sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Hierojalla jumit pois!

Olen parisen viikkoa katsellut tuota Saivan etenemistä ja tulin viime viikon loppupuolella siihen tulokseen, että tyypin tartteis päästä hierojalle. Ongelmaksi meinasi muodostua rahanpuute. Olen itse aina välillä hieroskellut Saivaa, mutta koska en ole käynyt kunnon kursseja aiheesta, niin en uskaltanut luottaa omiin taitoihini, jotta olisin aktiivisesti lähtenyt jumeja aukomaan. Onneksi satuin valittamaan aiheesta foorumilla ja siellä melkein valmis koirahieroja tarttui jurputukseeni ja ehdotti, josko hän tulisi Saivan hieromaan - sopuhintaan. Ja sehän sopi enemmän kuin hyvin! Tänään hieroja sitten tuli käymään. Kirjoitan tämän nyt tänne blogiin lähinnä itselleni muistiinpanoksi, mutta jos joku tästä jotain kiinnostavaa tai höydyllistä löytää, niin sehän on toki plussaa.

Aluksi keskusteltiin siitä, miten Saiva oirehti. Tyttö ei liikkunut niin sujuvasti kuin aiemmin, laahasi yhdessä vaiheessa jalkaansa ja värisi selästä, kun kosketin tiettyyn kohtaan. Ravaaminenkaan ei maistunut. Mietittiin myös hierojan kanssa, mistä moinen voisi johtua. Saivalla on vasta ollut juoksut, mikä voi vaikuttaa. Samoin se, että talvikauden jälkeen S on aloittanut rullaluistelun herran kanssa, mikä väärin toteutettuna saattaa johtaa jumiin. Herraa en halua mustamaalata, mutta hän ei ole kärsivällisimmästä päästä kouluttaessaan Saivaa, eikä hänelle ole vielä kehittynyt samanlaista koirasilmää kuin ehkä emännälle. Eli lämmittelyt ja askellajin tarkkailut ovat voineet unohtua.

Hieroja tutustui Saivaan ja sai tytöltä ohimennen korvapesun. Hän katsoi myös Saivan liikkumista, käskytti aloilleen ja kutsui luokse. Sanoi, että ainakin sisällä on lyhyt askel, minkä kyllä allekirjoitan. Ulkona liikkuu omasta mielestäni pidemmällä askeleella. Sitten alkoi itse hieronta. Tätä oli kiva seurata, kun ammattilaisen ottein käsitteli Saivaa, enkä ole aiemmin nähnyt oikeaa koirahierontaa. Aloitti päästä Saivan istuessa ja nopsaan tyttö sitten itse menikin makuulle. Poskilihaksista kuulema huomaa, ettei S ole BARF-ruokinnalla. Asia ihan vain näin mainintana, ei tarvitse siirtyä BARFiin poskilihasten takia. Hieroja kävi koko kropan tarkasti läpi, varpaista hännänpäähän ja kaiken siltä väliltä. Koirasta huomasi helposti milloin kohdalle sattui jumi: pää nousi maasta ja toisinaan koitti potkaistakin. Eli on helppo itsekin huomata jumit koiraa silittäessä.

Jumeja löytyi muutamia, onneksi eivät olleet pahoja ja hieroja sanoikin, ettei ne ole pitkään olleet, kun ei ole kerääntynyt nestettä eikä lihaksissa ole toispuoleisuutta. Jumit olivat toispuoleisesti eli mitä luultavimmin koira on liikkunut vinossa. Eli toiselta puolelta oli pakarat jumissa ja toiselta puolelta lavan seutu. Selältä löytyi myös jumi, kuten itsekin olin vähän epäillyt. Nämä siis onneksi aukesivat helposti.

