Kajaani osa 3

Viimeinen viikko Kajaanissa alkaa olla pikkuhiljaa takana. Huomenna herra tulee meidät hakemaan ja pyörähdämme vielä kotikotona ennen kuin suuntaamme Ouluun. Nämä viikot ovat olleet kokonaisuudessaan mukavia, mutta on myös juttuja, jotka eivät ole olleet niin miellyttäviä.

Kuura-siskon treffaaminen siirtyi, samoin paimensukuisen Röllin. Tällä viikolla oli ajatuksena kumpikin tavata, mutta Saivan kaverissa todettu kennelyskä muutti suunnitelmat. Koska Saiva on ollut lähiaikoina tekemisissä kyseisen kaverin kanssa, vaikkei likka oireilekaan tällä hetkellä, niin siirsimme sekä Kuura- että Rölli-treffit tulevaisuuteen. Pikaista paranemista kamulle! Täällä toivotaan, ettei Saiva ala oireilla. Ainakin vielä seuraavan viikon pidämme varoaikana, ensi viikon loppuun mennessä luulisi kennelyskän jo itäneen jos on itääkseen (14 pvä mahdollisesta tartunnasta). Mikäli olen väärässä, niin oikaiskaa ihmeessä.

Monesti on näinä viikkoina käyty koirapuistossa. Myssla, Kleppa ja S ovat päässeet riekkumaan pihalle, niin ei ole tarvinnut rellestää sisätiloissa aivan tolkuttomasti. Saivanteri on muuten ollut oma itsensä iloinen kaikkien kaveri, mutta antoi tässä eräs päivä vinkeitä, että pienempää kaveria puolustetaan mikäli niikseen tulee. Löytyy tytöstä siis luonnetta silläkin saralla. Onneksi ei ole kuitenkaan yliherkkä asian suhteen eikä muutenkaan päällepäsmäri. Fiksu tyttö välttelee riitatilanteita ja on se melkoisen taitava koirakielessä (ylpeä äippä). Mutta tämä kolmikko puolustaa muutenkin toisiaan uhkaavassa tilanteessa. M ajautui tappeluun eräs päivä puolustaessaan Saivaa ja niin edelleen.

Hihnakäyttäytyminen on koiraseurassa ihan höpöä. Kokeilee vetämistä ja toisille koirille haukkumista. Välistä olen käynyt Saivan kanssa kaksistaan kävelemässä, jolloin homma menee nätisti, mutta Mysslan ja Klepan seurassa käytöstavat tuppaa "unohtumaan".

Rahan menoakin olisi tiedossa, uusi solkipanta pitäisi ostaa. Kun vaan löytyisi joku tarpeeksi leveä, eikä liian kallis, mutta kuitenkin hyvä panta. Ostin typykälle kuppitelineen (äitini osti..). Nitan kanssa on käteväksi todettu ja kun maksava taho löytyi niin miksipä en olisi sellaista ottanut vastaan. Kuppeineen päivineen hintaa 19,90e Puuilosta (aka Ilmat Pois). Äiti armollisesti osti myös koiranshampooputelin, mustalle ja pitkäturkkiselle koiralle tarkoitettua tavaraa. Eihän tuota usein tule pestyä, mutta eiköhän tuolle käyttöä löydy ennemmin tahi myöhemmin. Eiköhän tuolle olisi riittänyt aivan tavallinen shampoo, mutta eihän se ketään haittaa vaikka välillä typykkäkin saa jotain spesiaalihiplettä.

Turkista tulikin mieleen, että Saivan karvanlähtö on oikein mukavassa vaiheessa. Viime viikonloppuna karstasin tyypistä itsensä kokoisen kasan villaa. Ja vielä vaan lähtee ja tämän hetkistä karvatilannetta vilkaistuani sitä tulee lähtemään vielä vähintään toinen mokoma kasa. Iho meinaa hilseillä ja mietiskeltiin josko S vähän stressaisi nykyistä tilannetta täällä Kajaanissa, kun on vieras ympäristö eikä ole tottunut jatkuvaan koiraseuraan.

Jahti & Vahti on parhaillaan vaihdossa Acanaan. Vaikka varovasti olen alkanut vaihtamaan, niin eikä mitä, löysälle vetäisi silti. Onneksi ei sentään ihan vetiseksi ja Acanan nappulat vielä kuitenkin maistuvat, eli ei ole jäänyt traumoja. Katsotaan, miten uusi sapuska likalle soveltuu, J&V sai silmät rähmimään. Tosin rähmiminenkin loppui melkein heti siinä vaiheessa, kun ostin tuon Acanasäkin.. Hilseeseen uusi ruoka ei ainakaan liity, sillä uusia nappuloita on syönyt vasta parina päivänä ja hilseen huomasin jo aiemmin.

