Kyylä

Haastetunnustus-postauksessa kerroin, että Saivasta on tullut mahdoton naapureiden kyttääjä nyt kun asumme rivitalossa. Aikaisemmasta kämpästä (kerrostalossa) ei koiraraasu nähnyt ikkunoista kuin palan taivasta, joten Saikkonen on ottanut ilon irti kyyläämisestä nyt, kun siihen on mahdollisuus.

Tiivis kyttääminen on rankkaa hommaa, joten välillä on pakko levähtää.

Vieraita!

Viime sunnuntaina saatiin allekirjoittaneen äiti ja sisko sekä Pilvi vieraiksi. Saivan mielestä vieraat ovat aina tervetulleita ja riemukkaasti se tälläkin kertaa otti tutut tyypit vastaan. Pilven kanssa olisi ollut kiva hengailla takapihalla, mutta pikkukoira mokoma veti kierroksia vieraalla pihalla ja karkasi räksyttäen verkkoaidan läpi. Niin, verkossa on sen verran suuri silmäkoko, ettei pitele tuollaista pientä chihuahuaa näköjään hetkeäkään.

Saikkonen sai äidiltäni lahjaksi pallomaisen lehmäpehmon. Allekirjoittaneella itsellään on ollut jo vuoden päivät iso pallomainen lehmäpehmo ja Saiva on siihen kielloista huolimatta äärimmäisen tykästynyt, joten nyt S sai oman mokoman, tosin pienemmän. Pilvi puolestaan sai toppamanttelin, vaaleanpunaisen, jossa lukee selässä Princess. Onhan se melkoinen rimpsessa.

Tiistaina vieraat sitten lähtivät. Ja Saiva aloitti juoksunsa.

Suomenlapinkoiran rotumääritelmä

Seuraava teksti on julkaistu Lapinkoira-lehdessä vuonna 1991 ja 1998. Tekstin on kirjoittanut nimimerkki "Niki". (Kuvat on ottanut allekirjoittanut.)

Yleisvaikutelma:
Ei liian iso eikä liian pieni; mahtuu hyvin nukkumaan omistajansa kanssa samaan sänkyyn. Kokoisekseen kuitenkin suhteellisen iso. Runsaasti - kurakelillä liikaakin - karvaa omaava, jokseenkin pystykorvainen. Ihan kuin dreeveri - sisäpuolelta - ulkokuori ei sinnepäinkään.

Luonnehdinta:
Luonteeltaan niin älykäs, että osaa tekeytyä tyhmäksi. Rauhallinen - nukkuessaan, ellei näe unta. Oppimishaluinen, jos kouluttajalla on taskut täynnä mustinmurkinaa. Varsin uskollinen - osoittaa sen esim. noutoharjoituksen aikana liimautumalla kouluttajan vasempaan sääreen. Ystävällinen: ei pure jokaista vastaantulijaa. Säänkestävä - säällä kuin säällä löytää usein nukkumasta sängyssä pää tyynyllä. Kuitenkin vaatii vähintään 10 km lenkille vielä, kun elohopea on jo kadonnut lämpömittarista ja hengitys jäätyy jo ulos katsoessa. Riistavaisto heikosti kehittynyt - onneksi. Synnynnäinen paimennustaipumus - rohkeimmat yksilöt ajavat karjaa takaa päin, muut "edestä"; jalkoja on mahan alla enemmän kuin neljä, kun takana tömistää toistakymmentä sarvipäätä.


Pää:
Väristä riippuen muistuttaa joko mustakarhua, supikoiraa, mäyrää - tai lapinkoiraa. Kuono-osa jotain bokserin ja borzoin väliltä. Toivottavaa on, että kallon sisällä on jonkinlaista "toimintaa".

Korvat:
Sisäpuolen karvaisuudesta huolimatta toimivat. Harvoin ruusuke-, tulppaani- tai lepakkomalliset. Useilla synnynnäisesti valikoiva kuulo.


Silmät:
Näkevät ja näkyvät.


Kaula:
Runsaan karvan vuoksi vaikea kommentoida. Usein sellainen, että panta pysyy paikallaan.

Raajat:
Vähemmän karvaa kuin muualla ruumiissa kuonoa lukuunottamatta. Liikkumista varten neljä kappaletta: kaksi etu- ja kaksi takaosassa.


Runko:
Karvan alla pään ja hännän välissä olisi hyvä olla jotakin. Usein onkin sopivasta peittämään tv-ruudun.


Häntä:
Heiluva. Karvan pituus jopa toista vaaksaa. Suora tai rullattu (siis itse häntä, ei karva).


Karvapeite:
Näkyvin osa. Irtoaa säkkikaupalla kaksi kertaa vuodessa - onneksi ei kaikki kerralla. Ei trimmata.

