Tänään se on! Ei me päivää varsinaisesti juhlita, mutta eilen juolahti mieleen, että voisin käydä likkojen kanssa nauttimassa aamiaisen lähimetsässä kun isäntä ja Aatu ovat metsästyshommissa. Sattui sitten sopivasti päiväkin kohdilleen moiselle piknikille.
Saiva saavutti 22. elokuuta jo 11 vuoden iän!
 |
| Korva kuuntelee oravaa |
Juhlapäivänä me ihmiset kävimme Kuopiossa, mutta tuliaisina mummo sai herkkuja ja uuden pallon. Koska mummo tykkää palloista. ♥
Pikkuhiljaa joutuu miettimään millaisille lenkille ja retkille Saivan mukaansa ottaa. Kamalan reipas se on edelleen eikä haluaisi antaa periksi. Mutta kropan heikkoudet alkavat jo tehdä tehtäväänsä, pakko se on myöntää. Ei mitään mullistavaa romahdusta ole voinnissa kuitenkaan ollut, joten tavoitteena vielä taata Mustasurmalle hyviä eläkepäiviä.
16.8. käytiin Sannan, Raijan ja Lempin kanssa Sonkajärvellä retkeilemässä. Kohteeksi valikoitui Volokin polku, joka on kokonaisuudessaan noin 30 km pitkä janareitti. Sen pohjoisempi pää on Jyrkän kylällä ja on kuuleman mukaan helppokulkuisempaa. Jyrkän ruukki itsessään on jo nähtävyys, samoin koski. Matkan varrella on maisemia, rotkolaaksoa, lintutorni, laavuja, taukopaikkoja, autiotupakin löytyy. Meidän suunnitelma oli ajaa hiekkatietä pitkin reitin eteläpäähän Susi-Kerviselle, mutta usko loppui kesken, kun tie huononi huononemistaan. Olisi sinne päässyt, kun rohkeasti olisi vain menty, mutta kun opasteet oli siinä vaiheessa vähän heikot, niin käännyttiin ja jätettiin auto tien vieressä olevalle taukopaikalle (olikohan se nyt Holinlampi nimeltään). Tarkempaa reittikuvausta voi lukea täältä: https://retkipaikka.fi/volokin-polku/.
No niin, jätettiin auto ja käveltiin rotkon reunalle ihmettelemään kumpaanko suuntaan lähdetään: oikealle vai vasemmalle. Tarkoitus oli lähteä edelleen Susi-Kervisen suuntaan, mutta meikäläisen suuntavaisto kun on mitä on, niin lähdettiin väärään suuntaan. Menin vielä epäilemään kylttiä, joka yritti reittiä viitoittaa.
 |
| Raija, Lempi, Saiva ja Hilpa |
Reitti oli aika haastava, varsinkin kun oma kunto on tässä vähän päässyt huonontumaan. Mentiin aika jyrkästi ylös ja alas, ylös ja alas, oli juurakkoa ja kiviä. Kolme kilometriä tuntui paljon enemmältä. Päädyttiin siis lopulta Holinmäelle, josta avautui kaunis maisema. Kovin omaleimaiseksi maisemaa ei voi kutsua, mutta toisaalta se on hyvin tyypillinen sievä metsämaisema, jota värittää vesistöt.
Holinmäellä mietittiin jatketaanko 1,5 km tulipaikalle evästauolle. Tietämättä kuitenkaan jatkuuko polku samanlaisena - ja kun mukana oli tuo minun seniorikin - niin päätettiin kääntyä tässä vaiheessa kannoillamme ja palata auton luo, kun sieltäkin se tulipaikka löytyi. Ihan vaan, ettei kunto lopu kesken. Paluumatkalla sain otettua elämäni ensimmäisen kuvan kyystä! Sanna koirineen ehti singahtaa sen ohi, kun yhtäkkiä itse huomasin liikettä mättään päällä ja onneksi seisahduin. Ärsyyntyneen näköinen Pikku Myy(?).
 |
| Tämä haarakas on myös ensimmäinen lajissaan, joka kameraan on osunut |
Laavulla ei onneksi ollut ketään, joten saatiin evästellä aivan rauhassa. Ei taas mennyt retki ihan niin kun Strömsössä, mutta hyvä seura ja hyvät eväät, niin hyvä mielihän siitä jää! Kyystä huolimatta jäi kytemään ajatus josko saisi järjestettyä kyyditykset niin, että kävelisi joskus viikonloppureissuna koko 30 km polun. Mahdollisesti siis palaamme vielä asiaan. Taukopaikat huusseinaan oli kyllä todella hyvässä kunnossa, hienoa työtä Sonkajärven kunnalta, joka reittiä pitää yllä!
 |
| Kuva: Sanna P. |
Juhannusta vietettiin mökillä ja kaveripariskunnan luona maaseudun rauhassa.
 |
| Minni |
 |
| Mökillä oli kiitettävästi verenimijöitä, Aatu-riepu |
 |
| Kukkia kuvasin, erään Saivan persaus sattui taustaksi |
Heinäkuun pari viimeistä viikkoa minulla oli lomaa, kesän ainoa loma. Lyhyt, mutta hyvä. Reissuaminen jäi koronan takia vähiin, joten vietettiin aikaa kotona, mökillä ja tietenkin metsässä.
Heinäkuussa nuoriso kävi terveystarkastuksissa: Hilpa uusimassa silmätarkin (terveet!) ja Aatu ekaa kertaa silmätarkissa ja samalla tsekattiin polvet (kaikki ok!).
Kävin sentään likkojen kanssa Puolangalla, siellä oli Emma koirineen. Meillä oli kovin ihana viikonloppu, kiitos!
 |
| Kuva: Emma P. |
 |
| Kuva: Emma P. |