Kajaani osa 2 + viikonloppu

Tänään tultiin taas viikonlopun viettoon kotikotiin. Viikko Kajaanissa takana. Ei olla vieläkään ehditty tapaamaan Kuura-siskoa, valitettavasti. Mysslan ja Klepan kanssa päivät kuluvat rattoisasti riehuen, nukkuen, riehuen, tapellen, nukkuen ja sitä rataa. Koirapuistossa ovat käyneet, itse en ole iltavuorojen vuoksi päässyt mukaan.

Parina päivänä olivat ilmeisesti haukkuneet asunnossa. Naapuri kävi siitä M&K:n emännälle mainitsemassa. Siitä en tiedä, että kuinka kauan olivat mekastaneet. Ja voihan olla, että ovat toisilleen haukkuneet, kun kaikki kolme ovat kuitenkin "äänenkäyttäjärotua".

Tämä viikonloppu tulee olemaan edelliseen verrattuna siinä suhteessa tylsä, että emännän kotiväki on Lapissa, joten mökille ja saareen ei päästä. Nita leikkii taas niin aikuista, ettei tosikaan. Raukalla on ollut masu vähän sekaisin parina päivänä, mutta on alkanut helpottamaan. Ehkä sekin siis jaksaisi jossain vaiheessa Saikkosen kanssa nujuta. Pilvestä ja Pepistä ei Saivanterille iloa sitten oikein olekaan. Niiden ajatusmaailma on niin erilainen, kuten monesti on jo todettu.

Saiva matkusti tänään ensimmäistä kertaa linja-autossa. Se menikin tosi hienosti, innolla meni sisään bussiin ja asettui nopeasti makoilemaan jalkoihin, vaikka penkillä istuminen olisikin houkutellut. Kuskikin oli oikein mukava, kun päästi koirulaisen ilmaiseksi matkustamaan.

Tänä iltana kävi Reetu kylässä. Saivalla oli ainaskin tosi hauskaa. Reetun kanssa likalla on tapana käyttää äänitehosteita ihan urakalla. Reetu puolestaan oli aivan innoissaan tytön seurasta ja sitten käytiin vielä Nitaakin moikkaamassa. Tyttöjä vaikka muille jakaa! Nitakin arveli, että tuon kanssa voisi vaikka vähän leikkiäkin. Trehvit olivat sisätiloissa, joten kuvat eivät ole kummoisia. Lisäilen muutaman kuitenkin tähän postaukseen, kunhan pääsen lokakuun alussa tutulle koneelle.

Tämä postaus on kirjoitettu yksi musta turjake jaloissa nukkuen ja kaksi pienempää turjaketta sylissä uinuen. Kävisköhän vielä sen neljännen sisälle, mihinköhän se mahtuisi..


Edit: Kuvia

Mökkiviikonloppu

Ensimmäinen viikko Kajaanissa ja viikonloppu mökillä takana. Äiti kävi meidät hakemassa perjantaina ja suunnattiin suoraan mökkielämän viettoon. Kuviakin otin "muutaman", mutta niitä laittelen blogiin vasta kunhan pääsemme normaaliin arkeen Ouluun.

Saiva vietti periaatteessa koko viikonlopun ulkosalla, mitä nyt yöt nukkui sohvan alla ja välillä kävi päivälläkin vetelemässä sikeitä sisätiloissa. Mökkinaapurin isäntää kävi epäsäännöllisen säännöllisesti haukkumassa, mies ei olisi vissiin saanut poimia puolukoita. Mökin pihassa tuntuu pysyvän nykyään mallikkaasti. Koko aikaa en vahdi haukan katseella typykkää, mutta aina kun kutsun luokse niin jostain läheltä se kirmaa.

Pilven ja Pepin kanssa homma sujui kuten ennenkin. Ulkosalla, kun me ihmiset istumme sisällä, Pilvi sietää Saivaa paljon paljon paremmin. Tästäkin ilmiöstä löytyisi hyvä kuva, mutta niitä tulee sitten jälkijunassa.

