maanantai 25. huhtikuuta 2016

3-vuotias

Hipiteus ja sisarusparvi täyttivät tänään kolme vuotta! Nyt olisi sitten aikuisuus saavutettu, olevinaan. Onnea rakas riistariiviö ja onnittelut myös muulle metsänväelle!


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Talviloma - kotimatkalla

Talviloman päätteeksi ehdittiin viettää vuorokausi vielä kotikotona. Käytiin mökillä juoksemassa viimeistä kertaa järvellä ja nähtiin kummityttöä ennen kotimatkaa.

 Pilvellä oli kiire pälveltä toiselle.

 Kevät tuli Kainuusen lomamme aikana!

Saiva seistä töröttää hassusti, mutta pakko julkaista blogissa asti, koska se heiluttaa häntää! Eihän Sai mikään tosikko ole, mutta hännän huiskuttelun suhteen se on varsin säästeliäs. Tässä se odottaa, että kummitettava tulee autosta ulos.







Kahdesta kiireisestä lapsukaisesta ei saa parempaa kuvaa, karvalapsi ja ihmislapsi.
<3 p="">

Tässä bongattiin järvellä hiihtäjä. Pitäähän se vahtia, ettei vaan pihaan asti mokoma tule!







 Ja hiihtäjän mentyä päästiin kirmailemaan jäälle!


Kotimatkalle lähdettiin hieman normaalia aiemmin. On nimittäin käynyt niin, että vanha tuttumme lapinporokoira Touko on muuttanut väkensä kanssa asustelemaan meidän reitin varrelle! Joten nyt varasin sitten aikaa, että käyn likkojen kanssa morjestamassa Tokea. Siitä onkin aikaa vaikka kuinka monta vuotta, eikä Hilpa ole koskaan Tokea nähnytkään. Ukkeli oli innoissaan naisväen vierailusta, mutta Saikkonen oli tarkkana, ettei homma lähde lapasesta ja piti topakkana pojan kurissa ja nuhteessa, muistaen kuitenkin välillä antaa myös pusun. Touko-parka, naiset on joskus hankalia!



lauantai 16. huhtikuuta 2016

Talviloma - poropaimennus

Kävi aivan mielettömän hyvä tuuri, sillä päästiin yllättäen yhden ryhmän mukaan Saajomannuun, eli paikkaan, missä järjestetään koirille tutustumista ja paimennuskoulutusta porojen ja lampaiden kanssa. Saivan kanssa on aiemmin jo käyty poroja katsomassa sen verran, että tiedän sillä taipumusta olevan, joten nyt oli Hilpan vuoro päästä kokeilemaan, että mistä palikoista riistariiviö on oikein kasattu. Kiitos vain aidalla seisseille tyypeille, jotka tallensivat kameraani muutaman otoksen (kuvat joissa olen Hilpan kanssa aidassa, muut kuvat miun käsialaa)!











Hilpa tutustuu nummien paimeneen, bordercollie Jackiin.

Kahden päivän aikana käytiin kuljettelemassa lampaita kaksi kertaa ja poroaidassa käytiin neljästi. Lampaita Hilpa näki reilu vuosikkaana edellisen (ja ainoan) kerran, ja oli silloin vähän hämmennyksissään, että mites tässä pitäisi toimia. Nyt se nuuskutteli lampaat ja lähti oikein sievästi kulkemaan niiden takana ja kuljetti niitä rauhallisesti kokeneemman koiran kaverina tietä pitkin. Tämä olisikin riittänyt minun mielestä sille varsin hyvin, mutta kouluttaja halusi vaatia siltä enemmän. Hipsillä ei oikein pää sitä kestänyt ja paineistui siitä todella paljon ja.. ja noh, onneksi toisena päivänä saatiin vähän paikkailtua tilannetta. Mukava kuitenkin päästä toukokuussa käymään täällä kotipuolessa lammaspaimenessa. Ainesta pikkutyypissä kuitenkin minun silmääni oli, en vain halua että sillä jää mitään mörköjä takaraivoon, joten katsotaan miten toukokuussa menee!

