lauantai 16. heinäkuuta 2011

Toukon tohinoita ja muita kuulumisia

Erinäisten mutkien kautta sain selville, että tuttavallani, jota en ole nähnyt moneen vuoteen, on lapinporokoira uros. Tämä poitsuhan piti toki päästä tapaamaan, kun samalla paikkakunnallakin sattuvat asumaan. Treffit sovittiin koirapuistoon ja jotta saisimme olla rauhassa omalla poppoolla niin ajankohdaksi sovimme keskiyön. Eilen iltavuoron jälkeen kävin siis nappaamassa Saikkosen matkaan ja hurautimme Touko-poikaa tapaamaan.

Touko (Kielapihkan Manasse) on väriltään riistaparkki ja ikää poitsulla on vuosi ja pari kuukautta päälle. Kuvia emme tapaamisesta saaneet, kun en edes ottanut kameraa mukaan yön hämäryyden takia, mutta Toukoon voi käydä tutustumassa tarkemmin omilla sivuillaan Toukon tohinoissa. Saiva ja Toke olivat mainio parivaljakko, vauhtia riitti ja painia vedettiin tunteella. Teki Saivallekin hyvää päästä rallaamaan kunnolla pitkästä aikaa. Valitettavasti poropojalle sattui pieni haveri sen hypätessä ojan yli. Ilmeisesti laskeutuminen ei onnistunut aivan suunnitelmien mukaan ja poikaparka lensi mukkelismakkelis ulinan kera. Kaatuminen näytti pahalta, mutta ei siinä tainnut sen suurempaa sattua. Toukolla on tänään näytelmöinnit, toivottavasti ovat päässeet sinne mukaan eikä koiralle sattunut mitään säikähdystä vakavampaa! Tarkoitus olisi tavata Toke uudemmankin kerran, sen verran hyvä yhteinen sävel löytyi.

Sitten vähän muista asioista turinaa. Kotiutuminen tänne uuteen asuntoon on sujunut hienosti. Saiva ei lähde naapurin koirien haukkuun mukaan ja siitä olen hyvin ylpeä! Ei se pihalla ollessa muitakaan asioita hauku, paitsi oravaa mikäli sellainen julkeaa istua neitikoiran omassa pihamännyssä. Tässä meidän naapurustossa ja pihallakin asti pörrää myös työmiehiä, jotka saavat pörrätä niin paljon kuin haluavat Saivan mielestä. Häntä heiluen se on pihallakin mennyt vastaan, kun joku on tulossa portista sisälle. On siinä meillä vahtikoira.

Nyt on tosin pihan iloista tullut taukoa. Muutama päivä sitten työmiehet kävivät repimässä aidan pois ja ehtivät ennen viikonloppua aloittaa puiden kaatamisen. Käsittääkseni piha myllätään ympäri (tehdään salaojitus ja tasoitetaan pihat) ja sitten laitetaan uudet aidat, jotka eivät tosin ole koko pihan ympäri kuten edelliset. Toivottavasti tässä hommassa ei kestäisi kovin kauaa, että ehdittäisiin ennen maan routimista värkkäillä verkkoaitaa pihan ympärille ja nurmikko pääsisi kasvuun ennen talven tuloa. Voihan tässä niin käydä, ettei Saiva-raukka pääse omalle pihalle kuin vasta lumen tultua, ettei nurmikon kasvu kärsi.

Yksinoloista murehdin ihan turhaan. Ne huolet näyttää olevan historiaa. Herran reissun ajan yksinolot venyivät melkein 10 tuntiin, mutta hienosti likka jaksoi olla koko sen ajan hipihiljaa ja mitään tuhoamatta. Kymmentuntiset päivät olivat tosiaan pakon sanelema juttu, eikä sellaisia päiviä toivottavasti tule enää toiste. Normaalisti yksinolot on parista tunnista seitsemään tuntiin.

Lähimetsässä lenkkeillään vielä toistaiseksi pitkässä liinassa. Kunhan tullaan tutuiksi noiden tsiljoonien polkujen ja muiden lenkkeilijöiden aikataulujen kanssa, niin Saikun uskaltaa päästää vapaaksikin. Luoksetulovarma kun tuo ei ole edelleenkään, vaan toiset koirat ovat se heikko kohta. Allekirjoittaneen pitäisi havaita koirat ennen Saivaa, mikä tiheässä metsässä on hiukkasen haastavaa.

Kovasti olisi suunnitelmissa viedä Saiva elokuun alussa terveystarkkeihin. Nyt peukut pystyssä, ettei tulisi jälleen mitään yllättävää mikä vaatisi säästämieni rahojen käyttöä taas aivan muihin seikkoihin.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Mosku, Salli sekä yllätysvieras Siru

6.7. suuntasimme koirapuistoon tapaamaan Sallia ja Moskua (Dagolas Rakkaani Mun). Moskun tapaamisesta onkin pitkä tovi, vaikka näyttelyissä ollaan poikaa ohimennen nähtykin. Saiva tervehti Sallin iloisesti, mikä ei yllätä kyllä ketään. Myös Mosku sai lämpimän tervehdyksen, mutta myös tiukkaa palautetta mikäli ei osannut Saivan mielestä käyttäytyä tarpeeksi herrasmiesmäisesti.