Likka pääsi ekaa kertaa veneeseen. Ensimmäisellä kerralla piti nostaa, hiukkasen pelotti liukas pinta ja uusi juttu, mutta toisella kertaa hyppäsi mukaan jo ihan itse ja vieläpä iloisena! Asiaa varmasti avitti se, että veneellä kuljetaan saareen, jossa karvaturilaat pääsee juoksemaan vapaana. Myös Nita. Ja Ninnukkahan on Saivan mielestä jotain äärimmäisen ihanaa. Saaressa ehdittiin käydä kolme kertaa noita juoksuttamassa ja kylläpä yöt menikin sitten tyytyväisenä tuhisten. Viimeisellä saarireissulla likka eksyi ihan tosissaan. Muilla kerroilla käveltiin saari ympäri rantaviivaa seuraten, mutta tälläpä kertaa vaihdettiinkin kesken kaiken suuntaa kohti saaren keskiosia. N ja S tapaavat juosta omia lenkkejään, mutta kuitenkin niin, että palaavat välillä näkösälle, Saiva useammin kuin Nita. Mutta suunnanvaihto hämäsi likkaa sen verran, että hävisi näkyvistä puoleksi tunniksi, vaikka Nita meidät löysi. En vislaillut ennen kuin veneellä, että tyttö muistaisi itse seurailla missä emäntä liikkuu. Jos kyseessä ei olisi ollut saari niin aiemmin olisi toki pitänyt huudella Ässää. Kauhealla tohinalla se sitten luokse tulikin, höpö elukka.

Seuraava viikonloppu vietetään myös kotikotona, lähden sinne koiravahdiksi, kun muu porukka suuntaa Lappiin.

Edit: Kuvia

Tästä kuvasta näkee haukkumani heijastinliivin kallistumisen

Kolmikko kokojärjestyksessä

Eka kerta veneessä

Kajaani

Pikainen päivitys, että mitäs meidän arkeen täällä Kajaanissa kuuluukaan. Lauantai-iltana siis tänne saavuttiin ja nyt eletään tiistai-iltaa.

Saivalla kuluu aika oikein mukavasti Klepan kanssa. Ensimmäisenä yönä eivät olisi malttaneet nukkuakaan, kun oli niin mukavaa nujuta menemään. Onneksi malttavat nykyään jopa nukkuakin yöt. Välillä meinaa kaksikolla olla sellaisia vinkeitä, että välienselvittely on jossain vaiheessa edessä. Saiva ei suvaitse Klepalta ihan kaikkea, mutta Kleppakaan ei anna periksi. Tässä vaiheessa tosin meininki näyttää siltä, että Saiva yrittää vältellä totaalista yhteenottoa. Mysslalla on valeraskaus päällä, joten on normaalia vaisumpi. Katsotaan miten homma sujuu vielä parin viikon päästäkin.

Yksinoloista en osaa mennä mitään tarkkaa sanomaan. Luultavasti ovat olleet melko nätisti kolmistaan. Toisilleenhan toki varmasti haukahtelevat jonkun verran, kun tuppaavat sitä tekemään vaikka oltaisiin paikalla.

Perjantaina lähden Saivan kanssa viettämään viikonloppua kotikotiin. Ensi viikolla minulla alkaa koululla työvuorot (aikaisia aamuja ja iltoja, päivät vapaata), joten yksinoloa ei tule turjakkeille niin paljoa kuin tällä viikolla. Ensi viikolla olisi myös tarkoitus ehtiä tapaamaan Kuura-siskoa!

Edit: Kuvia

Solmu

Moni sanoo Saivaa karhunpennuksi, mistähän moinen?

Lällislää, et saa kiinni

Karvaturrit metsässä

Luvassa kuvakollaasi tämän päiväiseltä metsälenkiltä kera Sallin ja Muston. Parempi laatuisia (ja enemmän) löytyy gallerian kautta.

Ensin vähän juostiin

Hiekka vähän pöllysi, mut oli huisin kivaa! Ja vaikka tuota tietä pitkin tuli auto, niin muistin kuunnella ja totella äiskää ja mennä syömään nameja sen luokse

Käytiin loiskuttelemassa mutaisessa jorpakossa. Tästä se lähtee..

Helpotti

Sitten käytiin puhtaammassa jorpakossa vähän puhdistautumassa

Oli kiva reissu. Huomenna suuntaamme sitten Kajaaniin Mysslan ja Klepan luokse.

Yksinolon sujumista ja tapaamisia

Yksinoloissa on suurta heittelyä. Välillä Saiva haukkuu ja ulvoo, välillä ei. Syytä tähän emme ole keksineet, vaikka mietimme päämme puhki. Tänään oli vuorossa yksikseen oleskelua kaksi tuntia ja se menikin hienosti. Herra jätti lattialle pari pahvipakkausta silputtavaksi, ettei Saivan tarvitse luvattomien juttujen kimpussa askarrella. Ne oli repinyt heti alussa ja siirtynyt sitten ilmeisesti nukkumispuuhiin. Posti oli saanut tällä kertaa olla rauhassa.