Perushieronnan lisäksi Saivalle tehtiin rankempi käsittely eli kraniosakraalikäsittely. Kyseessä siis oli selkärangan mobilisointi, minkä tarkoituksena on parantaa selän liikkuvuutta, antaa lisätilaa välilevyille ja vilkastuttaa niiden verenkiertoa. Kyseessä on sen verran rankempi käsittely, ettei sitä kannata itse tehdä. Käsittelyä tehtäessä tuli selväksi, että siellä selässä on jumi. Saiva koitti oikein ponnekkaasti potkaista hierojan pois. Hierojan mielestä Saivan selkäranka on kuitenkin hyvin joustava, joten mitään rakenteellista vikaa nikamissa ei ole, vaan jumi on johtunut liikunnasta. Ravaajatyypillä selkärangan tietty kohta (jonka nimeä en muista, mutta nikamien okahaarakkeet vaihtoivat tässä kohdassa suuntaa, muistaakseni..) menee helposti jumiin, mikäli koira laukkaa paljon.

Saiva sai kehujakin. Ihon alla ei ollut rasvaa eikä tyttö myöskään ole liian laiha, oikein passeli siis! Jumit ei johdu hierojan mielestä rakenteesta. Tyttö tunnusti oikein terveeltä rakenteeltaan ja jumit aukesivat helposti, mikä on aina positiivista. Lihakset olivat muuten tasapainoiset, mutta takaa hieman heikommat kuin edestä, joten ylämäkijuoksua olisi hyvä harrastaa ja talvella umpihankikävelyä, jotta takapää vahvistuisi. Isoa eroa etu- ja takapäällä ei ollut, mutta otamme suosituksista vaarin ja yritämme löytää aakeelta laakeelta Pohojammaalta mäkiä.. Hiekkakuopille siis! Toisekseen saimme suosituksen lisätä ruokaan öljyä, ihan rypsiöljykin riittää. Saivalla on nimittäin kuivat anturanpohjat, joudummehan liikkumaan paljon asvaltilla. Yleensä meillä on öljyä syötykin, mutta karvanlähdön aikaan jätin sen pois. Nyt kun ulkopuolinen asiasta mainitsi niin huomasin tämän kuivuuden itsekin, joten lisäämme tästä lähtien taas öljyä nappuloiden sekaan.

Näiden asioiden lisäksi kiinnitämme huomiota siihen, että Saiva ei liikkuisi vinossa juoksulenkeillä ja herra saa nyt luvan oppia katselemaan askellajia luistellessaan Saivan kanssa, jotta tyttö liikkuisi sitä ravia. Jarrutellahan tyyppiä sitten saa, mutta se on sen omaksi parhaaksi. Uudet valjaat ovat myös ajankohtaiset, olenkin niitä jo tovin katsellut kaihoten. Vanhat Hurtta-valjaat eivät täydellisesti istu, mikä voi osaltaan johtaa tuohon toispuoleiseen jumiutumiseen, kun veto kohdistuu väärin. Kovin paljoa S ei vedä, mutta äkkiäkös se juntturaan johtaa vähäinenkin vedättäminen. Kovan liikunnan jälkeen venytellään raajoja ja selkää ja muistetaan ne alkulämmittelyt. Hierojalla kannattaa rankemman liikunnan kaudella käyttää arviolta noin joka toinen kuukausi, koiraa pitää toki tarkkailla. Joillekin riittää harvemmin, joillekin useammin.

Näillä eväillä tytön pitäisi pysyä hyvässä kunnossa. Sain paljon hyviä ohjeita ja kannustusta siihen, että hieron välillä itsekin tytsyä. Kaiken kaikkiaan tuli hyvä mieli hierojan käynnistä ja kokemus oli oikein avartava ja mukava.

Tulipas maratonpäivitys kerrassaan!

perjantai 27. toukokuuta 2011

Raiku-poika

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa tapaamassa Raikua, riistanväristä lapinkoirapoikaa. Saiva ja Raiku pitävät toistensa seurasta ja yleensä vetävät rallia pitkin koirapuistoa, mutta nyt meno oli kovin ankeaa. Päivä oli lämpimähkö, joten liekö sillä ollut vaikutusta, kun leikki ei maistunut oikein kummallekaan. Kuvia sain kuitenkin otettua Raikusta - kerrankin! Ei sillä, että poitsua olisi huvittanut poseerata.

