torstai 24. toukokuuta 2012

Rally-toko

Käytiin eilen vielä hiekkamonttulenkin jälkeen rally-tokotreeneissä. Eli toisin sanoen toiset teki hommia radoilla ja me katottiin Saivan kanssa vierestä ja otettiin mallia. Vähän kokeiltiin uusia juttuja, mutta emäntä oli vähän väsy, joten aika lyhyen kaavan mukaan mentiin.

Muutama kuvatus treenikavereista, kun sattui kamera olemaan mukana. Niuniu tuttuna tyyppinä paikalla, lisäksi pari muutakin lappalaista (joista toinen pentupentunen!) ja neljä muunrotuista (joista ei kaikista kuvia).


Niuniun ja emäntänsä hellä hetki.






Huomenna olisi ollut vielä treenit päiväsaikaan, mutta pitää vielä pakata huomenna ja asioillakin joutuu käymään ennen lähtöä.

Illalla suunnataan nimittäin kohti Kainuun korpea. Remonttihommia ainakin tiedossa sekä tietysti mökkeilyä! Jatkan oman kuntoni kohottamista todennäköisesti Nitan kanssa eli laika pääsee juoksulenkille mukaan. Saivan otan varmaan myös välillä völjyyn, mutta en joka kerta sen polvien takia. Juhannuksen jälkeen olisi alustavasti tarkoitus palata Ouluun, riippuu tosin milloin herra suvaitsee meidät hakea. Blogi viettänee siis hiljaiseloa seuraavat 4 viikkoa, jotain pientä sanallista päivitystä saatan kirjoitella.

Hiekkaa!

Takaliston lihasten kasvattelua oli eilen ohjelmassa, eli suunnaksi hiekkamontut! Seurana Salliska ja Mustopoika. Vauhtia riitti, kunnes helle teki tehtävänsä.



Tytöillä oli vaihteeksi omat painimatsinsa ja Musto keskittyi omiin juttuihinsa. Hyvin jaksoi Mustokin humputella kyllä, kun ei hormoniturkki paina.




Kaiken maailman kepakot ja risut on jees.



Muutama sekalainen vielä loppuun.







maanantai 21. toukokuuta 2012

Kätkökoirat

Vietiin Elinan kanssa lapinturjakkeet ulkoilmaan hankkimaan omat aamuruokansa. Eli tarkoitus oli, että koirat leikkisivät mutta ei niin ei. Liikaa ihania raatoja! Vauhtia siis ei päästy näkemään ja korvattomuuttakin ilmeni vallan riittävästi.

Niuniu on löytänyt jotain hy-vää!


Ja Saikkonenkin..


Molemmat tytöt olivat vallan päteviä geokätköilykoiria. Niuniu tuli ensin tsekkaamaan, että mitäs löyty.


Ja kun Niu oli käynyt toteamassa että löyty on harmiton (ja syömäkelvoton), niin oli Saivan vuoro käydä toteamassa sama.


Suurimmaksi osaksi aika kului "ruoan" etsimiseen ja siihen kun emännät kiljuivat "IRTI". Tai ainakin allekirjoittanut kiljui.


Tässä kuvassa näkyy paikka, jossa yritettiin ottaa kaverikuvaa. Mutta kuinkas siinä kävikään. Ensin Saiva ei malttanut istua paikoillaan (mie yritin kuvata, Elina handlasi oman turilaansa) ja sitten kun S olisi istunut hoksattuaan Elinan namit, niin Niu päätti, että top tykkänään - miun namit! Ehkä vielä joskus.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Hetki ennen sadetta





Saiva on ollut muutaman viime päivän vaisu ja ehdin jo epäillä, että polvet ovat kipeytyneet vaikkei niitä oireilekaan. Eilen Saiva jopa kieltäytyi kävelemästä lenkin alkuvaiheessa, istahti persauksilleen eikä liikkunut mihinkään ennen kuin kävin nostamassa pepun ylös. Lenkin jälkeen harjailin pohjavilloja irti koirasta ja huomasin, että oikeassa lavassa lihas oli kivikova. Vähän hieroin sitä, muttei vielä ihan auennut. Tänä aamuna lähimetsässä Saivaa sai hoputtaa kulkemaan, kun löntysteli perässä.

