkiintoa. Ohitukset sujuu joskus, joskus ei. Korvat kadottaa, joten viime aikoina olenkin mennyt katkaisemaan näköyhteyden menemällä eteen seisomaan. Tämä usein tepsii paitsi jos toinen koira on ihan likellä. Sitten pyydän katsekontaktia ja/tai istumaan. Tänään yllätti tulemalla eteemme istumaan ennen kuin ehdittiin pyytää! Eli alkaa ymmärtämään lopultakin jutun juonen.
Tosin nyt olen päättänyt, että liuskoja en enää nyrkistä syötä. Sormet ovat liian kovalla koetuksella tällä tyylillä.
On tyttelillä niin kova kiire syödä se kokonainen liuska, varsinkin jos on tiukka ohitus. Annan mieluummin liuskan palasia (tai muuta herkkua, vaihtelu näyttää virkistävän) avokämmenellä. Viimeksi tänään monen koiran ohitustilanteessa hammas upposi sormenkynnen tyveen, joten kiitti mulle riitti. Välillä olen myös nakellut herkkuja maahan, varsinkin jos samalla pitää kulkea.

Tänään ollessamme metsälenkillä Mysslan ja emäntänsä kanssa huomasin, että plussalumi paakkuuntuu Saivan persaukseen. Kiva. Takamuksen karvat oli täynänsä palloja, samoin mahan alla. Sen verran vaikeaksi meni meno välillä, että piti irrotella suurimpia palloja. Toivottavasti kyseessä on vain tämän talven ilmiö.

Naksutinta en ole opettanutkaan. Se nyt vaan jäi, joten saa nähdä tuleeko ikinä käyttöön Saivan kanssa. Pillillä ei olla vielä saatu haluttua tulosta aikaan, tosin aika monesti unohtuu ruoanannon yhteydessä pilliin puhaltaminenkin.

1 kommentti:

leila kirjoitti...

Lumekselle tarttui kans tuossa joskus aikaa sitten, kun edellisen kerran hetken oli pieni suojalumi. Nyt ei vielä ole tästä uudesta, mutta eipä me ihan hangessa ole kuljettukaan. Tosi ärsyttävää kyllä on, jos jatkuu koko iän.