Väri:
On varaa valita: kaikkea löytyy - yksivärisestä jopa kymmensävyiseen samassa koirassa. Kieli aina vaaleanpunainen.

Koko:
Ks. kohta yleisvaikutelma. Puoli metriä korkeutta tavallisin.

Kaheksan satunnaista asiata

Karvahelvetin väki paiskasi A Blog with Substance-tunnustushaasteella. Kiitämme kauniisti ja niiaamme Karvahelvettilän sakemanni Caroa hihnanjatkeineen sekä Caron kisukavereita tästä tunnustuksesta. Myö ollaan tosi otettuja, ihan oikiasti!

Ja tottahan toki näissä tunnustuksissa on aina omat sääntönsä, jotka ovat tässä tapauksessa seuraavanlaiset:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Ja ne kahdeksan blogia voisivat olla vaikkapa seuraavat:
Suklaamuru ja Kermakaramelli + yks salmiakkipastilli
karvamaailma
Röllin sydän
Taika-koiran seikkailut
Jekkula
Musto ja Salli
Lumes - what a mess
Hepuleita

Vähän nyt huijaan, enkä kerro kahdeksaa satunnaista asiaa itsestäni, vaan blogin teeman mukaisesti Saikkulista.

1. Saivasta on kehkeytynyt järkyttävä kyylä rivitaloon muuttamisen jälkeen. Se istuu päivittäin tuntitolkulla makuuhuoneen ikkunan ääressä pihalle tuijottaen.

2. Oravat on meillä to-del-la jees juttu. Koiran elekieli antaa ymmärtää, että tyyppi tahtoisi vain leikkiä oravien kanssa, eikä suinkaan syödä niitä. Saiva ei ole koskaan saanut oravaa kiinni, joten jäänee mysteeriksi kumpi vaihtoehto olisi lähempänä totuutta.

3. Allekirjoittanut on henkeen ja vereen koiraihminen. Herra puolestaan vasta opettelee koiraihmiseksi, mutta edistyminen on ollut huikeaa näiden parin vuoden aikana.

4. Harrastamme edelleen Saivan kanssa painileikkejä, joissa hampaiden käyttäminen on sallittua. Pelisäännöt ovat koiruudellekin selvät, eli kipeästi ei saa käydä.

5. Saivan lempilelu on pallo. Tennispallo, jalkapallo, pehmopallo - you name it.

6. Hihnalenkeillä Saiva saattaa kaatua vauhdista kyljelleen - suorilta jaloilta. Ja se siis on koiran itsensä mielestä tosi hauska juttu, varsinkin jos tyypillä on valjaat päällä eikä emäntä/herra huomaa koiran kellahtamista vaan jatkaa matkaa (sen hetken, kunnes ääni päässä sanoo, että nyt on jotain vialla) ja koira hilautuu selällään perässä nurmikolla.

7. Aamurutiineihimme kuuluu koiran hyppääminen sänkyyn ja ihmisten korvien, leuan ja poskien nuoleminen. Hyvää huomenta à la Saiva.

8. Saiva tykkää nukkua "äärimmäisissä" asennoissa. Eli ei ainakaan normaalisti, vaan mitä enemmän kroppa on mutkalla niin sitä parempi.

Lappalaiskoirien laavuretki

Saivan kanssa käytiin siis 8.10. Haukiputaalla laavuilemassa muiden lappalaiskoirien kanssa. Menossa mukana olivat seuraavat koirat (kuvien copyright Taru V.):

Basso

Hupi

Havu

Dimmu

Oiva

Jeppe

Musto

Salli

Mosku

Minka

Tytti

Peetu

Jope

Sekä tietysti itse Saiva.

Saiva tutustuu Jeppe-herraan

Musto ja Saiva vetää kieli poskella

Salli ja Saikkuli

Saiva jolkottelee

Saiva ja Mosku poski poskea vasten

Ja kukas nää oot?

Riekkuminen olisi maistunut myös Hupin kanssa

Saivan mielestä kaikki koirat olisi pitänyt päästää vapaaksi keskenään riekkumaan ja riehumaan, mutta tyydyimme riekkuhetkeen Sallin, Muston, Moskun ja Peetun kanssa. Seuraavat kuvat onkin napannut Aija P.

Leikkihetken jälkeen koirat jaksoivatkin odottaa, kun ihmiset paistoivat makkaraa - ja tokihan karvakasat saivat herkkua palkaksi hienosta odottamisesta. Reissussa vierähti mukavat neljä tuntia ja kylläpä olikin meidän duracell loppupäivän tyytyväinen. Kiitos kaikille seurasta, sekä Muston ja Sallin omistajalle kyydistä ja makkarasta, ja Tarulle ja Aijalle kuvalainasta!