Hei! Olen Raiku ja minulla on KUUMA


Viilentävä hiekkakylpy

ja toki Saivastakin kuva

Huomenna sitten tuleekin meille kotiin käymään hieroja, joka käy Saivan kropan läpi. Tytön liikkeet on pistäny allekirjoittaneen silmään, normaalisti hyvä ravaaja on yrittänyt jatkuvasti vetää laukkaa tai käyntiä ja lihasvärinääkin on ollut. Tarkoituksena olisi käydä koirahierontakurssi, mutta en ole vielä ehtinyt, joten kiva saada Saiva kokeneemman hierojan käsittelyyn. Selvinnee onko niitä jumeja jossain.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Nujuvideo

Muistin ihan yllättäen vanhan pokkarini olemassa olon, joten nappasin sen mukaan tämän päivän lenkille. Kamera yllättäen vielä toimikin, joten sain otettua Muston, Sallin ja Saivan riekkumisista videokuvaa - mikä ei nykyisellä järkkärillä ole mahdollista. Blogger näköjään entisestään huonontaa laatua, koittakaa kestää.

Eli kuinka saada pikkumusta lopettamaan kaivaminen.

video

tiistai 17. toukokuuta 2011

Muutos

Nyt voin paljastaa, että mikä on se suurehko muutos mikä Saivan elämässä tulee tapahtumaan - asiaan viittasin edellisessä postauksessa. Tänään lyötiin allekirjoituksilla asia lukkoon. Eli tattadaa! Pääsemme muuttamaan rivitaloon! Kesäkuun lopussa hyvästelemme kerrostalolähiön ja siirrämme kimpsumme ja kampsumme rivitaloon metsän reunaan. Uusi asunto tulee olemaan tilavampi ja Saiva saa käyttöönsä aidatun takapihan, unohtamatta niitä metsäisiä lenkkimaastoja.

Eiköhän Saikkunen tule pitämään muutoksesta, toivottavasti itse muutto ja sopeutuminen sujuvat myös hyvin. Mutta siitä lisää myöhemmin, kun on muuton aika.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Toukokuinen reissu Kajaaniin

9.-13.5. oli taas aika Kajaanin reissun. Allekirjoittanut siis opiskeli ja Saiva vietti leppoisia päiviä Mysslan ja Klepan kanssa. Päivät todellakin oli yllättävän leppoisia, tyypit nukkuivat todella paljon kaikkiin edellisiin vierailukertoihin verrattuna.


Saiva aloitti mukavasti tärppipäivätkin tiistaina, mikä varsinkin Mysslassa kirvoitti lisääntymishaluja. Tyttörakkautta oli ilmassa melkoinen määrä.. Erityisesti illalla, kun emännät olivat jo punkan pohjalla odottelemassa unta, niin tyttäret rakkaat intoutuivat huseltamaan. Miellyttävää.

Siinäpä ne päivät sitten vierähtikin. Koirapuistoonkaan ei päästy juoksujen takia, puhumattakaan että olisi päästy tapaamaan muita kainuulaisia koirakavereita.


Myssla ja Kleppa

Kleppa tiiraa
Heippa taas ensikertaan!
Älä koskaan yritä ottaa nenäkuvaa koirasta, joka ei nuku
Saivalla alkaa olla nyt sitten juoksut pikkuhiljaa loppumaan päin. Kunhan tuo merkkailu ja poikakoirien pissojen haistelu tuosta laantuu, niin päästään vihdoin ja viimein aloittamaan tämän vuoden jälkikausi!
Tiedossa on myös suhteellisen suuri muutos pikkukoiran elämään, mutta siitä lisää ensi viikolla, kun asiat lopullisesti varmistuvat.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Iisakki

Meille muutti pääsiäisen jälkeen tällainen pieni otus evakkoon oman perheensä muuttopuuhia. Kyseessä on siis Muston ja Sallin lauman hamsteri, Iisakki. Kuten Muston ja Sallin blogista voi lukea, majailee heidän laumansa väliaikaisesti anoppilassa, joten Iisakki muutti meille stressiä pakoon. Iisakki häkkeineen asustaa saunamme lauteilla, rauhallisimmassa paikassa. Kesäkuun alussa pikkuinen pääsee taas oman laumansa pariin. Ei se tosin näytä suuremmin ikävöivän tuttuja nurkkia, tosin mikäpä minä olen tulkitsemaan hamsterin tunnetiloja.