Eilen nimittäin maistui luvallisten pahvien lisäksi myös postimiehen tuomiset. Mainokset oli toki jättänyt rauhaan, mutta lehti ja Kelan kirje oli pitänyt lukea, hohhoi. Mihinköhän tuokin valinta perustui.. Eiliseltä oli nauhoittunut koneelle vain eka puolituntinen tilttaamisen takia, joten meluamispuolesta ei ole mitään hajua. Maanantaina melskasi, tiistaina ei.

Mutta mukavampiin asioihin. Tiistaina käytiin tapaamassa Jekku-herraa. Mentiin lenkin kautta koirapuistoon ja tyypeillä menikin vallan mainiosti yksiin! Ei minkäänlaista ongelmaa, kemiat napsahti heti kohdilleen ja sitten juoksenneltiin ja painittiin. Jekun blogista löytyy mukavia otoksia kaverusten leikeistä.

Eilen Musto ja Salli kävivät kylässä. Tunnin verran lenkkeiltiin näillä nurkilla. Käytiin liikuntakeskuksen kenttien laitamilla kiertämässä, ja siellä olikin paljon vilinää ja vilskettä. Lapsiakin Musto-raasulle. Joskus olen maininnut M&S:n omistajalle eräästä miespatsaasta, joka Saivaa on aikoinaan pelottanut, joten tokihan tämä nähtävyys piti käydä myös katsastamassa. Kummastelevia reaktioita korkean korokkeen päällä liikkumatta seisova mies aiheuttikin. Ihme kaveri, mitäkähän hitsiä se siellä pönöttää..

Omistajien kahvitellessa (paitsi ettei kumpikaan meistä juonut kahvia) kolmikko sai sitten riekkua vaihteeksi täällä meillä. Sallin lisäksi Mustokin innostui välillä Saivan kanssa nujuamaan. Meidän tytsyhän oli ihan onnessaan, kun sai kavereita kylään: häntä pyöri propellina jatkuvasti. Ja kun kyläläiset lähtivät kotia kohti ikävä yllätti.

Pakko vielä mainita hauska sattumus eiliseltä. Herra läksi likan kanssa iltalenkille emännän potiessa kipuilua polvessa. Vajaan tunnin kuluttua tulee puhelu "nyt meillä on probleemi". Saiva oli syöksähtänyt pusikkoon rytinän saattelemana ja tullut sieltä tassua huitoen pois. Kävelemisestä ei meinannut tulla sen jälkeen mitään; likka istahti vähän väliä ja herran puheiden mukaan jotain näytti olevan pielessä joko takajalassa tai takamuksessa. Puhelimessa päätettiin kuitenkin, että eiköhän kaksikko selviä kämpille asti, kun olivat jo ihan nurkan takana. Saivanteri ei kuitenkaan äännellyt mitenkään eikä tuntunut kipuilevan.

Kunhan sain likan käsiini aloin tietysti heti tunnustelemaan, että tulikos tästä nyt sitten lääkärireissu. Selvisi, että pusikosta oli tarttunut melkoisen muhkeita takiaisia vatsakarvoihin ja takajalkojen väliin. Ilmankos toista kiukutti kävellä.

Onni ja Ilona

Välillä mukavienkin asioiden päivittelyä blogiin. Tänään käytiin trehvaamassa lapinkoira Onnia ja saksanseisoja Ilonaa, oli oikein kivaa ja sääkin suosi. Onni-raasu kovasti rakastaisi Saivaa, S tosin hinkui lähinnä leikkikaveria, eikä poikaystävää. Ilonan kanssa leikki sujui tosi hienosti.

Tässä myö kaivetaan

Mut hei kato, tässä on tälleen kiva maata, koita säkin!

Aijaa, no kokeillaan ny sitten

Mut sitten taas painitaan, eiks je?

Suuret kiitokset seurasta Onnille, Ilonalle ja emännälleen!

Sen verran pitänee vielä tähän loppuun mainita, että 13. päivä lähden Saivan kanssa Kajaaniin. Sain paikan aikuisopiskelupuolelta, mutta tässä alussa lähiopetusta on kolme viikkoa, joten Kainuuseen käy tiemme. Majailemme ainakin aluksi Mysslan ja Klepan luona, katsotaan miten se lähtee sujumaan. Takaisin palaamme 1.10.