Puistossa oli myös toinen Dagolas-kasvatti, nimittäin hienoon kesäkarvaan ajeltu Siru (D. Onnetar). Siru on Jekun hyvä kaveri, mutta ylimpiä ystävyksiä Saivasta ja Sirusta on turha odottaa. Samanikäiset Siru ja Saiva eivät selvästikään tulleet mutkattomasti keskenään toimeen. Saiva otti tilanteen suorastaan haasteena ja seurasi Sirua kuin hai laivaa, mistä hiukkasen vanhempi neitikoira tietenkin suivaantui. Molemmat tytöt saivatkin sitten luvan olla välillä jäähyllä tunteiden kuumennuttua. Loppua kohden neidit suvaitsivatkin sitten rauhoittua ja sietivät toisiaan. Mainittakoon vielä, ettei Saiva missään vaiheessa aloittanut pörinää tai muuta, mutta ihan yhtä syyllinen se kärhämiin oli kuin Sirukin.

Muuten puistoreissu oli oikein mukava, vaikkakin turhan lämmin. Ei tyypit kauheasti jaksaneet peuhata, kun hellettä piisasi. Pitäisi järjestää tapaaminen uudemman kerran kunhan säät vähän viilenevät. Tässä vielä kuvasia reissusta. Ensin Sallin emännän ottamia.

Saiva, Mosku ja Salli

Saiva, Mosku, Siru ja Salli

Saivan pönötys

Tytöt selättivät, mutta Mosku ei pistä lainkaan pahakseen
Sitten vielä Moskun emännän ottamia kuvia. Kiitos molemmille kuvalainasta!

Sallin pönötys (ja haukotus)

Sirun pönötys

Keskustelua

Mosku ja Salli

Saivan mielipide Moskun lähentelyistä

Moskun pönötys

Saivanteri jäähyllä

Moskulla piti kiirettä haaremin koossa pitämisessä

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Citykoira muuttaa maalle

Hieman kärjistetty otsikko. Saikku muutti siis kerrostalosta keskustan välittömästä läheisyydestä rivitaloon hieman lähemmäs luonnonhelmaa. 28. päivä kesäkuuta Muston ja Sallin emäntä ystävällisesti haki Saivan yökylään luokseen, sillä seuraavana päivänä oli tiedossa ankara muuttorumba, kun herran kanssa kahdestaan roudasimme kaikki tavarat kerrostaloasunnostamme uuteen kämppään. Olisi ollut ikävää jättää Saiva tyhjentyvään asuntoon, puhumattakaan siitä, että olisimme tuoneet likan tänne uuteen ja outoon paikkaan. Oli kaikilla helpompaa, että S sai olla evakossa muuton ajan, eikä meidän tarvinnut huolehtia miten se pärjää. Saivalla kuuluikin olleen oikein rattoisaa Muston ja Sallin kaverina.

Uuteen asuntoon Saiva sopeutui nopeasti, vaikka banaanilaatikot olivatkin ensimmäisinä päivinä hallitseva sisustuselementti. Ollaan sen verran paljon vietetty aikaa ja yövytty erilaisissa paikoissa, että tuo tyyppi kyllä tuntee olonsa melkoisen kotoisaksi missä vain sen oma lauma on. Yksinoloja ei ole vielä ollut kuin roskanvientien verran, saa nähdä miten ne luonnistuu. Torstaina pitäisi homman olla hanskassa, kun lomalla ollut herra lähtee reissuun ja jäämme Saivan kanssa kaksistaan loppuviikoksi minun käydessä töissä. Entisessä asunnossa yksinolojen suhteen ei ollut enää minkäänlaista ongelmaa piiiiitkään aikaan, toivottavasti sama linja jatkuisi ennallaan.

Eniten Saikku on varmasti tykännyt takapihasta, joka on aidattu ja yllättävän suuri rivarin takapihaksi. Asunto oli ehtinyt olla kuukauden tyhjillään ennen kuin muutettiin tähän, joten nurmikko oli venähtänyt "hieman" pitkäksi. Takapihalla kävi työmiehiä maalaamassa ikkunanpuitteet, joten tietenkin nurtsi lakosi pitkin maata ja meille tuli kiire nyrhiä se lyhkäiseksi ennen kuin koko nurmikko on pilalla. Nyt on nurmikko lyhkäinen, mutta ei kovin sievä, kun ei viherrä kauniisti kuten naapureilla, mutta ehkä se tuosta vielä piristyisi. Alla vielä kuvasia Saivasta pihalla, kun nurmikko vielä rehotti valtoimenaan.



