Rentoa lomailua

Lomasta vietettiin 1½ viikkoa kotipaikalla, sieltä satunnaista kuvasaldoa. Mökkeiltiin, touhuttiin kaikenlaista pientä, lenkkeiltiin, rentouduttiin, laiskoteltiin. Onni, että koko kesän parhaat kelit sattui omille lomaviikoille!

Hilpan luustokuvien tulokset

Viime keskiviikkona otettujen röntgenkuvien tulokset tulivat onneksi jo eilen, nopeaa toimintaa Kennelliitolta! Hilpan lonkat siis C/C ja kyynärät 0/0, hyvä näin! Eihän lonkat tietenkään priimaa ole, mutta mukavaa kuitenkin, että lonkkamaljojen syvyys riitti eikä tulos ollut D.

Myöhemmin sitten tarkataan silmät, polvet ja sydän, ja geenitestejäkin tehdään. Toivottavasti myös sisarukset kävisivät tarkeissa.

6-vuotias mutiainen

Ensimmäiseni

Ikipentu, murheenkryyni

Monessa sopassa keitetty

Mukana elämän iloissa ja suruissa

Uskollisena

Aina iloisena

Mustana varjona

Huomaamattomasti läsnä

Kostean kuonon tuuppaus

Lämmin turkki säärtä vasten

Ja katse:

Mitäs sitten tehtäisiin?

Onnea rakas, pieni, hassu Saikkoseni!

Saiva täytti lauantaina 22. päivä jo kuusi vuotta.

Neiti Hip läpivalaisussa

Koitti se päivä, kun oli aika viedä sijoitusneitokainen virallisiin röntgenkuviin. Matkaseurana oli Saiva ja myöskin kuvattavaksi päässyt/joutunut Raija. Hilippa kävi iloisena hakemassa rauhoituspiikin, kun emäntä vielä täytteli vaadittavia lappusia, ei ollut kuulema edes huomannut piikkiä, kun oli pitänyt niin tiiviisti tiirata pihan tapahtumia.

Kuvat otettiin vanhanaikaisesti, joten tähän lisäämäni kuvat ovat olen ottanut valotaululta rtg-kuvista, joten laadussa ei ole hurraamista. Pöydällä olleet roskatkin mukavasti pilkottavat kuvista. Lonkka- ja kyynärkuvat lähtivät asianmukaisesti Kennelliiton kierrokselle, mutta näkeepä tuosta, että lonkat pistää jännällä. D:tä pelkään, C:tä toivon. Löysät ja matalatkin, onneksi muuten ihan siistit miun silmään. Kyynärät näytti mun silmään ihan hyvältä, tosin nollan ja ykkösen rajaa en aina oikein osaa arvioida itse. Selkä julistettiin epävirallisesti terveeksi, ne kuvat ei liittoon lähteneet.

Herätyspiikin saatuaan Hips kuuli ulkona haukahtavan Saivan ja sinkosi "haukkuen" (= epämääräisesti ölisten) ovelle huterilla jaloillaan. Melkonen hönö eläin! Käynnin hinnaksi tuli vain 140 e! Nyt nukutaan pari tuntia krapulaa pois ennen kun lähdetään loppu loman ajaksi kotipaikalle ja mökille.

Retki Orinorolle

8.8. eli heti loman alkajaisiksi kipaistiin Sannan ja hunnilauman kanssa Leppävirralle retkeilyn merkeissä. Kohteeksi valikoitui jo kauan haaveissa siintänyt Orinoron rotko. Matkaan lähdettiin klo 9.30 ja kotona olin vähän ennen klo 16, joten ihan mukava rupeama tuolla menikin. Ajomatkaa kertyi yhteensä vajaa kaksi tuntia, kävelty matka oli 6-7 km pintaan, mikä kertonee siitä, että kuvia räpsittiin tiheään ja nuotiollakin istuksittiin hyvä tovi. Kerrassaan mukava reissu!