Poroaidassa Hilpa hetken katseli ja tuumasi. Ensikertalaisena se oli aluksi pitkässä liinassa, mutta heti kun nähtiin ettei sitä kiinnosta ajattaa poroja, niin otettiin liina pois. Aika kivasti se lähti sitten työstämään asiaa, kunnes Jorma-poron mielestä penikka tuli liian lähelle ja se pysähtyi kuin tatti. Tässä vaiheessa kajahti paimenelta haukku ja aika sissi muuten olikin, mutta Jorma veti pitemmän korren. Se ajoi Hilpan kirnuun, jossa vastassa oli loput tokasta, joten koira joutui vähän puikkelehtimaan ja sai melkein koparasta. Onneksi ei sen kummempaa sattunut ja hetken palauttelun jälkeen Hilpa lähti uudestaan töihin. Ei se poroista painetta ottanut, Jormaa vähän väisteli tapahtuneen jälkeen ja pidettiinkin Saajomannun Minnan kanssa huoli, ettei joudu toista kertaa yhtä tukalaan tilanteeseen. Jossain vaiheessa se keksi, että portilla seisoo porukkaa ja koirakavereita ja kirnusta kulkiessaan karkasikin sinne muutaman kerran. Tämä otettiin lopulta pois uudestaan liinaan kytkemällä ja estämällä karkaaminen, mikä toimi paljon paremmin kuin minun karjahtelu, mikä vain paineisti ohjaajaherkkää eläintä.

Summa summarum. Ensikertalaiseksi meni minusta tosi hyvin. Se selvästi kuljetti ja kokosikin, sai ajettua porukan kirnuunkin. Se on porojen kanssa kovapäinen ja sillä on hyvä moottori. Suurin haaste on siinä, että se on itsenäinen, joten vähän jouduttiin keskustelemaan, että silloinkin tehdään töitä, kun mie sanon, eikä vain sillon kun sattuu huvittamaan. Mutta tykkäsin itse kovasti ja myös Minna antoi oikein kivaa palautetta. Voimme siis todeta, että Hilpallakin on taipumukset alkuperäistyötehtäväänsä säilyneet - ja se on seikka, mikä lämmittää mieltäni.

Talviloma - Pello

Tänä vuonna lomailin pääsiäisen tienoilla ja vaihteeksi oli vähän erilainen loma. Vuokrattiin mökki Pellosta viikoksi, eli suuntasimme eteläiseen Lappiin. Pellossa on käyty kerran aiemminkin, nimittäin Saivan luonnetesti oli aikanaan ko. pitäjässä!


Mökillä oli vastassa pöllö, ihka ensimmäinen bongaamani lapinpöllö! Kunnioitettava otus tarkkaili meitä aikansa ennen kuin lehahti piiloon. Pihapiirissä kulki myös muita lintuja, kettu ja kauempana bongasimme myös ahman.

Säät suosivat. Oli pitkälti aurinkoista ja ekoina päivinä myös tarpeeksi kylmää, että hanki kantoi. Harmillisesti vikoina päivinä hanki alkoi pettää niin, että lumikengilläkin upposi välillä polvea myöten. Ei mikään paras retkeilykeli se, joten suurimmaksi osaksi ulkoiltiinkin lähimaastoissa, vaikka olisikin tehnyt mieli käydä katsastamassa maastoja muuallakin.

Lumikengillä jäällä tallustelemassa.





Ja samoilla vekottimilla metsässä, nämä taitaa olla vikalta päivältä.







Lauman suurimmat viihtyivät myös pihalla, kytkettyinä toki, kun mökin omistaja asustelee lähellä ja hänellä oli poroja.






Ja kyllä. Kävin myös hiihtämässä! On varmasti kulunut jo vähintään vuosikymmen, kun edellisen kerran olen suksien päälle eksynyt, mutta nyt sitten annoin periksi ja kokeilin. Pystyssäkin pysyin jos oli vain yksi koira mukana, kaksi kokematonta pölkkypäätä oli liikaa. Kuvatodisteita ei (onneksi) ole.


 "Kotijärvi."


Ulkoilun jälkeen maistui makkara.



Ulkoilun ja syönnin päälle kelpaakin köllähtää lämpimään nokosille.





Yhtenä päivänä ajeltiin Muonioon ja Pallas-Yllästunturille ja Kittilän kautta takaisin mökille. Muutama kuva jalkautumiselta. Muoniossa on muuten mainioita kakkuja myyvä konditoria-kahvila, suosittelen lämpimästi!