Pettymyksiä

Otsikko viittaa nyt niihin koiralle tarkoitettuihin tuotteisiin, joihin olen saanut pettyä. Aloitetaan vaikka Nina Ottossonin spinneristä, eli aktivointilelusta koiralle. Saiva on testannut ko. tuotteen perinpohjin. Valmistukseen käytetty materiaali pehmenee kohtuuttoman helposti, vaikka hinnasta päätellen tuotteen olettaisi kestävän normaalin koiran käsittelystä aiheutuvan märkyyden.

Toinen tuote, jolta olisin toivonut parempia ominaisuuksia, on Hurtan heijastinliivi. Linkistä löytyvästä kuvasta näkyy, kuinka liivin tulisi olla päällä. Meillä tuotetta on testattu hihnalenkkeilyn merkeissä, eikä ainakaan silloin pysy kohdillaan: valuu parissa minuutissa toiselle kyljelle, jolloin toinen kylki jää heijastinvapaaksi, mikä ei toki ole toivottavaa. Vatsahihnan kiristäminen ei auta. Jälleen kerran liivin hinta antaa olettaa, että tuote pysyisi koiran päällä kunnolla (vaikka ostettiinkin liivi alesta).

Tämän otsakkeen alle kuuluu myös eräät puruluut, joiden merkkiä en valitettavasti muista. Valkoiset puruluut sisälsivät jonkinlaisia muovihelmiä tms. Pettymyksiä osa II seuraa, mikäli jotain uutta paljastuu tahi muistan.

Takapakkia

Yksinolot on viime torstaista (26.8) alkaen menneet päin mäntyä. Viime torstaina, kun tulin koulusta kotiin näin lattialla revityn postikortin ja valokuvan, mistä jo tiesin odottaa, että nauhotuksestakin löytyy mutinoita. Jo kymmenen minuutin kohdalla oli haukkua ja ulvontaa, sama toistui aika ajoin. Välissä oli onneksi jopa pari tuntinen hiljaisuutta, mutta loppupäivästä sama mekastaminen jatkui. Kymmenen minuuttia hiljaisuutta, ennen kuin tulin kotiin, joten ajoitus oli ainakin kohdillaan.

Viikonloppuna reenattiin lyhyempiä yksinoloja ja ne meni normaalisti = hienosti.

Maanantaina sama ulina + haukku toistui melko tasan tarkkaan, sillä erotuksella, että torstaista poiketen möly alkoi vasta puolentunnin paikkeilla. Kymmenen minuutin hiljaisuus taas juuri ennen kuin tulin kotiin, päivällä myös pari tuntia hiljaisuutta. Molempina päivinä oli muistaakseni yksin reilut neljä tuntia. Tällä kertaa tuhoamisen kohteeksi joutui onneksi vain lattialle jättämäni pahvinpalat. Välihuomautuksena täytyy huomauttaa: on aika järjestelmällinen koira. Jokainen silppu oli suht neliö, puolisenttiä kanttiinsa.

Tiistaina Saiva meni hoitoon Muston ja Sallin emännän luokse, tänään tyttö oli mulla koulussa pieneläintiloissa (yksin luokkahuoneessa monta tuntia ja oli ollut hiljaa ja kiltisti, loppuaika ulkotarhassa lampaita tiirailemassa) ja huomenna taas kaverien emännän luokse hoitoon. Perjantaina pähkäilen, että mistä tämä yhtäkkinen mekastus taas on saanut alkunsa. Ja eritoten: miten siitä päästään eroon mahdollisimman nopeasti. Viikonlopun aikana testaillaan varmasti useampia erilaisia keinoja, pitää vaan vielä miettiä mitkä ne keinot olisivat. Ei sillä, Saivalla ei olisi mitään sitä vastaan, että saisi päiviksikin tekemistä.

Yhtäkkiä alkanut mekastus ihmetyttää. Rutiinit ovat pysyneet samana: aamulla ei aktivoida, illalla ulkoillaan kovasti, ennen lähtöä vähintään puolituntia rauhoittumista (=ei huomioida), ei huomioida heti takaisin tullessa vaan odotellaan rauhoittumista. Tuulikaapin ovikin on ollut auki varta vasten, vaikka sieltä kylmää ilmaa tunkeutuukin, ihan vaan sen takia, ettei mikään muuttuisi yhtäkkiä. Torstain hölynpölyn olisi vielä selittänyt se, että Saiva oli jo aamusta alkaen ollut levoton. Piippaillut herralle, eikä ollut meinannut asettua. Maanantaina kuitenkin käyttäytyi normaalisti; rauhallisesti, ei hakenut huomiota, nukkui. Mutta silti..

Minulla on tunne, ettei kyse ole varsinaisesta eroahdistuksesta vaan jostain ihan muusta.