Saivaa tietysti kovasti kiinnostaisi mokoma pieni eläin. Iisakki pääsee joka ilta juoksemaan kylpyhuoneeseen vapaana ja kolistelee menemään, mikä saa Saivan kuulostelemaan kovin tarkasti. S on päässyt haistelemaan Iisakkia häkin läpi ja kun hetkeksi katseeni herpaantui, niin likka nuoli hamsteriraukkaa! Mysteeriksi on tosin jäänyt, että haluaisiko Saikkuli maistella Iisakkia vai vain leikkiä - jälkimmäinenkin vaihtoehto voisi tosin olla kohtalokas. Emme ota siitä selvää, vaan Iisakki juoksennelkoon turvallisesti kylppärissä.

Lisäsin Ristijärven näyttelystä uuden kuvan, klik.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Tallitunnelmia

Palataksemme vielä huhtikuuhun ja Saivan tallielämään julkaisen vielä kuvapaketin. Emännän harjoittelu tallilla tuli päätökseen ennen vappua, joten Saivan täytyy taas tyytyä tylsään kotielämään. Ilokseni voin kertoa, että Saiva osoitti taas hienoja paimennustaipumuksia karanneen ponin kanssa, hienosti haukkui ja kiersi eteen. Valitettavasti poni oli niin jästipäinen, ettei liikahtanut haluttuun suuntaan. Mutta niitä kuvia. Olkaatten hyvät.

Mitä sullon?

Anna määkin!

Äly ja Väläys!

Musto leijona-lookissaan

Äly ja väläys osa 2

Tämän hetkinen lempikuva Saivasta, kiitos kuvaajalle!

Mustat taistelee ja Salli ottaa iisisti

 Tyttöset



Käytiin katsomassa joutsenia

Saivanteri kahlailemassa

Salli sieväilee



Kaikki kuvat: Emma P.
Kiitos, kun saatiin Saivan kanssa häiritä teitä kuukauden ajan!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Toinenkin kehunappi!

Usmalta (Suklaamuru), Seidalta (Kermakaramelli) ja Ainulta (Salmiakkipastilli) tuli toinenkin tunnustus. Saiva ihan punastuisi, jos punastuminen vain näkyisi mustilta poskilta.


Kehunappi kuuluu antaa eteenpäin kolmelle muulle nätille bloggaajalle ja lisäksi laittaa esille 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästä ja kertoa niistä vähän. Aloitetaanpa niistä kuvista sitten.

Ensin kuva vuodelta 2009, kun Saiva oli ihan pikkuruinen ja aamulla oli tullut talven ensimmäiset lumet.

Saivan ja Mysslan ensitapaamiselta kuva.

Pentukuvia on niin vähän, että vaalin niitä kuin kalleinta aarretta. Mutta pistetääs kolmanneksi ja viimeiseksi kuva tältä päivää. Meille nimittäin tuli iiiiiso paketti; emäntä sijoitti tulevaisuuteen ja hommasi vihdoin ja viimein kevythäkin. Reilun kokoinen niin mahtuu mukavasti vaikka kaksikin koiraa olemaan. Saiva tutustumassa häkkiin.

Nättinappi lähtisi eteenpäin nätille Niuniulle, komeille pojille Eetulle ja Moskulle sekä komealle sakemannipoitsulle Carolle. Me haluttaisiin antaa useammallekin, mutta kolmelle sai antaa. Voidaan kai nyt vähän sen verran rikkoa sääntöjä, että jokainen joka haluaa esitellä ennen julkaisemattomia kuvia näteistä koiristaan, niin saa napata napin.

Kehuja

Blogimaailmassa on kuulema tapana jaella tunnustuksia toisten blogeille. Saiva sai tämmöisen tunnustusnapin Suklaamurulta ja Kermakaramellilta + yhdeltä salmiakkipastillilta. Kiitosta!

Jotta tämmösen napin voi hyvällä omallatunnolla ottaa vastaan, niin pitää vastata muutamaan kysymykseen. Kokeillaanpa siis.