Reetu Röö

Lapinporokoira Reetu (virallisesti Röyhyvihvilä) kävi juhannuksena kyläilemässä. Reetu on aina kovasti tykännyt Saivasta ja niin Saikkulikin Reetusta - ainakin siihen saakka, että R on keksinyt Saivan tuoksut ja hullaantunut. Nytkin parivaljakko veti hienot leikit ensi alkuun, mutta sitten Reetu pääsi nuuskuttamaan peffan ja sehän oli taas menoa se. Saiva sieti miekkosen touhuja aikansa, mutta kiukustui lopulta ja antoi äkäistä palautetta Reetu-raukalle. Reetunen on saanut jo sen verran ikää, että sehän osasi jo rauhoittui välillä. Jatkamme siis treffailuja aina kun voimme, eiköhän poitsu opi, ettei selkään ole asiaa silloin kun tyttö sanoo nou nou.

Mutta niitä kuvia nyt, nehän kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaksikko


Mää näin tuolla jottae. - No niin määki muute!

Sadettakin saatiin

Kaverikuva, kontakti kameraan vain uupuu

Röhvelö on kovasti miehistynyt, upee äijä

Tässä sitä palautteen antamista
Kiitos Reetulle ja emännälle visiitistä, meillä oli lystiä!

Kesän eka verijälki

Juhannuksen aikaan emäntä otti vihdoin ja viimein itseään niskasta ja veti Saivanterille tämän vuoden ensimmäisen verijäljen. Pituutta ei ollut hääppöisesti, koska tämä nyt oli lähinnä kokeilu, että vieläkö koira muistaa asiat ja mikä tärkeintä - muistaako emäntä. Kaartuva jälki ja yksi makaus. Vedin jäljen illalla tyynellä säällä, nukuttiin yön yli ja käytiin heti aamulla muiden vielä uinuessa ajamassa.

Saiva nuuskutteli hienosti alkumakauksen ja eteni hienosti nenä mättäikössä. Allekirjoittanut teki ennen makausta mokan. Olin tehnyt paikoitellen huonosti itselleni merkit ja osa merkeistä oli päässyt tippumaan. Luotin liikaa omaan muistiini ja jarruttelin Saivan menoa, kun se oli mielestäni menossa väärään suuntaan. Saiva yritti pari kertaa jatkaa etenemistä "väärään" suuntaan ja lopulta istui minua tuijottamaan, kun en päästänyt. Aikani katseltuani ympärilleni huomasin seuraavat merkit ja niinhän siinä kävi, että Saiva oli menossa juuri oikeaan suuntaan, mutta tyhmä tyhmä emäntä esti! Onneksi likan mielenkiinto jälkeen palautui nopeasti ja se löysi hienosti tiensä makaukselle.

Makauksen jälkeen muuttuneet sääolot pääsivät vaikuttamaan negatiivisesti Saivan työskentelyyn. Illalla jäljen vetäessäni oli ollut täysin tyyntä, mutta aamuksi tuuli oli yltynyt. Alkujäljelle tuuli ei päässyt vaikuttamaan, mutta jäljen kaarevuudesta johtuen loppupätkä meni häneksi, kun tuuli pääsi tuulemaan kaadolta suoraan nenään. Saiva siirtyi ilmavainuun ja siihenpä se homma sitten kaatuikin, kun en osannut sitä siitä palauttaa oikeaan työskentelyyn.

Eli hyvä alku ja surkea loppu. Kunhan löydämme tästä lähistöltä hyvän jälkipaikan niin päästäisiin taas kokeilemaan hommaa.

Juhannus

Useampi päivitys on nyt jäänyt roikkumaan ja tekisi jo mieleni kertoa suurimmasta asiasta eli muutosta, mutta hillitsen itseni ja etenen aikajärjestyksessä. Eli luvassa katsaus juhannukseen.

Koko jussi oltiin mökillä ja Saiva sai olla koko päivän pihalla vapaana. Olen erittäin tyytyväinen meidän pikkuiseen, joka pysyy pihassa ilman ongelmia. Hyvin voi itse olla grillikatoksessa tai mökissä ja vilkaista vain välillä ikkunasta, jossa missä päin tonttia musta häntä heilahtelee. Muutaman kerran piti käydä komentamassa koira hiljaiseksi, kun mokoma äkkäsi naapurissa liikettä ja asiasta piti toki ilmoittaa kovaan ääneen.

Puunlehden kalastusta
.. saalis napattu
Käytiin myös saaressa juoksuttamassa koiria. Nitakin uskallettiin päästää nauttimaan vapaudesta, kun todettiin ettei eläinten ja lintujen lapsosia ole näkyvillä. Lintuja ehtivät hätyyttelemään sen verran, että kävivät ajamassa korpit pois haaskalta, muuta häiriötä koiruudet eivät luontokappaleille aiheuttaneet.

Pilvi


Nitan jäljet

Meidän "vanha rouva" Nita