Reitti lähtee Mustinkylän koulun pihasta, joka on lähtöpisteenä vähintäänkin epäilyttävä. Nytkin pihapiirissä kuljeskeli tyyppi alushoususillaan ja yhdestä ikkunasta killitti vanhemman pariskunnan naamataulut. Opasteet olivat yhden rakennuksen nurkalla ja siitä lähti myös polku, jonne suuntasimmekin pikapikaa katseiden alta.

Maasto oli kokonaisuudessaan hyvin vaihtelevaa, oli koivulehtoa, kuusilehtoa, hakkuuaukeaa, metsää kuivempaa, märempää, suota, kalliota. Alku- ja loppumatka käveltiin viljapeltojen läpi kulkevalla pikkutiellä. Välillä reitti oli kesän sateiden takia melkoista lillinkiä, kumpparit olisi ollut paikallaan. Olipa matkan varrella myös ränsistynyt autiotupa sivurakennuksineen. Harmi, kun pihapiiriä ei tohtinut käydä ihmettelemässä sen lähempää, kun ympärillä oli peltoa, eikä sen läpi näkynyt tietä tahi polkua.

Autiota pihapiiriä

Katselimme aika varhaisessa vaiheessa takaamme nousevia uhkaavia pilviä, eikä mennyt kauaakaan, kun alkoi kuulua kumahtelua. Pääsimme rotkon reunalle alkoi tipahdella ensimmäisiä pisaroita ja laskeutuassamme alemmas alkoi sataa reippaanlaisesti. Rotkon pohjalla sade laantui ja lopulta lakkasi kokonaan. Ukkonen jymähteli vielä aikansa, mutta kaikkosi sitten sekin. Selvisimme siis pienellä kastumiselle ja loppu ajan olikin poutaa!

Vanhaa kiviaitaa oli säilynyt pitkät pätkät

Rotko oli hieno. Legendan mukaan Jumalalla oli loppunut maa-aines kesken luomistyön ja hän oli sitten joutunut venyttämään maata saadakseen sen riittämään, ja tämän takia syntyi Orinoron rotko. Tarina kertoo, että rotko on saanut nimensä sinne tippuneiden lukuisten orien takia. Jälkimmäinen ei sinänsä ihmetytä, sillä rotko ilmestyy yhtäkkiä eteen ja on todella jyrkkäseinäinen. Rotkon pohjalla kulkemista avitti pitkospuut, ilman niitä olisikin saanu kahlata epämääräisessä muhjussa.

Taukopainia

Rotkon jälkeen saavuimme pienen lammen rannalle, jossa oli tulistelupaikka ja huussi. Paikalta oli juuri sopivasti tekemässä lähtöä lapsiperhe, joten pääsimme heidän valmiille tulilleen. Evääksi makkaraa, ruissipsejä, pähkinöitä ja itse leivottuja suklaahippukeksejä, koirille pienet puruluut. Kyllä kelpasi! Seuraava porukka saapui paikalle, kun olimme kutakuinkin valmiit, joten ei haitannut.

Metsämörriäinen

Oippa ottaa rennosti

Heti nuotiopaikalta lähdettyämme polulla oli kymmenittäin pikkuruisia sammakoita! Onneksi huomattiin kuhina, joten toivon mukaan hirveän moni ei jäänyt jalkoihin. Koiratkaan eivät onneksi niistä piitanneet. Niiden lisäksi loppumatkasta näkyi perhosten lisäksi hirveästi sisiliskoja! Enpä muistakaan milloin viimeksi olisin päässyt kuvaamaan, ne kun yleensä ehtivät kiiruhtaa alta pois heti, kun etunenässä kulkevat koirat ne saavuttavat. Ihania otuksia, ja kuten kuvasaldosta voi päätellä, meillä oli oikein onnistunut luontoretki.

Puolukat alkaa hiljalleen punoittaa

Korsi pilasi hyvän perhoskuvan