Blogin takana häärii emäntä vuosimallia -89. Olen syntyjäni kainuulainen, itärajalla kasvanut luonnonlapsi, jolle eläimet ja varsinkin koirat ovat aina olleet "se juttu". Nykyään asustelen koirien, lapseni ja aviomieheni kanssa Iisalmessa, mutta lisäksi olen ehtinyt asumaan Oulussa ja Kuopiossa. Oulussa asuessani hankin ensimmäisen ikioman koirani Saivan (vuoden 2009 lopussa) ja lauma kasvoi toisen koiran, Hilpan verran kesällä 2013, kun asuin vuoden verran kotikonnuilla Kainuun perukoilla. Sittemmin laumaan liittyi puolison myötä myös käyttölinjainen labradorinnoutaja uros Aatu (kesällä 2017).
Valmistuin keväällä 2012 eläintenhoitajan perustutkintoon, mutta suurimmaksi osaksi hankin elantoni muiden alojen parissa. Rakastan musiikkia, hyviä kirjoja, käsillä tekemistä ja valokuvaamista, noin niin kuin koiraharrastusten lisäksi. Kasvattajan peruskurssin olen käynyt vuonna 2010, mutta kennelnimeä en omista. Koirat ovat kuitenkin lähellä sydäntäni ja opiskelen jatkuvasti uutta aiheen tiimoilta.
Muistoissa kulkevat etälaumalaiset
- Heta-beagle, menehtyi parhaimmassa iässä jänismetsällä liikenteen uhrina, perheemme ensimmäinen koira.
- Pepi-chihuahua, kodinvaihtaja, ongelmakoira, opetti minulle paljon. Menehtyi yllättäviin ja rajuihin epileptisiin kohtauksiin alkuvuodesta 2012.
- Nita-itälaika. Lappalaisten esikuva ja lauman ehdoton matriarkka jouduttiin lopettamaan loppukesästä 2019. Useita nisäkasvaimia ja nivelrikkoa oireilevat ranteet.
- Pilvi-chihuahua. Erityinen pikkukoira isolla egolla. Menehtyi marraskuussa 2020, taustalla ainakin sydänvikaa.
- Minni-chihuahua. Menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen 2021.
- Sekä kanit Rumpali ja Sykerö.
 |
| Me. Kuva: Elina S. |
Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.
Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.
Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."
"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.
"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.
"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.
Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."
Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."
"Musings" by Richard Biby, (C) 2006