Käytiin päivälenkki Muston ja Sallin kanssa ja Emmakin huomasi, ettei tyttö ole oma itsensä. Saikkuli vertyi onneksi lenkin aikana ja lopussa oli selkeästi reippaampi. Hieroin sen lenkin jälkeen, kun lihakset oli sopivasti lämpiminä. Kaikki lihakset tuntuivat amatöörin käteen pehmeiltä, joten mitään suurempaa jumia siellä ei enää ole. Saiva vaikuttikin lenkin jälkeenkin paljon pirtsakammalta. Hieroin kuitenkin koko koiran läpi. Jospa hieronta ja vapaana liikkuminen olisivat tehneet tehtävänsä. Lieköhän jumiutuminen johtunut seuraamisista, kun jumi oli nimenomaan oikeassa lavassa tai sitten se on "tyyppivika".

Takapään lihaksia tuolla ei ole juuri lainkaan. Pitäisi käyttää useammin hiekkakuopilla, mutta toisaalta ymmärtäähän sen, että likka varoo takajalkojaan ja niiden käyttöä.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Koiratanssia ja Niuniuta

Ajattelin, etten tällä viikolla enää postaile treeniaiheisia postauksia, mutta kun Niuniun emäntä otti eilen kuvia, niin pakkohan ne on laittaa julkisesti näkyville! Käppäiltiin siis Niuniun kanssa treenipaikalle ja Saiva malttoi todella hyvin keskittyä, vaikka oli tuttu leikkikaveri paikalla.

Puuhailtiin Saivan kanssa koiratanssitemppuja, muutama maahanmeno ja perusasento. Jalkojen välistä kulkemisesta jätin käsiavun pois ja kokeiltiin häiriössä ensimmäistä kertaa "tanssi"-käskyä (koira nousee takajaloilleen). Muuten vanhoja tuttuja juttuja, paitsi vähän taas kopastiin pujottelun alkeita. Maahanmeno on edistynyt kivasti.

Perusasento, ei paras sellainen. Hihna on varalta kiinni aina treenien alussa ja nyt pidin sen koko treenien ajan kiinni (ihana Niu paikalla), vaikka ei kyllä olisi tarvinnut.

Ässä oli tarkkana ku porkkana. "Mitä seuraavaksi?" Tässä olen varmaankin palkannut jalkojen välistä kulkemisen lentävällä namilla ja S palaa takaisin.

Kierimistä. Näköjään isolla käsiavulla, hups.

Saiva on treeneissä aina kovin innoissaan. Se tietää, ettei muiden koirien luokse saa mennä, joten se kääntää niistä aiheutuvan innon treenaamiseen. Mikä on tosi kivaa muuten, mutta S ei malttaisi pitää taukoja. Ja taukoja on pakko pitää, eikä vähiten sen takia, ettei koira ylikuumenisi (jolloin se ei malta kuunnella). Tässä Saiva on pakkotauolla, eikä protestiltakaan voitu välttyä, kun kentällä tapahtui kaikkea jännää ja mamma paijasi toista koiraa!



Laitetaanpas treenikavereistakin kuvat, kun sellaiset kerrankin on. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Elina S., paitsi Niuniun kuvan meikäläinen.
Nasta
Hupi
Neeka
Minka
Niuniu
Kotimatkalla poikettiin metsän kautta pikkumutka, että hallava susi ja musta karhu pääsevät nujuamaan. Alkurallit ja syöksähtelyt ja sitten rauhoituttiin metsurihommiin.


Tämän kaksikon keskinäisiä otteita on erittäin jännittävä seurata. Niuniulla oli keppi ja S uskalsi kuin uskalsikin ottaa toisesta päästä kiinni, josta seurasi hetkeksi kepinvetoa.

Muutama urahdus Saivan kurkusta ja Niu päästi kepistä irti. Saikkonen oli tyytyväinen ja Niu etsi toisen kepakon. Hetken kaksikko pureskeli omiaan.

Mutta sitten Niuniu varovasti nousi ja astui muutaman askelen Saivan luo, kuin hidastetussa filmissä. Pieni hännänheilautus ja yhä vaan hitaasti ja varovasti N otti Saivan kepin. Saiva katseli koko operaation ajan muualle, mutta ei liikkunut paikoiltaan, mutta ei kyllä vastustellutkaan, kun N kepin nappasi.

Kumpihan nyt sitten oli kepin valtias, otapa noista selvää.