Hengailua omalla pihalla

Meidän piha on nyt tämän näköinen rempan jäljiltä

Eilen käytiin lappalaisten laavuretkellä, mutta siitä teen erillisen päivityksen varmaan ensi viikonloppuna. Tänään suuntaamme nimittäin kohti Kajaania, kun emäntä taas seuraavan viikon ahkerasti opiskelee.

Liikettä

Viikottaiseen ohjelmistoomme kuuluu pallon nakkelu läheisellä kentällä. Tänään otin ikivanhan Canon Powershot-pokkarini mukaan tarkoituksena kuvata Saivan juoksua pallon perässä sekä vähän muutakin liikettä. Noh, jokaisessa hassutteluvideopätkässä vilahtaa herra, joka haluaisi itsensä blurrattavan, mutta emäntä ei ainakaan toistaiseksi pysty mokomaa operaatiota tekemään, joten hassutteluvideon julkaisu jää hamaan tulevaisuuteen. Tai sitten otan joku muu päivä pokkarin kentälle mukaan ja kuvaan ihan uusiksi.

Mutta julkaisen tässä nyt pari herran kuvaamaa pätkää, kun allekirjoittanut juoksuttaa Saivaa. Pätkien laatu on totaalisen surkea ja Musta Surma oli vähän turhan lennokkaalla tuulella - tosin mitäpä voi odottaa, kun kesken hauskojen leikkien napataan hihnan nokkaan ja käsketään nätisti ravaamaan.

Ekaksi vähän sivuliikettä.

Ja sitten edestä ja takaa. Tässä tyyppi tuppasi vähän hypähtelemään, kuten näkyy.

Se ois nyt sitten lokakuu

Vuosi lähenee loppuaan. Syksy on jo hyvässä vauhdissa ja sehän tarkoittaa pienen mustan lapinkoiran heräämistä "kesähorroksesta". Pieni musta lapinkoira on talven lapsi, se rakastaa lunta ja pakkasta. Raikkaat syysaamut ja pimeät illat ovat lupaus tulevasta. Kun ihmiset masentuvat syksyisin ja luonto hiljenee, niin pieni musta lapinkoira porhaltaa täysillä eteenpäin hyppien ja loikkien, elämästä nauttien. Pieni musta lapinkoira on mustasta väristään huolimatta syyspäivien piriste, auringonsäde.

Mutta mitäs meille näin lokakuun alkuun kuuluukaan. Juoksuja odotellaan, Saiva on välistä hajujen maailmaan täysillä uppoutuva laama ja välistä sillä on virtaa enemmän kuin laki sallii - tosin myös viilenneet ilmat voivat tähän asiaan vaikuttaa, kuten myös se, että viime viikkoina on koirakaverit olleet vähissä. Käytöksen (ja laskelmieni) perusteella juoksujen pitäisi alkaa hyvinkin pian, mutta mistäs näistä koskaan tietää. Jokuhan saattaa tässä kohtaa miettiä, että miksi en leikkauta koiraa, kun sillä ei kuitenkaan pentuja tehdä. Saikkosen juoksuaika on aika helppo, ei vaan yksinkertaisesti treffata leikkaamattomia uroskoiria. Valeraskaudetkin on iisit, näkyvät lähinnä pienenä masentuneisuutena, joten niistä ei ole vaivaa. Lisäksi steriloitu koira lihoo helposti, eikä ylipaino tee hyvää nivelille. Saiva steriloidaan ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta vielä tässä vaiheessa siihen ei lähdetä.

Ollaan opeteltu Saivan kanssa uutta temppua. En ole kyllä hoksannut kirjoittaa useammasta edellisestä tempustakaan.. Mutta kuitenkin, työn alla on tällä hetkellä liike, jossa koira laittaisi molemmat etutassunsa laatikon päälle ja siirtäisi sitten takajalkojaan laatikon ympäri. Tässä linkki YouTubeen ruotsinlapinkoira Sanin koiratanssitreenipätkään, jossa ko. temppu näkyy kohdassa 0.18. Olemme toistaiseksi vasta siinä vaiheessa, että Saiva nostaisi koipensa laatikon päälle. S on hoksannut, että vaadin siltä tassun liikettä, mutta tassu tuppaa suhahtamaan minua kohti, eikä laatikon päälle. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Ruotsinlapinkoira Sanin videolla näkyy myös jalkojen välistä pujottelu, jota ollaan myös reenailtu. Tosin emäntä keskittyy niin täysillä koiran tekemiseen, että tuppaa unohtamaan omat jalkansa, joten laatikkoharjoittelun ajaksi laitoimme tämän tempun opettelun tauolle. Saiva osaa myös hypätä minun jalkani yli (Hyppää), kulkea jalkojeni välistä (Hop) ja hypätä minua vasten ja kävelläkin siinä asennossa vähän aikaa (Vasten). Saattaapa olla, että muitakin temppuja on, mutta en nyt tähän hätään muista mistä on ollut blogissa puhetta ja mistä ei.