1. Milloin aloitit blogisi?
- Emäntä pykäsi blogin pystyyn lokakuussa 2009, kun pennun kotiutumista piti odotella vielä noin viikon verran.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
- Täältä löytyy kaikenlaista juttua Saivan elämästä. Varsinkin alussa emäntä oli niin innoissaan kaikesta mitä pentu teki, että juttua riitti pienimmistäkin asioista! Nyt kun Saiva on kasvanut niin postailujakaan ei tule enää niin paljoa, mutta edelleen pyritään kirjoittelemaan kuulumisia, harrastusjuttuja ja treffailuraportteja.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
- Saivan blogi on erityinen, koska se on meidän rakkaan pikkuisen erityislaatuisen koiran blogi.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
- Emäntä on aina ollut kova kirjoittamaan, joten oli jokseenkin luonnollista aloittaa kirjoittelemaan oman koiran kuulumisia. Ja samalla voi tarkistaa blogista asioita, joita ei meinaa muistaa. Blogien kautta saa myös kavereita, joten ratkaisu oli parempi kuin perinteisen päiväkirjan kirjoittaminen.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
- En oikeastaan mitään. Olisi kiva jos otsikko kuuluisi "Saiva ja ---", mutta toistaiseksi hyvä näin. Aika vastottain lisäsin nuo välilehdet yläreunaan, mikä oli mielestäni ihan mukava uudistus.

Kehumisen henkeen kuuluu, että kehutaan myös muita. Saivan kanssa tykätään kaikista sivupalkissa esiintyvistä blogeista, mutta erityisesti tahdotaan kehua Saivan hyviä kavereita Mustoa ja Sallia, jotka on niin mahtavia kamuja, samasta syystä myös Mysslalle ja Klepalle. Onnille, Ilonalle ja Myylle myös nappi, toivottavasti päästäisiin teitä tapaamaan taas joskus.

Vappu ja Ristijärven ryhmis

Vapun vietimme Kainuussa, Saiva sai leikkiä Nitan kanssa ja kiusata Pilveä. Sää ei suosinut, oli harmaata ja kylmää, joten kuviakaan ei kameraan tarttunut tällä kertaa. Mökilläkin käytiin, mutta vain lenkin verran ja jouduin pitämään Saivan kiinni, koska lauma metsäpeuroja "terrorisoi" seudulla. Eli toisin sanoen ei kiinnostanut kokeilla, pysyykö likka kuulolla jos tien yli kirmaa peuralauma. Ja hyvä kun pidin kiinni, tuoreita jälkiä näkyi vaikka kuinka ja monta kertaa koirat katselivat metsään päin siihen malliin, että siellä taisi peuroja olla.

Saiva aloitti juoksutkin perjantaina, vihdoin ja viimein, merkkailun kun aloitti jo parisen kuukautta sitten. Edellisiin juoksuihin tuli väliä melkein kuusi kuukautta, toivottavasti ei enää lyhenekään siihen viiteen kuukauteen. Juoksuista huolimatta kävimme lauantaina Ristijärvellä ryhmänäyttelyssä. Saiva monesti temppuilee juoksuisena, eikä ole aina yhteistyöhaluinen, mutta onneksi nyt oli toisin.


 Tuomarina oli Mari Lackman, lapinporokoirakasvattaja, joten arvostan hänen arvosteluaan paljon. Käsitteli koiria hyvin ja kävi vielä jokaiselle kertomassa sanallisestikin mielipiteensä koirasta. Harmitteli Saivan liikkeitä, sanoi, että tarvitsee vielä aikaa, mutta piti kovasti tytön turkin laadusta.

Tuloksena siis NUO H.

"20 kk. Kauttaaltaan vielä kevyt narttu. Pitkähkö pää. Hyvät korvat, kaula ja ylälinja. Hieman niukasti, mutta tasapainoisesti kulmautunut. Kokoon sopiva raajaluuston vahvuus. Erinomainen karvanlaatu. Ahtaat takaliikkeet, etuliikkeissä vielä löysyyttä. Hyvä häntä. Esiintyy ja esitetään hyvin."
[Rodunomainen lähestyttäessä] 

Muoks. Lisätty kuvia


Huomasin vasta näistä kuvista, että eipä tuo ole kovin edustavasti seisonut. Kun takajalkoja katsoo..
Kiitos kuvista, Pirjo ja Paula!